Historiantajun ja ymmärryksen puute - al Hol

 

Kirjakaupassa haastateltiin Finlandian tietokirjaehdokkaita. Yksi kirja sykähdytti: Egyptin historia, kirjoittajana islam-tutkija Andrei Sergejeff. Tuo kirja ansaitsee palkinnon, se on etsittävä hetimmiten, ajattelin.

Ensi alkuun luin mitä kirja kertoo Nasserin ajasta, nasseristisesta valtiosta 1960-luvulla. Yllätys: sehän on kuvaus tästä päivästä. Silloinkin sodittiin Syyriassa, luotiin panarabiaa. Jemenissä taistelivat Egyptin armeija ja Saudi-Arabia muiden ohella. Israel tuhosi Egyptin armeijan 1967. Omassa maassaan Nasser tuhosi sisäiset vastustajansa. Muslimiveljeskunnan jäsenet päätyivät kommunistien kanssa samoihin selleihin aavikolle rakennettujen vankileirien parakkeihin.

Muslimiveljeskunnan pääajattelijaksi oli kohonnut koulunopettaja, joka – asuttuaan pari vuotta USAssa – torjui länsimaisen elämäntavan epäeettisenä ja sieluttomana. Opettaja vangittiin, kidutettiin ja Nasserin hallinto hirtti hänet. Vankeusaikana opettaja oli kuitenkin ehtinyt kirjata ajatuksensa ylös. Niiden ajatusten pohjalle rakentui modernin jihadismin perusta, kirjoittaa Andrei Sergejeff historiakirjassa.

Jihadismi!

Tarkoittaako se samaa kuin aikamme Isis, Syyrian sota, al-Hol -leireineen.

Sergejeffin historia -kirja siis palauttaa mieliin jihadismin väkivaltaisen syntyalustan, vähintäänkin siivun siitä. Tällainen mieleenpalautus on tuhat kertaa arvokkaampaa kuin suomalaispolitiikan ja median loputon hoenta isis-rikollisista ja heihin liittyneistä suomalaisnaisista. Taustojen tietäminen tuo ymmärrystä miksi asiat ajaudutaan näkemään näin tai noin, mikä maailmassa on rikollista, mikä eettistä, mikä sielutonta.

Suomalaispolitiikan nykykeskustelu vieraannuttaa ja karkottaa. Poimitaan jokin hetkellinen, tilannekohtainen, osittainen tapahtuma ja vaahdotaan siitä kuorossa. Sosiaaliset, henkiset, psykologiset, kulttuuriset, ajalliset taustat kadotetaan näköpiiristä ja vaietaan tieten tahtoen. Kuorossa jaellaan tuomioita, näkemättä, tietämättä, kuulematta, omien viisauksien pohjalta. Kenttätuomioihin en usko. Joku kysyi (harmi että en muista kuka) miksi Syyriaan lähteneiltä suomalaisnaisilta ei kysytä miksi he lähtivät, rikoksia tekemäänkö he lähtivät. Mikä oli se tilanne, tuntemus, kokemustausta joka heitä ajoi. Nykymaailma on ymmärrystä vailla.

Suomen valtio, OKM-ministeriö, tiedeakatemiat ja eduskunnan muutamat toimijat ajavat tiedeneuvontaa poliitikoille. Pyrkimys on arveluttava. Lähtökohtana heillä on että mihin tahansa ongelmaan on yksiselitteinen ratkaisu jonka vain tiede ja tutkimus osaa kertoa. Harvoin jos koskaan näin on. Asiat haarovat moneen suuntaan. Haarojen havaitseminen ja taustojen ymmärtäminen vaatii hidasta paneutumista, avointa mieltä ja tuumailua, ei tuomarin tai tietäjän asennetta. Egyptin historia -kirja ruokkii juuri tällaista paneutumista, monipuolista näkemistä, nykypäivän taustoittamista, oman vajavaisuuden tunnustamista. Se on tieteentekoa parhaimmillaan. Harmi että Sixten Korkman ei tätä kirjaa palkinnut, sen sijaan jotain suomi-tunkkaa.

Yliopiston Tiedekulmassa oli 11.12. paneeli monitieteisestä ympäristötutkimuksesta (linkki videoon). Kehitysmaatutkimuksen professori Anja Nygren sanoi paneelin lopussa: maapallo on yhteinen prosessi, sen johtamiseen Suomenkin on hyvä osallistua, ei malliaan tyrkyttäen, ei konsensusta hakien vaan ymmärtäen ja sovitellen. Panelisti Maija Lassila sanoi: ihmisiltä viedään elämisen maailmat (Amatsonin intiaanit ajettiin ja jopa tapettiin myrkyllä soijapeltojen tieltä), tästä pitää puhua, maailma on hauras, elämä on silmänräpäys, on haettava liittymiä, ahdistus käännettävä toiminnaksi, taiteellinen mielenlaatu auttaa kuvittelemaan ja ehdottaa vastauksia silloin kun selkeitä vastauksia ei ole. – Onko ennen kuultu näin kaunista ja herkkää kieltä kuin Maija Lassilalta?

Eduskunnan al Hol-välikysymyskeskustelu tuskin vetää vertoja Tiedekulman paneelille.

Andrei Sergejeff: Egyptin historia. Gaudeamus 2019.

Monitieteinen ympäristötutkimus. Paneeli Tiedekulmassa 11.12.2019.