Väittely yliopistoista kipinöi valtiopäivien avauksessa 9.2., eduskunnan Tutkas-seurassa sekä suullisella kyselytunnilla 11.2.

Vihreä kapitalismi

Ville Niinistö puki vihreiden tiede- ja yliopistonäkemyksen sanoiksi:

"Ilmastonmuutoksen ja taloustaantuman yhteishaasteeseen on vastattava nostamalla Suomi puhtaan teknologian edelläkävijämaaksi. Yliopistouudistuksen onnistuminen on varmistettava. Tutkimus ja koulutus ovat avainasemassa Suomen kansainvälisen menestyksen takaamisessa."

Niinistön sanoista näkyy, kuinka Suomen nykyvihreitä elähdyttää kapitalistinen yliopistonäkemys. Sanat voisi yhtä hyvin lausua Elinkeinoelämän Keskusliitto tai Energiateollisuus ry. Suomen nykyvihreät ovat maailman kapitalistisin "vihreä" ryhmä.

Eero Heinäluoma ja yliopistojen yt-neuvottelut

Eero Heinäluoma vastasi Niinistölle:

"Hallitus on ajanut yliopistot ja monet valtion tutkimuslaitokset siihen tilanteeseen, että nyt ollaan yt-neuvotteluissa ja irtisanomisissa. Hallituksen ristiriitaisen yliopistopolitiikan helmeksi näyttää tulevan Oulun yliopiston juuri käynnistetyt yt-neuvottelut."

Oulun yliopisto ajaa alas yliopistotoimintoja Kajaanissa (opettajankoulutus, yliopistokeskus). Samaan aikaan Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri kehuu, kuinka tuhdisti Aallossa on resurssoitu ulkomaisten tutkijaryhmien maanittelu Suomeen.

Kansalaisten ulkoistaminen

Jorma Sipilä (Tampereen yliopisto) sanoi Tutkas -seurassa:

Valtiota ei kiinnosta kansalaisten palveleminen tieteen tuloksilla. Valtio ei vaadi Akatemialta suomalaista politiikkaa ja hallintoa käsittelevää tutkimusohjelmaa. Resurssit keskitetään, vastuut hajautetaan, tekijät syyllistetään. Valtiota on kiinnostanut teknologian ja innovaatioiden edistäminen. Suomessa on maailman eniten t&k henkilökuntaa. Puhe innovaatiojärjestelmän erinomaisuudesta on hybristä. Sen hyötyä on tosi vaikea arvioida eikä Suomessa ole sellaisia kriittisiä ääniä kuin oli innovaatioiden kv. arviointi.

Tekesin johtaja Veli-Pekka Saarnivaara sanoi, että Suomessa on tutkijoita hirveä määrä, niistä 70 % on yrityksissä. Saarnivaara vaati enemmän rahoitusta mutta harvemmille, mikä hänen mukaan edellyttää vahvaa poliittista sitoutumista ja julistusta. Yliopistoja pitäisi Saarnivaaran mukaan ohjata tulosten hyödyntämiseen ja Tekes-avusteisiin innovaatioihin.

Satunnaisuus ja osallisuus

Jaakko Kiander sanoi, että innovaatioiden tuotantofunktio ei ole deterministinen vaan satunnainen. Kiander totesi myös, että t&k -toiminnan tuotot ovat laskevia ennen pitkää.

- Jos Kianderin väite innovaatioiden satunnaisuudesta on oikea, niin silloinhan Saarnivaaran ja Tekesin vaade harvemmille keskittämisestä samoin kuin Aalto-yliopiston perusidea on virhe. Eipä ihme, että esim. Aamulehti ja Kaleva ovat käyneet kovin epäileviksi Aallon suhteen samalla kun Aallosta on tullut kansalaisten vitsailun kohde.

Suomen Akatemian ylijohtaja Riitta Mustosella oli harvinainen ehdotus: on kehitettävä kansalaisten ja organisaatioiden osallisuutta tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tehokkaimpana kanavana, sen ohella liikkuvuutta organisaatioiden ja tieteenalojen välillä.

- Tämähän on ennen kuulumatonta: tiedehallinnon virkamies muistaa kansalaisten olemassaolon. Kunpa meidät muistaisi myös vihreät kapitalistit ja Tekes.

Parjatun yliopistopolitiikan idea

60- ja 70-lukujen yliopistopolitiikkaa on parjattu. Mutta mikä oli sen keskeinen idea? Nykykielellä ilmaisten se oli etsivää työtä: avata kaikille halukkaille ja lahjakkaille tie sivistykseen, keksimiseen, tieteeseen, taiteeseen, löytää kansakunnan kaikki lahjakkuusreservit.

Tänään toimitaan täsmälleen päinvastoin: lyödään rajoja, suljetaan ovia, kehitetään rakennetta, keskitetään, kapeutetaan, innovoidaan, harvennetaan, leuhkitaan, huiputetaan.

Ville Niinistö -tyyppinen puhe 'yliopistouudistuksen onnistumisesta' on epämääräistä, peittelevää, läpinäkymätöntä. ?Uudistamisella? voidaan tarkoittaa mitä tahansa. Eduskunnan kyselytunnilla 11.2. ministeri Henna Virkkusen vastaukset olivat sietämättömän kiillekuvamaisia. Tällaisiin kiillekuviinko nojaa tiede ja tieteen ohjaus! Eikö maahan saada asiallisempaa hallitusta! Sanottujen ministerien ja edustajien puhemössöllä peitetään yliopistojen alistaminen sosiaaliylhäisön maailmankuvaa, asemia, elämäntapaa ja etuja palvelemaan.

Tarvitaan täsmällisempää ja analyyttisempää puhetta yliopistosta.

Aalto-yliopiston kutsuväki marssi soihtukulkueena Finlandialta Kiasman shampanjahöyryihin. Siinä marssi nyky-yhteiskunnan kahtiajako, politiikalla tieten tahtoen aikaan saatettu.

Kansalaisia ylhäältä ja ylen katsova asenne levittäytyy nykyään yhteiskunnan pienimpiinkin sopukoihin, ei vain yliopistoihin. Esimerkkejä ovat ns. kuntouttavan työtoiminnan laki jolla kansalaisten perusturva ehdollistettiin, nuorisolaki jossa lähtöoletuksena on rikollisiksi kehittyvien yksilöiden turvariski ja kustannusrasite kunnon ihmisille. Samaa ihmisyyden mitätöintiä on elämän määrittely suorittajuudeksi, suoritusarvioinnit, pisteytykset ja kehityskeskustelut. Todella kaipaa 70-luvun yliopistopolitiikkaa, jossa ihmiset nähtiin esiin tulevina lahjakkuuspotentiaaleina, positiivisesti, myönteisesti.

Tässä tilanteessa Suomen yliopistoille asettuu yksi ainoa kansakuntaa edesauttava tehtävä: nykyisen nöyryytyspolitiikan näkyväksi tekeminen sekä toisenlaisen, ihmisten potentiaalia vapauttavan politiikan kehittely.

Yliopistoväki, vetoan teihin, ottakaa tämä tehtäväksenne.

******

TUTKAS –seminaari ?Suomen tieteen tila - ruusuja vai risuja?

Suomen Akatemian arvio Suomen tieteen tilasta ja tasosta
Ylijohtaja Riitta Mustonen, Suomen Akatemia

Kannustimilla kuntoon? Suomen yliopistojärjestelmän haasteet
Professori Otto Toivanen, Helsinki Center of Economic Research

Innovaatiojärjestelmä ja talouden kasvu
Johtaja Jaakko Kiander, Palkansaajien tutkimuslaitos

Yliopistoiltahan sopii vaatia mitä tahansa
Professori Jorma Sipilä, Tampereen yliopisto

Tutkimuslaitokset: laadukasta relevanssia?
Pääjohtaja Lea Kauppi, Suomen ympäristökeskus

Tutkimuksen tulosten hyödyntämisen näkökulma /
Innovaatiopolitiikan näkökulma
Pääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaara, Tekes

Kansanedustajien kommenttipuheenvuorot