Minna Canth, Cecile Orblin, Anton Tsehov

 

Asento on uhmakas. Sanoissa on kiihkeää hehkua. Kädet nousevat naisellisessa kaaressa, viuhkaksi ojentuneet sormet viskovat syytöksiä.

Aikamme oikeaoppisuus nojaa pinnalliseen ihmis- ja yhteiskuntakuvaan. Ihminen nähdään elinkeinona, tilastona, oliona, tuottajana, materian möyhijänä.

Säätytalolla meitä syyllistetään. Manageeraavat, säätävät: yksi vero nostettava, toinen laskettava, maksu tähän, tuonne kielto, tänne käsky, samaan kaavaan pakottavat. Säätöruuveina meitä pitävät. Luovat kielen itsellensä: hiilitase, päästövelka, kestovaje, vihreä siirtymä, elvytyspaketti, green deal, oikeusvaltio, ekologinen jälleenrakennus, systeemiset muutokset.

Mielen vievät. Eivät tuntoja tavoita.

Mikä ihmistä elähdyttää? Mistä tunnot kumpuaa? Emme ole turvenuijia kuten väittävät. Vaalimme kauneutta. Miten kokea metsä, miten hoitaa puita, metsää, maisemaa.

Keskustelu luontoraportista (IPCC) väsähti. Se väsähti poliitikkojen, ministerien, ohisalojen valikoivaan syyllistämiseen. Löytävät syylliset omiensa ulkopuolelta, jakavat heihin ja meihin. Jossain kaukana, maan ääressä, ovat pahan tuottajat, ilkiset.

Vuosien työllä saatoimme puun kasvuun. Vuodessa se imee 4,4 kiloa hiiltä. Puun elinaikana imua kertyy 220 kiloa (liekö puolet puun painosta). Jos hehtaarilla kasvaa 1000 puuta, se tekee 220 tonnia 50 vuodessa. Yhden hehtaarin puusto imee saman minkä yksi suomalainen tupruttaa. Säätytalon ohisalot ja litit, millä oikeudella te meitä syyllistätte. Miksi ette syyllistä kaupunkien monikymmenmetrisiä betonitorneja, asfalttia, katujen pörräystä, satamien huvipaatteja, kännyn kantajia.

Näitä kysymyksiä pohdin alla olevilla kuvilla. En pelkää mennä sinne mitä te eniten halveksitte, maan ääreen.

 

Etäällä erämaassa, ei eksy sinne kenkään, käyn kesässä kerran tai pari. Jokainen puu, jokainen pensas on muotoiltu. Muotoilu on ilo. Ilo kantaa yli talven, seuraavaan kesään. Siellä se on, etäällä, kukaan ei näe eikä merkille pane, vain on. Joutsenpari ja kurkilentue äännähtelee yli lentäessään.