Yliopisto ja sen palkkausjärjestelmä koskettaa syvästi koko kansaa

 

Työnantajiksi itseään kutsuvat ovat nostaneet yliopistokiistan keskiöön palkkausjärjestelmän. Tämä ei ole uutta Suomessa. Kymmenisen vuotta siten valtionhallinto muutettiin eliitin mielivallaksi nimenomaan palkkausjärjestelmän avulla.

‘Palkkausjärjestelmä’ on sanana tekninen, byrokraattinen, viattomalta kuulostava, luotaan työntävä. Tosiasiassa palkkausjärjestelmä on poliittisen vallankäytön voimakkain väline. Perustelen tätä esimerkin kautta.

Esimerkkini on Valtiontalouden tarkastusvirasto, josta minulla on havainto-aineistoa aitiopaikalta. Palkkausjärjestelmän muutos runnottiin siellä, samoin kuin eduskunnassa ja koko valtionhallinnossa läpi väkisin. Runnominen oli kauko-ohjattua, suunniteltua, pakottavaa, väkivaltaista, ties pientä lahjonnan sävyäkin. Runnojia olivat eliitit: elinkeinoelämä, työmarkkinajärjestöt, hallinnon ja politiikan eliitit, VM.

Muutoksen myötä valtion virastojen johtajistot pääsivät vapaasti määrittämään omat ja muiden palkat. Virastoille osoitetuista valtion (siis kansan) varoista tuli käytännössä yksityistettyjä. Tapahtumaa voi Juha Hurmeen sanoin kutsua ‘huijarikoplan nousuksi’ (näytelmä Kansallisteatterissa).

Koko kansan ja yhteiskunnan kannalta vieläkin olennaisempaa on palkkausjärjestelmään kätketty poliittinen kaappaus. Yksittäisten ihmisten palkkoja ylös ja alas muuttelemalla johtajat (sellaisiksi itseään kutsuvat) saivat keinon ohjailla hallinnon toimintaa poliittisten mieltymystensä mukaan. Ohjailu on niin piilevää, ettei mikään ulkopuolinen taho pysty sitä huomaamaan saati puuttumaan siihen, ei vaikka toimintaa luonnehtisi mielivalta, oikeudellinen kyseenalaisuus, hyvän hallinnon ja lakien vastaisuus.

Juuri näin kävi Valtiontalouden tarkastusvirastossa. VTV muuttui poliittisten tarkoitusperien ajajaksi. VTV suolsi eduskunnalle raportteja, joissa vaadittiin milloin veropolitiikan muutosta, milloin säästösuunnitelmien nopeaa toimeenpanoa, milloin EU:n talouskuria (austerity). Tämä ideologinen kaappaus tapahtui Tuomas Pöystin ollessa pääjohtaja, nyttemmin oikeuskansleri Sauli Niinistön pakkopäätöksellä.
 

Poliittinen kaappaus yliopistoissa
 

Poliittinen kaappaus yliopistoissa on nyt ottamassa uuden askeleen. Koko kansakunnan, koko yhteiskunnan, ihmisten kannalta tämä on kaikkea muuta kuin merkityksetön. Mitä kysymyksiä, kenen ongelmia, mistä näkökulmista, mihin tähdäten yliopistoissa saa tai on pakko tutkia. Tätä koskevaan valtaan tähtää palkkausjärjestelmä. Yliopisto muuttuu nukketeatteriksi (tai on jo sitä), naruja vedellään ylös alas. Eri ihmisten palkkoja ylös alas vengaten tutkijoita joko vaiennetaan tai nostetaan ”huipputieteen” tähdiksi. Nykyinen yliopisto ja sen mukana suurelta osin tiedekin on poliittista vallankäyttöä. Tämän vallankäytön rinnalla vaalit, eduskunnat, parlamentit, valtuustot ovat sirkushuvia kansalle.
 

”Sivistystyönantaja” - epäloogisempaa, epätieteellisempää  ja absurdimpaa sanaa ei edes tiedemies pysty keksimään
 

Mitä on sivistys? Onko sivistys työtä? Voidaanko työtä antaa? Voidaanko sivistystä antaa? Voidaanko sivistystyötä antaa? Sivistyykö ihminen itse, omaehtoisesti, ilman antajia.

Se että yliopistoväki hyväksyy tämän sanan kielenkäyttöönsä ja alentuu neuvottelemaan ”sivistystyönantajien” kanssa, on ala-arvoista, romuttaa yliopiston ja yliopistoväen arvostusta. Tilanne rinnastuu siihen mitä Helsingin yliopiston Tiedekulmassa viikko sitten kerrottiin Hennalan keskitysleiristä 1918: kun valkoiset sotilaat lopulta kieltäytyivät punaisten vankityttöjen ampumisesta, tilalle hankittiin oravakomppania, 17-vuotiaita poikia joille maksettiin markka per ammutun tytön pää. Samalla tavalla yliopistojen oravakomppania nyt uhkaa myydä eurosta meidän päitä.

Yliopistojen palkkausjärjestelmä ei ole yliopistojen sisäinen asia. Paljon enemmän se koskettaa meitä kansalaisia. Mikä on yliopiston anti meille. Miten me voimme olla osa yliopistoa ja tiedettä. Nämä eivät ole hupikysymyksiä. Nämä ovat suomalaisyhteiskunnan ja nykymaailman tärkein kysymys.

Tähän taisteluun, taisteluun yliopistojen poliittista kaappausta vastaan minä ja toivottavasti moni muu olemme valmiit osallistumaan täysin rinnoin, täysin hengin, kaikin asein.

* * *

Mitähän Helsingin yliopistolla tässä tilanteessa tekee yliopiston hallitus? Hallituksen puheenjohtaja on Tarja Halonen, varapuheenjohtaja Teija Tiilikainen. Hallituksen muut jäsenet näkyvät tästä:

https://www.helsinki.fi/fi/yliopisto/hallitus-ja-yliopistokollegio