TM POISTA LUONNOS 2 (Eijalle annettu 19.5.2021 , ei synkannut)

 

 

 

”Todellisuuksien moneus - leikkisyys, tunne, viisaus”

 

(( Näytelmän muotoon? Liian vaikea? Muutama satunnainen pätkä tyylihyppynä?
Näytelmän roolitus: Kertoja, Kuoro, hämmentäjä Sokrates, pohtija Aapo, leikkisä Eero))

 

Miten maailma meille näyttäytyy - todellisuuskuvien poukkoilua

  • Multiversum vai universum (todellisuuksien moneus vai ykseys, monotonia)
  • Luontopaneelin todellisuus vai kyisen pellon kyntäjän todellisuus
  • Todellisuus Tossavanlahdessa vai todellisuus Helsingin Munkkisaaressa
  • Ihminen on maailmaan heitetty (Sartre, eksistentialistit)
  • Kullakin on määrätty tarkoitus ja sen mukainen paikka olevaisessa (Aristoteles ja teleologit).
  • Roolien kantaja: kuluttaja, äänestäjä, asukas, työvoima vai vapaasti virtaava joki
  • Minuus, itseys, viisaus vai työmarkkinoille aktivoitava
  • Elämän tarkoituksettomuuden ja olemisen jännite, sivullisuus, kapinoiva ihminen (Albert Camus)
  • Nominalismi vai ‘realismi’ (yksilöperusteinen todellisuus vai instituutioiden todellisuus)
  • Suuret kertomukset vai pienet tarinat
  • Edistys, valistus, järki ja ‘kasvu’ vai ilmiöt
  • Totuudenjälkeinen aika - mutta kuka kertoo totuuden
  • Populisti vai Albert Camus’n kapinoiva ihminen
  • Virukset, bakteerit ja hiiret valtaavat maailman ihmisen ajan jälkeen.
  • Fysiikan todellisuus: hiukkaskuhina, satunnaisuus, vuorovaikutus, suhteisuus, karkeistuminen, efektiivinen kuvailu, naturalismi, fysikalismi
  • Geneettisesti ja evolutiivisesti uusi ihminen jotta ilmasto pelastuu
  • Taide ja mielikuvitus edelläkävijänä
  • (Salamin dikotomiat ...)

Lukija voi täydentää listaa:

 

Totuuksien tiimalasi

ISO KUVIO

Tiimalasin keskikohta on kapea. Kapeus kuvaa kuristuvaa ihmistä. Nobel-kirjailija Albert Camus puhui kapinoivasta ihmisestä. Ihminen pyristelee, taistelee kuristumista vastaan. Maailma muuttuu kaaosmaiseksi. Ihmisten maailmankuvat hajoavat, pirstoutuvat. Kansat, kulttuurit tai ihmiset ajautuvat toisiaan vastaan.

Tiimalasin tervein osio löytyy lasin pohjalta. Se kuvastaa fysikaalista maailmaa, sen hiukkaskohinaa. Roomalaiskirjailija Lucretiuksen sanat 2000 vuoden takaa: ei ole kosmista hierarkiaa, ei erottelua Maan ja Taivaan välillä, ei jumalanpelkoa, ei maailman päämäärää tai alkusyytä (De Rerum Natura, Asioiden luonteesta). Tänään fyysikko Marco Rovelli otsikoi kirjansa: todellisuus ei ole sitä miltä se näyttää.

Tiimalasin yläreuna kuvaa niinsanottua ‘realismia’, hallitsevaa eksistenssiä, instituutiota, teorioita. Tiedeväki kutsuu sitä tieteelliseksi realismiksi. Heidän luomansa teoriat, väitelmät taloustieteestä alkaen kuvaavat maailman olevuutta oikein ja siihen on alistuminen. Vai onko?

Tiimalasin kapeikko kuvaa kuristuvaa ihmistä, kulttuurien taistelua. Kapeikko täyttyy sokkeloisista näkemyksistä, tiedoksi väitetyistä, elämänkäytännöistä. Seitsemän miljardia maapallon ihmistä kuhisee kuristetussa tilassa toisiaan vastaan. Totuuksia sinkoilee, syytöksiä sinkoilee, ymmärrykseltä loppuu tila.

Kuvion kokonaisuus on laaja. Se kuvaa aineen maailmaa ja ihmiselon maailmaa. Mihin kohtaan suuntaamme tarkentavan katseen? Mihin vaan. Kirjoittaako kuviosta runo, maailman mytologia?
Selittääkö kuviota kuin tiedemies? Vaikeatajuiseksi menee, kuka pysyisi mukana. Sallittakoon palasia sieltä täältä, intuitiivisia ajatelmia. Viisaampi lukija tietää antaa niille oikean arvon. Lukijalla on lupa lukea mistä kohdasta vaan, hyppiä ja palata, tai lopettaa. Palasten esitysjärjestys voisi olla toisenkinlainen. Sulavan esityksen kirjoittamiseen ei taidot, aika ja voimat nyt riitä. Tyydytään tähän.

Käännettäiskö tiimalasi ylösalaisin. Ylimmäksi kohoaa maailman fysikaalisuus, aineen ja elon kuhina. Kuhina valuu alaspäin, elävöittää ihmisten arjen ja murentaa maailman instituutiot. Siinä menee valtiot, kansallisuudet, rajat, passit, politiikan näyttämöt, arjen ehdollisuudet, kaupankäynti.

Tiimalasin sijasta maailman kuvana voisi olla pallo, kenttä, naisen ympyräinen elin, intialainen käärmekuvio, jossa häntä ja pää kiertyvät yhteen, kosmista hierarkiaa ei ole (Lucretius).

Mitä sieltä tulee, kysyisi jääkiekkoselostaja. Tulee ymmärrystä, uteliaisuutta, uuden kuvittelua, aakkosia, numeroita, kirjoitusta, sosiaalista mediaa, kulttuuri kuin joen virta. Hyppäämme venhoon.

Dante sai kierrokselle eri todellisuuksiin - helvetti, kiirastuli, taivas - oppaaksi Vergiliuksen. Kenet me löytäisimme? Suostuisiko fyysikko Marco Rovelli? Kirjojensa perusteella hänellä on hyvin pohditut ja kiehtovat mielikuvat maailman eri ‘tasoista’ ja niiden keskinäisyyksistä.

 

KUVA: Lucretuksen De Rerum Natura ja Danten Jumalainen näytelmä vierekkäin

 

Maailma moneus olkoon

Näyttelyn teemaksi olemme valinneet todellisuuksien moneuden. Lannistavat sanat, voi niin vaikeat. Piti keksiä kevennys: leikkisyys, tunne, viisaus.

Voisiko maailma olla leikkisä? Miksi se on totinen? Elämän vakavuus, mikä muka siihen ajaa.

Ihminen kokee maailman minuudestaan käsin. Kuvamme maailmasta ovat moninaiset. Maailma ei ole yksi. Todellisuus ei ole yksi.

Voiko yksilön yli käyviä todellisuuksia olla? Kivi on kivi. Onko kivetystä ilman kiveä?

Kuka kertoo todellisuuden? Älä usko tietäjiä.

Oikeassa oleminen, totuuksien jauhaminen, populistien syyttely johtaa älylliseen karsinoitumiseen. Syntyy sulkeumat, ajatusten lukkiumat, älyllinen jumitus, tiedon jähmettyminen, taiteen genret, riippuvuudet, pakkomielteet, addiktiot.

Sulkeumia löytyy ties mistä. Yliopistollinen väitöskirja on väitöskirja, väittää.

KUVA? muumio Cilestä ... sokeritehtaan tyttö Kuubasta ... savolainen hämmästys .. leikkijät Sansibarin rannalla


Maailma leikkii, leiki mukana

Huizinga kirjoitti kirjan leikkivä ihminen. Oikeat tutkijat eivät häntä arvosta, kun niin leikkisä on. Sokrates seisoskeli kadun kulmassa, jutteli kenen kanssa vaan, esitti kysymyksiä. Aikojen alussa Elean rannoilla arkkityypit huvittivat ratkeamattomlla kysymyksillä, paradokseilla. Liekö ääretön ratkeamaton yhä. Ovidius rustasi rakkausloruja kunnes erehtyi Kunnioitetun apajille ja sai kyydin tu.... Cervantes antoi Sanchon käteen hangon ja istutti aasin selkään, vasten myllyä käy. Ihmisen niksi on kyky kuvitella, väittää Harari. Rabelais nauratti erikoisäänillä. Swift ratkaisi nälänhädän vauvapaistilla. Kafka kirjoitti kummajaisia. Epäilyn taito on filosofioista ylösrakentavin. Olet naapurisi naapuri, keksi runoilija. Mutta kuka nousee kaiken ylle? Tietenkin Kati Rapia. Näin hänestä aiemmin kerroin: ........


myös KUVA Rapian teoksesta?

(muistiinkirjauksia:
Minkä ajattelun kautta .... Tiede? Taide? Kirjallisuus? Kuvallinen? Maailma leikkii, leiki mukana.
Homo ludens. Huizinga.
Sokrates kyseli leikkisästi, kadunkulmassa, torilla, otti myrkkymaljan.
Sanzo Pancha, Kafka, Rabelais, ..., Swift,
Skeptisismi
Kati Rapian poroajelu
Uteliaisuus , podcast Tiedeklubin ihmettely 29.4.2020
kyky kuvitella, sanoo Harari.
Paradoksien ihmettely antiikissa, ja yhä tänään, mm. fysiikassa. Mitä on ääretön? Loputtoman jakamisen mahdottomuus.
olet naapurisi naapuri (lähde)
( ”tiedeneuvontaa” - metodi - vrt antiikin kirjat, Lucretius x2, Ovidius ..)

 

(( Maailman dialektiikka ))


Ymmärrys (luonnostelmaa)

Miten ajatusten sulkeumia voi ravistella, avata. Mitä tarkkaan ottaen ymmärrämme moneudella. Miten edistää ajattelun ja maailmankuvien moninaisuutta ja yhteiseloa. Moneutta voimme kutsua vuoropuheluksi, vuorovaikutukseksi, demokraattiseksi keskusteluksi, kommunikatiiviseksi demokratiaksi. Vastapuolia ja sulkeumia voidaan havainnoida ymmärtäen.

Voisiko lukkiumia katsella kaukaa, ihmetellen, miettien, pohtien, ulkopuolisena. (Albert Camus kieltäytyi asettumasta ranskalaisten tai algerialisten puolelle, koska raitiovaunussa, jonka jompikumpi osapuoli aikoo räjäyttää, saattaa olla hänen äitinsä - yksilön kohtalo on ensisijainen.) .. lainaus jatkuu..

Kuljemme kohti tiedollista (epistemologista) kriisiä, kerrotaan Obaman sanoneen.
Suomessa tiedon sulkeumista puhuvat ... Sulkeumilla he tarkoittanevat oikean tiedon, totuuden ja todellisuuden kiistämistä ja vääristämistä.


Vuolas ja vapaa

Kuoro:

Irtaudu avaruuteen.
Näe maa kaukaa. Ilma ja vesi. Kohoumat, laskeumat. Vuoret virrat.
Irtaudu mielen avaruuteen.

Aapo:

Kerronpa teille.
Ei viisastu pää, ei valkene tanner lukkarin käskyin,
ei valkene, vaikenee vaan.
Veljiemme vaiheet nyt kuultavaksi kerron.
Ei lukkarin keppiä veljemme kavahda, ikkunasta pihalle vilahdat.
Impivaaraan suuntaamme, saunan saumaamme, leikiksi paini.
Lohkare jyhkeä, kohoaa saunan savu, odottaa peltomme, kotomme.
Itseys oma.
Lukkaroinnit, velvollisuutenne oppia, ei ei.
Omasta päästä ja säästä opimme mitä halumme.
Sivistymisen tarinanne pitäkää, meillä on eri.
Kansallinen ihannesepite, ei.
Härkäin lauma edessämme mylvii, käy Jussin pyssy, lauma lakoo.
Sauna jo lieskoina kohoaa.
Elomme voima on vuolas ja vapaa
lupanne pitäkää, aat ja ööt, näin elomme on.

Proosatutkijain elellä (Leskinen & Moilanen 2006):
Seitsemässä veljeksessä korostui sivistymisen omaehtoisuus. Ylhäältä annettu painostus lukemisen opetteluun nostatti veljeksissä vastustusta, sillä se oli herrojen, ei talonpoikien touhua. Veljesten ymmärrykseen eivät herrojen elkeet sopineet. Sivistymisen pariin hakeutuminen saattoi tapahtua vasta Impivaaran harkinta-ajan jälkeen, omasta halusta ja tarpeesta. Seitsemän veljestä ei ole sopeutuvan ja kansallisten ihanteiden mukaisesti jäsentyvän sivistymisen kertomus.. Missä löytyi se maa, se kallis maailman-kulma, jossa Suomen kansa rakentelee ja taistelee.

(KUVA?

 

Tyhjennä mieli

Jo Tsehov oli kuvannut venäläisen elon alakuloa, maatuvaa tajua, pakoa tietämättä mihin. Tsehovin näytelmät ovat paras kuvaus todellisuudesta Suomessa tänään. Yksikään taiteilija, Mika Myllylä varsInkaan, ei tätä tajua.

Todellisuus oli alakulon maailma, vieras. Yhtä vieras kun Cristoph Heinin romaani Vieras, ystävä 1960-luvun itäisestä Saksasta, leirintäalueella haisi pelloille ajettu lehmän kusi.

Kazimir Malevits maalasi mustan neliön valkoisin reunuksin. Mikä oli maalauksen idea? Katsoja näkee tyhjyyden. Teos ei esitä mitään. Tyhjyys symboloi maailman vierautta, siitä irtautumista. Tuota taidetta kutsuttiin avantgardeksi, uuden todellisuuden etsimiseksi ja hahmotteluksi.

KUVA musta neliö

Venäläinen avantgarde oli taiteen huuto yli olevan. Se kuvasi elämänmuodon onttouden, hengen kadon, tietämyksen ja tuntemuksen etsinnän. Munan kuoren oli rikottuva, murenina murruttava, laattialle laskeuva, sotkan lentoon lähdettävä.

Tällaisia hetkiä on historiassa ollut, ehkä vain hetkiä. Herkkä sielu, taiteilija, runoilija, ajattelija kokee halun ja omaa taidon pukea tyhjyyden tuntu sanoiksi ja kuviksi. (Sitäkö me tässä näyttelyssä yritämme?)

Olevasta irtoamisen hetkiä on siis ollut. Ehkä ranskalaisessa avantgardetaiteessa vuosisata sitten. USAssa 1960-luvun tietämissä. Italian futuristit? Picasso ja kumppanit kubismineen olivat kai samoilla poluilla. Uudesti syntymä, re-nessanssi keskiajan lopuilla. Antiikin Ateenassa sen jälkeen kun persialaisten hyökkäykset oli torjuttu. Suomen Aleksis Kivi, itseyden ja oman tunnon sanoittaja. Oliko muita suomalaisia? Miksei, Lauri Viita.

Mielen tyhjentymisen voi kohdata myös pakonomaisena, sairaudenkaltaisena. Ahdistaa, ulkomaailma katoaa, mieli tyhjenee, mikään ei tunnu miltään, kaikki on sumua. Koronavirus on tyhjentää mielen. Vieras todellisuus vyöryy päälle, määrittää olon. Pääministeri lukitsee portin, mökille et saa mennä (on siis mentävä impivaaraan). Oma tunto estyy. Eikö oma tunto, minuus, itseys ole kaikki. Ilman sitä ei ole. Menetät mielesi, itsesi, olosi. Miten suunnistat todellisuudeksi väitetyssä. Nuo olevina esiintyvät.


Synty

Kuoro:

Tyhjyydestä syntyi kaikkeus. Sotkan munasta alkoi.
Räjähtäen laajeni maailma
inflaationa leimahti
kalaksit, joukot ja tähdet, ympärillä kulkurit.
Fotoni näön tuo, neutriino piilon tekee.
Kodittomat jäänteet,
kulkurit, planeetat, ylijäämät, Ruotsiin ajettavat.
Jäänteistä sikiää elo, sikiää kirjo.
Hylätyn tilalle versoo elämä, uusi.
Palaa. Palaa maailma. Ja palaa. Hengen palo.
On hetkiä jolloin on uudesti luotava maa. Ja ilma.
Virtaa meri, kiertää pallon, lasku tai nousu, ei väliä.
Virta aina on uusi, ei kahta kertaa.
Punertaa Porvoon mäki, Saharan hiekka kylään kävi,
joen ranta kahlitaan, teräspalkit tykitään,
EU kylvää rahan tyhjän, katteettoman
linnan koski suvitaan.
Rajaton muttei ääretön on maailma.

 

 

Orgaaninen maailma - yhtiöiden epätodellisuus
(muokattava, enemmän henk.koht. kuin ns. näyttelytekstiä ?)

Maailma oli orgaaninen.
Orgaanisen maailman valtasi käenpoika, yhtiöt. Yhtiömuoto hajotti orgaanisen. Aiemmin orgaaninen todellisuus laatikoitui, kuutioitui, neliöityi, pökkelöityi, muuntui uriksi.
Pökkelöityminen oli vastoin ihmismieltä. Koronaviruksen lailla levisi ja tarttui henkinen hämmennys. Kadonnutta henkisyyttä etsittiin monin poluin ja ajattelutavoin: esoteria, mytologia, symbolismi, romaani, avantgarde, sankaruus, kansakunta.
Joku taiteilija etsiytyi abstraktioihin, haki niiden takaa ja niiden avulla henkisyyden näkymätöntä maailmaa. Hilma af Klint .. näkymätön. Myyttisyys, sankaruus, Gallen-Kallela, Kalevala, Kullervo ...

Tieteiksi kohotettiin yritelmät koota ja esittää yhtiöiksi urautunut maailma uudenlaisena kokonaisuutena, salaperäisen mekanismin siittämänä tasapainona. Luotiin kokonaisjärkevyyttä uskottelevia systeemejä, matemaattisesti huimin oli mikrotaloustiede, matriisitasapaino. Adam Smith oli vielä tyytynyt orgaaniseen vertauskuvaan: näkymättömään käteen. Yhä 2008 finanssikriisin alla Suomen eduskunnan hallitusaitiosta julistettiin piilokäden autuutta, markinataluoden itsekorjaavuutta (Katainen). Katosi juliste.

Hajonnutta maailmaa kokoamaan sikisi tieteitä ja ideologioita eheydestä, edistyksestä, demokratiasta, hyvinvoinnista, talouskasvusta, oikeusvaltiosta. Nyt nämä suuret kertomukset ovat hajonneet, menettäneet uskottavuutensa. Nyt puhutaan pienistä tarinoista. Viimeisin sepite ovat ilmiöt. Ilmiöiden edessä jopa tieteen suuri missio, totuuden tavoittelu ja totuuden lähestyminen saa mennä, ei auta Niiluodon vakuuttelut. Tarinat eivät kerro totuutta...., todistaa Helsingin yliopiston Studia Generalia luento 2021... .

Hetken toisteltiin sanoja kompleksisuus ja systeemisyys. Systeemisyys ehti jo vajota koomaan kunnes Suuri ilmasto-oppi herätti systeemisen muutoksen henkiin.

Yhtiöiden maailman teoriaperusta ei kestänyt. Epäuskottavuus, hämmennys ja harhailu rehottaa. Kun muu ei auta, hinku ja himo suuntaa pakkovallan suuntaan. Demokratia onkin yht’äkkiä rasite, kansa äänestää väärin, kansanedustajat ovat tyhmiä, tieteellisen neuvonnan tarpeessa. Uskokaa tiedettä, julistaa akatemiat ja yliopistot. Uskokaa minua, toistelee dosentti Tiedekulmassa. Olen tieteellinen realisti, julistaa kansanedustaja joka keskustelee vain ekonomistien kanssa.

Tieteellisen realismin harha. Kaaos. Pakkovaltaan hinkuminen. Enemmistövalta. Elvytys. Demokratian vanhentuneisuus. Valtiovaltaan lyöttäytyminen. Suurvallat. Maailma geopolitiikan kahleissa. Turvallisuuskortti. Kadunkulkijan tunnistaminen miljardien joukosta. Tekoäly. Vaalikone.

Maailma näyttäytyi orgaanisena, analogisena. Viruksen lailla levisi yhtiö. Pandemia, aalto, toinen. Rokote puuttuu. Virus silpoi maailman, ihmisen todellisuuden, tuhosi orgaanin. Joki padottiin. Lohi kuoli. Ihmisistä tuli pakolaisia. Noki mustasi talot. Akseli istuu kiikkutuolissa.


Avantgarde (keskeneräistä, poistettavaa ?? )

Avant garde oli irtiotto, ulosastunta.
yritti reagoida erinäisin tavoin. Ensimmisten joukossa kubismi, maailma lohkareina, lohkareet sikin soin, hiertävät toisiaan, yksi auhautuu, toinen kimpoo jättiläisputkeksi, myrkyn luo.

Tieteet ja teoriat yrittivät koota ja esittää kokonaisena, ehjänä, edistyksenä, hyvinvointina, demokratiana.

Lopulta paettiin ilmiöihin. Jälleen yrittävät koota tavalla tai toisella, milloin mitenkin: satunnaisesti, hallitusti, hallintaan pyrkie, siltä näyttävältä. Näyttötalous. Huomiotalous. Ezsitystalous. Performanssi. Totuuden epätotuus. Vaikka tosina esiintyvät ja muilta vaativat.

 

JATKUU....

PÄTKIÄ SIELTÄ SYUN TÄÄLTÄ, muokattavia


Palataan pohjalle - aineen ääretön moninaisuus - ja sattumallisuus (muokattava !!)

Aineen maailmaa (fysikalismi, naturalismi) on pidetty ihmislähtöisen ajattelun, humanismin vastakohtana. Asian voi nähdä myös päinvastoin. Fyysikko Marco Rovelli on kirjoittanut kirjan Todellisuus ei ole sitä miltä se näyttää.

Rovellin kirjasta voimme poimia mitä kiehtovimpia ihmisyyttä puhuttelevia näkymiä. Fysiikka, aineen syvin olemus perustelee mitä suurinta moninaisutta ja siinä mielessä humanismia.

Yhdistelemällä aakkosten kirjaimia eri tavoin saadaan komediota ja tragedioita, naurettavia tarinoita tai mahtipontisia runoelmia. Vastaavasti atomien yhdistyessä eri tavoin syntyy maailman ääretön moninaisuus. Muun luonnon tavoin me olemme tämän tanssin yksi monista tuloksista, sattumanvaraisten yhdistelmien seurausta.

Kyse ei ole pelkistä atomeista vaan myös niiden järjestyksestä. Me emme ole atomeita. Atomit ovat kuin aakkoset. Olemme järjestyksiä, joihin atomit ovat asettuneet, kyvykkäitä heijastamaan toisia atomeita ja itseämme.

Elävä organismi muokkaa itseään jatkuvasti pysyäkseen itsenään sekä vuorovaikuttaa lakkaamatta ulkoisen maailman kanssa (Argo) .. mahdollistaa seviytymisen. Ihminen ei määrity pelkän oman sisäisen rakenteensa kautta. Olemme monimutkaisia solmukohtia vastavuoroisen informaation rikkaassa verkostossa.

Biologian maailmassa päämäärät ovat antamamme nimi selviytymisen rakenteille. Tätä varten on kehittynyt dna, immuuni, aistit, kielet, kirjat, wikipedia.

Kulttuurimme on lyhytnäköinen pitäessään luonnontieteet ja runouden erillään; kumpikin avaa silmämme todellisuuden monimutkaisuudelle ja kauneudelle. Uraa uurtava tutkimus ja ja koskettava runous (esim. Dante) ovat voimakkaan näkemyksellisiä. Ne voivat päätyä samanlaisiin käsityksiin maailmasta.

Jos Demokritoksen teokset (atomioppi) olisivat sälyneet Aristoteleen teosten sijasta, kulttuurimme älyllinen historia olisi ehkä ollut parempi. Lucretiuksen De Rerum Naturassa (Asioiden luonteesta) ei ole jumalanpelkoa, ei maailman päämäärää tai alkusyytä, ei kosmista hierarkiaa, ei erottelua Maan ja Taivaan välillä.

Teoria ei kuvaa miten asiat ovat, vaan miten ne tapahtuvat ja miten ne vuorovaikuttavat keskenään.. Se ei kuvaa missä hiukkanen on, vaan miten se näyttäytyy toisille hiukkasille.

Nopeus ei ole kohteen itsensä ominaisuus, vaan kohteen liikkeen ominaisuus suhteessa toiseen kohteeseen. (Talouden kasvu ei ole kohteen itsensä ominaisuus.) demokratia ...

Platonin ikuisen muuttumattoman idean sijasta vuorovaikutus, korreloivuus, yhdistely, kuten aakkoset, korrelaatioiden verkosto. Aina jotain ennakoimatonta. Hienostunut leikkimielisyys.

Kaaareutuvaa avaruutta ei voi kuvata ulkoapäin (ikään kuin toisen avaruuden sisällä) kertomalla miten se kaareutuu vaan kertomalla mitä joku voi mitata liikkuessaan tuon avaruuden sisällä.

Monimutkaisesti rakentunut tapa ajatella todellisuutta, uudenlainen ajattelumalli poikkesi radikaalisti keskiaikaa satoja vuosia hallinneesta mielentilasta.
(Mielentilamme tänään? Huomaammeko jähmettymisen? Miten ajatellen ja toimien voi irtautua? Tiedeiskostunut ‘objetiivisuus’ vai taideviritteinen mielikuvitus?)

 

Karkeistuminen

Aineen syvimmästä olemuksesta löytyy rinnastainen esikuva ihmisen maailmalle. Mutta .. tuleeko matkalla kolari! Katoaako vapaa liike ja satunnainen liike. Fysiikasta lähtien kohti diversiaa vai uniformiaa. ... karkeistuminen VAI tiedollinen avartuminen (vertaa Obama)

Fysiikan sattumallisuus? Sieltä noustaan koosteisiin, efektiiviset kuvailut, informaatiota katoaa. Karkeistumine, makroistuminen. Onko informaation kato samalla vapauden katoa, keneltä? Efektiivinen kuvailu vallankäyttönä. Maalauksena?

Inttäminen, sulkeumat, lukkiumat juontavat juurensa aistimisen, havainnon, kuvan karkeistumiseen. Karkeistuminen on epätarkka, luo himmenneitä ja epätarkkoja kuvauksia maailmasta. Ketju aineen syvimmästä olemuksesta, ymmärrys on katkennut, kuvat ovat hämärtyneet, moninaistuneet, etääntyneet toisistaan. Himmenetyn kuvan voi valita monella tapaa; taloustiede kertoo näin, kristinusko kertoo noin, erilailla mutta kumpi on ‘oikeassa’ vai ei kumpikaan. Syyllistää ei tarvitse, kumpaakaan mutta ymmärrystä erilaisuuksien syväsyistä sitäkin enemmän. Todellisuuskuvien moneutta siis. Ihmisjärki ja havaintokyky ei riitä näkemään ja ymmärtämään karkeistumisen tapaa. Järkiparka addiktoituu milloin mihinkin maan ja ilman kuvaan. Sit intetään, koht soditaan.

Elinolojen ja elämänympäristön pökkelöityminen vaihe vaiheelta. Luonnon eli aineen liike vailla hierarkioita sakkautuu, muuttuu erillistetyiksi olioiksi (vertaa Rovelli), instituutioksi, asunnoiksi, laitoksiksi, hallintorajoksi, valtioiksi, osakeyhtiöiksi. Ihmisen kuva maailmasta ja todellisuudesta hahottuu milloin mitäkin pökkelöä tai pökkelön seinämää vasten. Riippuen mitä pökkelöä vasten sattuu kulloinki nojaamaan, näkee maailman ja todellisuuden eri tavalla kuin toinen. Yhteistä ymmärrystä ei ole. Yksi tietää totuuden, toinen tietää toisenlaisen totuuden. Puhe universaalista totuudenjälkeisestä ajasta on epä-älyllistä ja epätotta.

((Jos Demokritoksen teokset (atomioppi ym) olisivat sälyneet Aristoteleen teosten sijasta, kulttuurimme älyllinen historia olisi ehkä ollut parempi. Platonin ikuisen muuttumattoman idean sijasta vuorovaikutus, korreloivuus, yhdistely, kuten aakkoset, korrelaatioiden verkosto. ))

Hiekanjyvien laskija (vertauskuvaa käyttäneet Arkhimedes, Salami ja Rovelli). Jyvien määrää mahdoton laskea mutta rohkeasti ja samalla nöyrästi kannattaa pyrkiä kohti mahdotonta.

Siis vertauskuva: kannattaa pyrkiä (takaisin) kohti ääretöntä moninaisuutta. olla sisyfos, pyörittää ja pyörittää. vaikka olisi absurdia...

KUVA: Sisyfos (wikipediassa sisyfos-sivulla).


Piilomaailmojen etsijät (lähde!)

Maailman näkymättömyyksien etsijöistä ja kuvittajista kenties upein esimerkki on Hilma af Klint. Hänen abstraktit maalauksensa kysyvät ja pohtivat, ovat avoimia. Niissä näkyy uteliaisuus ja innokkuus, jolla hän tutki maailmaa. Ne kuvastavat filosofisen ymmärryksen tarvetta. Mutta millaisen. Sosiaalisen...

Klintin työt eivät kuvaa maailmaa ilmenevänä (ei siis ilmiöinä?) tai päältä päin. Klintin työt eivät ole esimerkiksi taloustieteen kaltaisia, maailman toimintoa (‘lainalaisuuksia’) sellaisenaan kuvaavia.

Reilu vuosisata sitten (1900-luvun alku) ihmisten kiinnostus henkisyyteen lisääntyi. Ehkä todellisuuden takana on jotain jotain, jota emme voi nähdä. af Klintin abstrakteissa maalauksissa risteilevät henkiset suuntaukset kuten antroposofia, kristinusko, buddhalaisuus tai panteismi. Osa maalauksista oli itämaisen mandalan muodossa, osassa on teräviä geometrisiä, osassa orgaanisempia muotoja. Itse af Klint ei edustanut mitään suuntausta eikä julistanut sanomaa.

af Klint tutkaili evoluutioita ja maailmojen syntyä. Hän pyrki maalaamaan näkymättömän maailman näkyväksi, halusi olla piilevän esiintuoja. Maalaukset olivat monimutkaisten filosofisten ajatusten visuaalisia esityksiä. Geometriset ja antroposofiset abstraktiot olivat osa hänen elämäänsä ja maalauksiaan. Monissa maalauksissa on eri tavoin jaoteltuja ympyröitä ja värispektrejä. Kokeilut johdattelivat häntä sisäisen ja ulkoisen todellisuuden käsitteellistämiseen sekä geometrisen ilmaisun suuntaan. Sata vuotta sitten Hilma af Klint maalasi tulevaisuutta varten.

af Klintin jälkeen aina nykypäivään asti tultaessa on ehkä yllättävän vaikea löytää yhtä harrasta ja runsasta abstraktin mutta silti sisällöllisen maalauksen suuntaa. Neuvostoliiton hetkellinen avantgarde (Malevits, Kandinsky ym https://fi.wikipedia.org/wiki/Wassily_Kandinsky) oli sellainen mutta raakalaisvalta murskasi se miljoonin ihmisuhrein. Italian futurismi, ehkä samaa sukua. Suomen ns. konkretismi 1960-luvun tietämissä oli vailla sisältöä, pelkkää muotokokeilua, epäkiintoisaa. Tänään?

Kuinka olisi vihapuheen, populismin, ekonomismin, tarinatalouden esittäminen taiteena? Ja näkeminen moisten ‘ilmiöiden’ taa.

((( Etsintä: Klint , Steiner, henkinen, antroposofia
vai: ihmisen uudistaminen, evolutiivinen takapajuisuus )))

 

_____

Kaikki aines maapallolla on jatkuvassa kiertokulussa ja muutoksessa (Junkka). Maapallo ei ole milloinkaan ollut vakaassa tilassa, ei myöskään tänään eikä tästä eteenpäin. Pysähtynyttä olotilaa, todellisuutta ei ole. Geologisessa historiassa paikka jolla Suomi sijaitsee, on seilannut maapallon alareunalla, päiväntasaajalla, tänään pohjoisnavan suunnalla ja koittaapa aika jolloin sama läntti sijaitsee nykysiperiassa nykytaimurin kohdalla. Aika, paikka ja totuus ovat suhteellisia, hetkellisiä, muuntuvia.

 

HAH HAH ....


Runona:
Odysseus olet
Sisyfoksena sinnittelet
kapinaa kannat
stoalaisen tyynenä vetäydyt
pakenet, palaat, palat
anna palaa.

Kuvallinen kehityskaari, ‘tarina’:
1900-luvun kaari valokuvina:
heinäpelto (riemu)
Lapin matka (hiekkatietä) (tyyneys, rauha, kauneus)
lukion vanhat (toivo, riemu, avautua)
Klint (etsintä, syvyys)
absurdi (A.T.)
globaalimpi tarina, valokuvina:
Sansibar, lapset rannalla, ilo, keveys
veneet, oloihin istuvuus
Kuuba sokeritehtaan tyttö, epätietoisuus, hämmennys
Chile ?

 

____

Tiede lähestyy totuutta, sanovat akateemikot. Mitä totuutta? Entä jos totuus ei ole lähestyttävä asia, ei ulkopuolinen asia. Todellisuus (totuus) ei ole olio. Myöskään ihminen ei ole substantiaalinen olio, itsessään erillinen, joka havainnoisi muuta maailmaa ulkoa. Ihminen (mikä tahansa aines) on osa, elementti, suhteidessa ja vuorovaikutuksessa osallinen. Vuorovaikutuksen kenttä on muuntuva, pakeneva, alati eri, kullakin ja kussakin erilainen. Totuutta ei kannata yrittää totisena lähestyä. Todellisuuksien kentässä voi ja kannattaa elää, iloita. Todellisuus leikkii. Leiki mukana. Maailma on kuin poriseva puuro tai kuhiseva keko.

.... Siis ääretön moninaisuus. Väitetään että ääretöntä ei ole mutta rajaton on. Ehkä ainoa ääretön onkin moninaisuus. Onko moninaisuudessa mieltä puhua tietystä todellisuudesta. Ellei juuri moninaisuutta käsitä todellisuudeksi. Löydätkö maailmasta kaksi samanlaista ihmistä (paitsi identtiset kaksoset). Kuinka luonto, aines, kaikkeus onkaan taitava ja kekseliäs. Tosin, jos pääsisimme fysiikan syvimpiin perusteisiin, löytäisimmekö vakioidun, luonnonlait, luonnonvakiot tai jotain. Pysyäksemme efektiivisen kuvailun tasolla, olioiden maailmassa, meille näkyvän maailman tasolla, ihmiselon tasolla, elämme moninaisuuden viidakossa. Niin, mikäli viidakon annetaan röyhytä eikä sitä monoteerata.


Kodittomuus on ihmisen perustilanne. Makrosuureet, asuinpaikat, luolat, sfäärit, kuplat, maatilat, kaupungit, valtiot, rajat .. ovat karkeistettua harhaa. Ihmisellä on vapaus kuvitella itsensä miksi tahansa. Jokaisen ympäristö on eri. Niityllä kukin eliö havaitsee eri asiat, näkee maailman eri sisältöisenä. Kullakin on oma rytmi ja melodia.

Objektiivista tarinaa ei ole olemassa. On vain erilaisia tapoja katsoa, erilaisia tapoja kertoa ja kuvitella, nähdä yhteyksiä. Lopulta valinnat kertovat eniten niiden tekijästä tekemään. .. Kansallismuseon uudessa näyttelyssä tuomme nähtäväksi myös heitä, joille ei aiemmin ole ollut historiankirjoituksessa tilaa tai ääntä. Ajanjakso 1100–1917 kerrotaan kuudesta eri näkökulmasta: pyhyys, nautinto, status, tiede, rakkaus ja tila ... kertoo ...

Kertomus ei kerro totuudesta (Studia Generalia 30.3.) Oho !!
Tiedon, vallan ja kauneuden kaltaiset yleiskäsitteet ... todellisuus kytkeytyy tarinoihin...

 


Sokrateen puolustuspuhe
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sokrateen_puolustuspuhe_(Platon)

 


Lausumia, ns.‘aforismeja’

Albert Camus’lta poimittua (löytyy muiltakin):
Taide ei ole olevaisen täydellistä kieltämistä, muttei myöskään täydellistä suostumusta todellisuuteen.

Taide ikuisesti uudistuvana ristiriitana.

Meillä on epäterve taipumus luoda hirviöitä. Taiteilijalle ei ole olemassa lempipyöveleitä.

Taiteilija ei voi osallistua taisteluun muutoin kuin kummastakin rintamasta riippumattomana, vapaaehtoisena tarkka-ampujana.

Taiteen ja taiteilijan merkitys mielettömässä maailmassa? Mikä on sosiaalisen vastuun ja yksilöllisen riippumattomuuden suhde ja onko realismi taiteessa mahdollista?

Absurdi.... elämän absurdista nouseva luonnet(?) ... säilyttää inhimilliselle elämälle olennainen jännite.

Absurdistisessa teoksessa kerronta voi olla epärationaalista, henkilöhahmot saattavat puhua toistensa ohi.

Jokainen suuri taideteos tekee ihmiskunnan kasvot kauniimmiksi ja rikkaammiksi. ... joka vaivaa nähden luo itse oman järjestyksensä.

Kapinoiva ihminen. Sisyfos on onnellinen.

 

Muita:

Elämä ilman tutkiskelua ei ole ihmiselle elämisen arvoista (alunperin Sokrates).
Tieto ymmärettävä taideteoksena, ei staattisena.

Kodittomuus on ihmisen perustilanne (kiertolaisuus, siirtolaisuus, olla kotona missä vaan)

Ihminen ei ole substantiaalinen olio, vaan ... annetussa aika-tila-koordinaatistossa

Vapaus kuvitella itsesä miksi tahansa. (Susanna Lindberg)

Muita: Ihmisen kohtalo, destiny, kolme tapaa (tai enemmänkin):

Vain selviytyä, siinä kaikki. (Selviytymisopas maailmanlopun lapselle, näyttely Lönnströmin taidemuseossa Raumalla)
Ihmisen kulttuurinen tehtävä maailmassa (Pihlström). Vai sittenkin: tyhjä, ylimääräinen, tarpeeton.
Ihmisiä on muokattava. Perusolemusta muutettava. Evolutiivinen yhteensopimattomuus, mismatch, sopimattomuus nykyaikaan (Mikko Puumala / Ihmisen perusolemus). (ikäänkuin uusi rotuoppi !!)
(vertaa aiemmin: surrealismi, minimalismi, pako, eskapismi, etsintä mm Klint, absurdi)

Alamääreitä edellisiin:
Stoalaisen tyyneyden perspektiivi.
Jännitteisyys (Camus, Eino Leinon valkolinnut .
Maailma rajaton, määräämätön, apeiron. Muuntautua alati.
Näkymätön käsi vai ei (Smith). Nyt väestönkasvu. Mitä on ympäristö? Ihmisekologia. Sosiobiologia. Metafysiikka. Elementtioppi.
Kierre tuhoon. VAI. Luovat ympäristöt, luonnonolot kuten antiikin Kreikassa, ehkä myös ihmisen tekemä.
Toivon virittämä maailma vai kierre.
Ihminen on Heitetty maailmaan. Eksistentialismi, Sartre, Heidegger ym.
Odysseus. Ihmisen intuitiivisuus, houkutuksille alttius, tuhoaa elinolot, ns. ilmasto. Sidottava, ohjattava, estettävä, ihmistä muokattava. Valtio, säännöt, pakot, geenimuokkaus. (Kuin rotuoppi, saamelaiset, fasismin paluu...)
... olosuhteet voivat kääntyä niin huonoiksi, että ihmisten ainoa oikeutettu huoli on selviytyminen. (Ilmastonmuutos ja )
Suomen idea on selviytyä. (Mauno Koivisto - heikkotasoinen maailmannäkemys)
Sisyfos (aiheesta hyvä kuva, poimi)
kuvana myös: Seili / Tuori, alkupuuro, satunnaisuuksien maailma
Pauliina Haasjoki: .. ei lähde vakuuttamaan ketään, esseiden sävy on rauhallisen pohtiva.
eksistenssi - absurdismi - jännite (Camus, Leino) - kapinoiva elämä

 

 


Joki on alati liikkeessä.
Valta on ihmisille kuin painovoima joelle.
Joesta johdan käsityksen vallasta... taistelu Nigerin herruudesta (vertaa Suomen joet).
Valtioiden valta on usein sidoksissa maailman jokiin.
Joet uhmaavat yksinkertaistavaa mittaamista.
Joen liikkeessä elämä ja eloisuus kuplivat pintaan, juuri ne ovat välinpitämättömyyden vastalääke. Voimaa. Valtaa.
Nigerin historia ja luonne auttavat näkemään ...

Joelle samat oikeudet kuin ihmiselle (Uusi Seelanti). Joki tunnustettiin eläväksi olennoksi, jokaisella joella on oma luonteensa. - Entä Porvoonjoen luonne, vaisu, ei ryöppyä, ei kohise, seisoo, laahustaa, rannat rakennettu aiemmin tyylillä, nyt tylsästi.
Linnankosken lukion seinässä kyltti: .. harmaja kansa...
Provokysymys katsojalle: elävät joet Suomessa, keksitkö, ehdota.

Nähdä eri puolilta (vuori, joki, metsä, ranta, kukkula) = syvempi ymmärrys. Opetus: maailman tila, trumpilaisuus, ns. populismi.