YLIOPISTO

ON

MYÖS

MEIDÄN ASIA




Juhani Kahelin

2009










SISÄLLYSLUETTELO


  1. Vaihtoehto yliopistolaille - tietämysekologia
  2. Yliopistolla moninaisia tehtäviä
  3. Yliopistokeskustelu lehdissä - kuuleeko eduskunta
  4. Elvytys – oppineisuus
  5. Luovan tutkimuksen ahdistelu
  6. Yliopistolaki - eduskuntaa vedätetään
  7. Poliittinen eliitti voi sanoa mitä tahansa
  8. Valtion kehykset
  9. Tieteenpäivät - triviaalin paluu

*****




Vaihtoehto yliopistolaille - tietämysekologia


Yliopistot kuolivat kerran, nyt ne viedään meiltä. Millä oikeudella he sen tekevät? Miten yliopistot nähtiin yliopistolain lähetekeskustelussa eduskunnassa, poimintoja:

  • Uhreus, epätietoisuus. Olen itsekin vanhakantaisen yliopiston uhri (Pertti Virtanen). Luudalla olisi ollut paljon töitä (TKK, Sanna Perkiö). Mitä ovat tulevat rahoituskriteerit, kannustavuus, laatukriteerit, tulosohjaus, laadulliset tavoitteet silloin kun yhteisymmärrystä ei synny, mitä tapahtuu jos vaateet eivät toteudu, yhden totuuden ideologia (Tuula Peltonen, Anneli Kiljunen, Katja Taimela, Merja Kyllönen). Toiminnan sisältö, tärkeämpi asia (Eero Akaan-Penttilä).

  • Litteä tajunta. Yliopiston ja elinkeinoelämän yhtäköyttäyhdistys Oulussa on hyvä esimerkki siitä, että juuri tällä mallilla pitää edetä, globaali maailma, vapaa maailma (Jukka Mäkelä). Tiedeperusteinen tutkimustyö ja yritysten todellisiin tarpeisiin vastaaminen, meidän pitää löytää uutta tulokulmaa (Kyösti Karjula). Yliopistouudistus on merkittävin osa suomalaista innovaatiopolitiikkaa ja innovaatiostrategiaa (Jukka Mäkelä). Turun yliopisto on hyvinvoinnin moottori, vastaa tämän vuosituhannen suuriin kysymyksiin (Anne-Mari Virolainen). Yliopistolaki vie Suomea merkittävästi eteenpäin (Sanna Perkiö). Meillä on mahdollisuus siirtyä tekniikassa maailman kärkeen. Se tulisi näkymään lisääntyvänä hyvinvointina meille kaikille. Aalto-yliopisto voi olla tie uuteen menestykseen (Johanna Karimäki).

  • Maailman avautuminen. Luovuus tarvitsee vapautta, ei kahleita. Ideat syntyvät paikoissa, joissa on erilaisia virikkeitä, luontoarvoja, historiaa, kulttuuria, mutta myös ristiriitoja ja tyytymättömyyttä. On yhteinen etumme, että korkeakoulujärjestelmämme on rikas ja monipuolinen (Johanna Karimäki). On osattava ajatella mahdotonta, epätodennäköistä, oltava rohkeutta ajatella toisin, myös mahdollisuuksia (ei yliopistoihminen, ei edes edustaja, vaan Suomen Kaupan Liiton johtaja Juhani Pekkala). Oleilu ilman tulostavoitteita, sattumat, korttipakan sekoitus, jatkuvan muutoksen luomisvoima jotta ei urauduttaisi (Aalto-yliopiston lanseeraama uusi työkulttuuri ja luovuuden kulttuuri.) Yliopistojen tuhatvuotinen vakioformaatti köyhdyttää (Veli-Markus Tapio, Sibelius-Akatemia).

(Lähteet: yliopistolain lähetekeskustelusta eduskunnassa 26.2.2009, HS 27.2.2009, Suomen Kuvalehti 4 ja 5 / 2009)

Minkä näkemyksen varaan yliopistojen tulevaisuus kannattaa rakentaa?

Ehdotus: erilaiset virikkeet, ristiriidat ja tyytymättömyys, monipuolisuus, mahdottoman ajattelu, toisinajattelu, mahdollisuuksien näkeminen, oleilu, sekoitus ja muutos.

Lue yliopistolain perustelut, siellä oleva toimintaympäristön kuvaus, näkemys yliopiston tehtävistä ja asemoinnista. Kuinka toisenlainen onkaan vallanhaltijain yliopisto.

Tietämys - brownin liike

Tietämyksen luonnetta ja yliopiston asemointia hahmotamme oheisella kuviolla. Kenellä on oikeus, kenellä on tehtävä, keltä toivoisi minkäkinlaisen tietämyksen tuottamista? Mitä on tietämys, tieto, yliopisto?

Tietämys - parhaimmillaan - on brownin liike. Se ei ole hallittavissa, se ei ole kuvattavissa. Se risteilee holtittoman näköisesti sinne ja tänne, törmää, karkaa, kiitää valon lailla, tulee luo. Mitä kiivaampaa risteily on, sitä korkeampi on lämpötila, sitä intensiivisempää on tieto, innostus ja liikutus. Antakaa meidän risteillä, älkää yrittäkö hallita meitä. Voittonne ovat hetkellisiä. Hiukkanen meni jo. Sulkekaa meidät umpioonne, paine nousee, räjähdys.


Formatoitu yliopisto

Yliopistouudistus on laaja ja tarpeellinen, sanoo vihreä edustaja. Yliopistojen tuhatvuotinen vakioformaatti köyhdyttää, sanoo Sibelius-Akatemian tutkija. Missä on yliopistolain laatijain tieteellinen itsekritiikki, kysyy Susanna Huovinen Henna Virkkuselta. Hyvä kysymys, voisiko myös yliopisto harrastaa itsekritiikkiä?

Yliopistosta on tullut formaatti. Yliopisto on eriyttänyt, formatoinut, monopolisoinut, hierarkisoinut tietämyskulttuurin. Yhteiskuntaan leviää - kiitos teknologian - toisenlaista tietämysalustaa, nettiä, wikiä, ajattelua, blogistiikkaa, brownin liikettä - kuka sen tuomitsee ensimmäisenä? Tieteellisen laadun valvojat, yliopistoväki. Ei maailma etene poteroista. Jääkää sinne.

Mutta te, ministerit ja eduskunta, te pystytätte uutta formaattia. Kohtelette yliopistoa kuin ekavuoden lastentarhaa. Lapset kahtia, tuosta joukosta valitaan leikinjohtaja (yliopiston hallituksen koostumus ja pj). Eikö tällainen ole lapsellista, nöyryyttävää epäluottamusta? Litteän tajunnan ylivallan taataksenne te nolaatte itsenne. Te panette yliopistot tet-jaksolle (työelämään tutustuminen), kerjäämään aitoa rahaa aidoilta yrityksiltä, oppimaan liike-elämän tavoille, aikaa reilu vuosi.

Tutkijoiden ja yliopiston nöyryyttäminen ja alistaminen on aidosti vaarallista. Maailmaa pitää katsoa vapaasti, avaruudesta, kaukaa. Siihen tarvitaan yliopistoja. Jokunen harva politiikan tarkkailija on jo ihmeissään ja peloissaan, miten yrityksiä elvyttäville valtioille käy. Ne eivät aidosti selviä veloistaan, joihin ne itsensä syöksevät. Ministerit ja elinkeinoelämä, kannustamalla ja pakottamalla te vaiennatte yliopistot ja tutkimuksen. Mikä meidät enää pelastaa, kun ette salli itsellistä ajattelua. Lopettakaa puheenne hyvinvoinnista meille kaikille. Pitääkö meidän blogistien ryhtyä yliopistoksi? Tytöt ja pojat Pariisissa keksivät jo keskiajalla kutsua itseään universitaaksi.

Onko siis toivoa

Yliopistolain säätäjät, teiltä jäi yksi portti sulkematta. Yliopiston hallitukseen on valittava puolet ulkopuolisia ml. puheenjohtaja. – Ahaa, nurkanvaltaus, me valtaamme yliopiston. Meillä on missio, viemme yliopistoon uudenlaisen tiedon ja tietämisen mallin, heitämme laadunvalvojat portista ulos kuin Jeesus rahanvaihtajat temppelistä tai jesuiitat Tuomas Akvinolaisen Pariisin yliopistosta.

Hyvältä näyttävän mission meille muotoilivat Markku Joutsenoja ja Jari Lindh kirjoituksessa ‘Sosiaaliset innovaatiot: mobilisaatioharjoitus’. Systeemimalli vai fuusiomalli, he kysyvät. Fuusiomallissa yhteiskunta ei näyttäydy hallittavana logistisena innovaatiojärjestelmänä vaan alati rajojaan muuttavana karttana. Innovatiivinen sosiaalisuus on mahdollisuusrakenteiden tunnistamista, tiedon ja osaamisen eri alueiden yllättävien yhdistelmien löytämistä. Tieteenaloiksi kutsutut lukkiumat on avattava ja mobilisoitava uudelleen. Vuorovaikutusteknologia ja innovaatiotoiminnan uusi dynamiikka viittaavat fuusiomallin selitysvoimaan tiedepolitiikan jäsentäjänä. Varmuuden tilalla on kompleksisuus, hallinnan tilalla refleksiivisyys ja systeemin tilalla mobiilit tietoyhteisöt.

varmuus —- > kompleksisuus
hallinta —- > refleksiivisyys
systeemi —- > mobiilit tietoyhteisöt

Koskettavaa tietoa?

Tuottavatko yliopistot kansalaisia ilahduttavaa ja koskettavaa tietoa? Järkytymme. Yliopistot ovat kaikonneet kauas juuristaan. Yliopistot ovat valinneet yritysyhteistyön. Kirkkaimmin tämä koskee Helsingin Yliopistoa, vaikea uskoa.

Helsingin Yliopiston sosiaalitutkimus on älymystön pysähtyneisyyden kristalloituma. Vuosikymmeniä ovat tuottaneet julkaisuja, jotka ovat täynnä hyvinvointijargonia, yhteiskunnan rakennemuutoksen legitimointia, poliittisen hallinnan hyvyyttä, epäkiinnostavuutta, harmautta, eturyhmien (myös tiede) legitimointia. Filosofiassa on työnnetty sivuun ja piiloon kummastelijat. Mitä jää puuron pinnalle, ympäripyöreää opportunismia tyyliin niiniluoto. Toinen professori kirjoittaa elämäntyökseen pankkien ja yhtiöiden historiikkeja, kuinka yhtiöt nostivat Suomen. Ulkomailla professorit pohtivat planeetan historiaa, nykytilaa ja tulevaisuutta, Suomen professorit kirjoittavat Nokian historiaa. Minä kutsun tätä korruptioksi, tieteen näennäispehmeyteen käärittynä. No, löytyy sentään Junkka, ilmastohistoria, on siis toivoa.

Suhteellisuudentajua, eduskunta

Eduskunta, olet tekemässä kaikkien aikojen suurinta erhettäsi. Alistat yliopistot yritysten litteälle tajunnalle – 12 kertaa tämän kiellät Juudaksen lailla. Katso noita esimerkkejä, mitä siitä seuraa, tien päässä häämöttää tieteen hurman kato, evoluution äkkijarrutus sekä korruptio. Aalto-yliopiston Tuula Teerikin tuomitsee sen, että tutkijat ostavat yritysten varoilla itsensä vapaaksi opetustyöstä.

Miksi yliopistosta ylipäänsä pitäisi säätää laki? Laki on formatointia, kiinteämistä, rajaamista, poissulkemista. Laki on yliopiston olemuksen vastainen. Tietämys, tietämysekologia, elämä on keksimistä, liikettä ja energiaa. Keksimisen iloa vailla mönkisimme etanoina maassa. Keksimisen pitää antaa ryöpytä. Se on meidän kaikkien oikeus.

Arvoisa eduskunta, älkää tehkö tietämyskulttuurista samanlaista harmauden massaa millaiseksi olette työelämän tehneet. Te säätelette työelämää joka suunnalta: on työsuhdetta, työehtoa, vessiä ja tessiä, lelliä ja telliä, jos minkälaista lakia, tupoa, tykestä ja tekestä. Elämämme on harmautettu, olemme sopimusoppijoita, työelämävalmentautujia, tasapaksua kehdosta hautaan. Tämä ei käy. Me olemme yliopisto. Yliopisto olemme me. Te ette vie meitä meiltä itseltämme. Me tarvitsemme uusfuusion, tiedon, tietämyksen, keksimisen, yliopiston, ihmisen fuusion. Mutta emme tarvitse yliopistoa, jonka missio on Juhlamokan sulkijateipin muotoilu.

Innovaatiostrategia – totalisoivaa ajattelua

Yliopistouudistus on merkittävin osa innovaatiostrategiaa, sanoo insinööri Mäkelä Espoosta ja kehittämisjohtaja Karjula Oulusta. Mitä eduskunnalle annetussa innovaatioselonteossa sanottiinkaan?

Innovaatio on hyödynnetty osaamislähtöinen kilpailuetu. Systeemisyys on laaja-alaisen innovaatiopolitiikan avainkäsite: toimialat, politiikkasektorit ja toiminnan tasot sovitetaan kokonaisvaltaisesti. Uudistetaan valtionhallinnon konserniohjaus systeemisten uudistusten edelläkävijäksi maailmassa. Siirrytään kysyntälähtöiseen innovaatiopolitiikkaan (onko meillä mahdollisuus kysyä). Innovaatiokeskittymiä voi Suomessa olla muutamia valikoiduilla aloilla. Rahoitus kohdennetaan yhdenmukaisin kriteerein koko maassa, kehitystyö valtakunnallisesti yhtenäisten standardien pohjalta. Pidetään kiinni hyvin toimivista instituutioistamme. Vain lisäarvoa tuottava yritys, alue tai yhteisö on vakavasti otettava kumppani. Innovaatiopolitiikka on elinkeinopolitiikkaa. Vahvistetaan tulostavoitteita yliopistoissa. Korkea-asteen yksiköiden uudistuksiin pakottaa rajusti kiristyvä kilpailutilanne. Tiivistetään yliopistojen yhteistyötä, uudistetaan ohjaus- ja rahoitusjärjestelmää. Kannustejärjestelmät palvelemaan kysyntälähtöistä innovointia. Kansalaisten innovaatiopotentiaali hyödynnettävä osana kansantalouden kehityksen moottoria.

Innovaatiostrategia hokee systeemiä, hakee hallintaa, rakentaa varmuutta, tekee täsmälleen toisin kuin edellä mainittu missiomme ja ns. fuusiomalli. Eikö valtionhallintoon, pekkarisen ja vihreiden TEMiin löydy monipuolisemmin ajattelevia ihmisiä selontekoja kirjoittamaan, eikö edes Kinnulasta?

Maan hallitus asemoi yliopistot yritysten globaalin selviytymisen välineeksi ja ennalta määriteltyyn tietämyskehikkoon. Yliopistojen alkujuurista on edetty kauas. Platon pakeni poliksen valtaa lehtoon, perusti akatemian. Keskiajalla syrjäiset nuoret loivat yhteisön toistensa turvaksi. Jälleen me joudumme pakenemaan.

Millaista osaamista eduskunta ja puolueet meille tyrkyttävät? Heille me olemme työvoimaa. Voiko ihminen olla työvoima? Mitä sanalla tarkoitetaan? Työvoima jollekin, jonkun käytössä, meidän on osattava jotakin joka tulee ja annetaan jostakin. Me emme ole sahajauhoa, emme ole välineitä. Elämä on lyhyt, olkoon se hakemista, löytämistä, etsimistä, muovaamista, kysyntää sisältä.

Laadunvalvonta – tiede vai eduskunta?

Tiedemaailma esiintyy Kari Raivion ja muiden suulla terhakkaana tieteellisen laadun valvojana, kykenevänä arvioimaan politiikkaa tieteellisin asettamuksin. Kenties. Toisaalta hypertieteellisyydellään yliopisto on vetänyt ympärilleen rajan, hierarkisoinut itsensä sisäisesti, ryhtynyt tietämisen portinvartijaksi, määrittelee oikean tiedon, järjestää maallikoille tieteenpäiviä, valistaa meitä ja pian, jos herra suo, arvioitsee politiikkaa.

Politiikan ja liike-elämän piirissä herännyt ajatus myllyttää yliopistoja on tietyssä mielessä ymmärrettävää, ties ovat hyvällä asialla. Tuula Teeren sanoin: muutos jopa sen itsensä vuoksi estää urautumista.

Tietämysekologian kenttää (kuvio edellä) on katseltava eri suunnilta. Nykyinen liike-elämä on ajamassa ihmiskuntaa ja planeettaa tuhoon. Pitäisikö tietämyskulttuuri alistaa prosessin välineeksi, yliopistot yritysten innovoijiksi? Eikö eduskunnasta löydy laatuajattelua, humaania ja globaalia vastuuta?

Sen sijaan että eduskunta innovaatiostrategialla ja yliopistolailla suppiloi tietämystä, eduskunnan soisi ja toivoisi toimivan kentän avaajana, myös suhteessa kansalaisiin, toimintamalleihin ja teknologioihin jotka mahdollistavat uudenlaisen avautumisen. Olkaamme itse oma yliopistomme. Vaikka jumalaa ei olisi, on meillä oikeus pyrkiä jumalan luo.

Kolme toimintamallia

1) tehdään yliopisto omasta elämästämme (blogistiikasta alkaen)
2) yliopistojen valtaus, ulkopuoliset jäsenet tietämyskulttuurin piiristä, ajattelijoista
3) lähdemme kadulle, vaihdamme maan hallituksen, tuomme eduskuntaan toisenlaiset esitykset. Virastojen väki, opiskelijat ja tieteentekijät - rintamaan.

(6.3.2009)

Ehdotus yliopistolain eräiksi pykäliksi

2 § Yliopiston tehtävät

Yliopistojen tehtävänä on huolehtia kaikkia kansalaisia koskevasta ja koskettavasta tietämyskulttuurista, sen elinvoimasta, jatkuvasta uusiutumisesta ja taata kaikille kansalaisille mahdollisuuksia olla mukana tietämyskulttuurin ylläpidossa ja kehittymisessä.

Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä ja antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan ihmiskuntaa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä Maa-planeetan tilaa sekä biologisen ja inhimillisen kulttuurin olemassaoloa ja tulevaisuutta uhkaaviin tekijöihin.

Yliopistojen tulee järjestää toimintansa siten, että tutkimuksessa, taiteellisessa toiminnassa, koulutuksessa ja opetuksessa noudatetaan eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä.

3 § Yliopisto vuorovaikutusyhteisönä

Yliopisto on kaikkien kansalaisten avoin vuorovaikutusyhteisö.

Yliopiston on järjestettävä toimintansa niin että kaikkien siihen halukkaiden kansalaisten osallisuus tiedon tuottamiseen, tiedosta nauttimiseen ja tiedon hyödyntämiseen tulee mahdolliseksi.

Avoimuudella turvataan tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus sekä estetään välittömästi tai piilevästi korruptoivien toimintamallien ja menettelytapojen synty.

15 § Yliopiston hallituksen kokoonpano

Vähintään puolet hallituksen jäsenistä tulee olla muulta kuin yliopistoa edustavista ryhmistä valittuja henkilöitä. Näiden tulee edustaa monipuolisesti yhteiskuntaelämän tuntemusta sekä yliopiston toimialaan kuuluvien tieteiden tai taiteiden tuntemusta.

Yhteiskuntaelämän monipuolisen tuntemuksen turvaamiseksi valinnassa on huomioitava erilaiset ja eri asemissa olevat yhteiskuntaryhmät.

Hallitus valitsee puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan keskuudestaan.

Uusi § Tilaustutkimus ja muu vastaava tutkimus

Jos yliopisto ottaa vastaan tilaustutkimuksen tai palvelutehtävän osakeyhtiöltä tai vastaavalta talouselämän toimijalta, yliopiston on toteutettava tilaukseen arvoon ja volyymiin nähden 2,5 –kertainen määrä yhteiskunnan vähäosaisia, huono-osaisia, pienituloisia, syrjäytyneitä, sairauden tai muun vastaavan syyn takia huonosti toimeentulevia ja muita vastaavia ihmisryhmiä hyödyttäviä palveluksia tai tutkimuksia.

Tarkoitus on toimia liiallisia tilaustutkimuksia rajoittavana ja yhteiskuntaa monipuolisesti hyödyttävään toimintaan kannustavana elementtinä.

Lähteet:

  • Yliopistolain lähetekeskustelu eduskunnassa 26.2.2009.
  • Valtioneuvoston innovaatiopoliittinen selonteko eduskunnalle. 2008.
  • Joutsenoja Markku ja Lindh Jari. Sosiaaliset innovaatiot: mobilisaatioharjoitus. Teoksessa Innovaatiopolitiikka: kenen hyväksi, keiden ehdoilla. Gaudeamus 2004.
  • Pekkala Juhani. Mahdotonta kannattaa yrittää. Suomen Kuvalehti 5/2009.
  • Raivio Kari. Eikö Suomessa tieteellä ole väliä? Suomen Kuvalehti 5/2009.
  • Tapio Veli-Markus: Taideyliopiston toimintaa ei voi sovittaa tiedeyliopiston muotiinn. HS 27.2.2009.
  • Tuula Teeren haastattelu. Tupatarkastus. Suomen Kuvalehti 4/2009.

*****

Yliopistolla moninaisia tehtäviä

Eduskunnassa olevan yliopistolain perusteluissa yliopiston perimmäiseksi olemukseksi muotoutuu yritysyliopisto. Tämä on yksipuolista. Tyystin erilaisia lähtökohtia, näkökulmia ja tavoiteasetteluja löydetään jo pienellä vilkaisulla tiedekeskusteluun. Seuraavat ideat on poimittu Tieteessä tapahtuu -lehdestä.

Autoritaarisen vallankäytön vastustaminen.
Markku Vanttaja: Yliopiston on palveltava laajempia päämääriä.
Tieteessä tapahtuu 3-4/2008

Eriks Allardt luetteli 80-luvulla yliopistolle kuusi yhteiskunnallista tehtävää. Yksi niistä oli autoritäärisen vallankäytön vastustaminen, tämän päivän näkökulmasta varsin keskeinen yliopiston tehtävä. Yliopistot ovat kautta aikojen olleet autoritaarisen vallankäytön tärkeimpiä vastustajia. Tehtävä on laiminlyöty viime vuosina.

Yliopisto esikuvana työelämän parantamisessa.
Markku Vanttaja, edellä.

Yliopistolaitos voisi näyttää esimerkkiä työelämän parantamisessa. Jatkuvan kilpailun, hiostamisen ja tehostamisen sijasta yliopistoissa olisi syytä siirtyä inhimillisempään toimintakulttuuriin. Onkin ehdotettu, että yliopistot voisivat olla eräänlaisia vastakulttuurin linnakkeita, jotka vastustavat esimerkiksi nopean ajan tunkeutumista kaikkialle yhteiskunnassa ja jotka pitäisivät yllä hitaan ajan ideaalia. Hitaan ajan vaatimus ei kuitenkaan tarkoita kehotusta laiskuuteen ja tehottomuuteen.

Tutkijakansalainen.
Paraskevas Caracostas: Tiede yhteiskunnassa – katsaus tietoyhteiskunnan tulevaisuuteen.
Tieteessä tapahtuu 6/2008.

EU:n tutkimusministerit ottivat 2008 kannan, jonka mukaan ERAn (European Research Area) hallinnointiin osallistuvat kaikki sidosryhmät mukaan lukien kansalaisyhteiskunta. Tieto on yhä laajemmalle levinnyt, ihmiset haastavat instituutioita. Tieto on tietämisen teko, oppimisen ja älyllisen luomisen teko. Jokainen yksilö on tutkijakansalainen ja tiedon kantaja. Käsitteeseen kuuluu tieteelle ominaisen kriittisen, tutkivan, kokeellisen ja vastuullisen lähestymistavan uusi hyväksyntä ja laajamittainen edistäminen. Kansalaisten tulee voida osallistua tieteeseen. Tiedettä ja yhteiskuntaa koskevat kysymykset täytyy tuoda poliittisen keskustelun ja tutkimuspolitiikan suunnittelun keskelle. Tieteen toimijat ja päättäjät pitävät niitä usein sivutoimintoina. Tietoa kaikkialla ja kaikkia varten, mutta minkä vuoksi? Korkeamman tuottavuuden? Kestävän kehityksen? Henkilökohtaisen kehityksen ja sosiaalisen liikkuvuuden? Avoin tiede? Mitä ovat tällaisen tiedepolitiikan pääalueet ja miten ‘tietoon perustuvan päätöksenteon’ käsite muotoillaan uudestaan? Mikä on parlamenttien rooli? Tietoyhteiskunnan ‘tehtaat’? Olemmeko uuden valistuksen ajan kynnyksellä?

Ihmiskäsitys
Anu Sorainen: Onko tieteiden välissä elämää?
Tieteessä tapahtuu 5/2008.

Huippuyliopistohankkeessa (Aalto) on lähdetty oletetuista lopputuloksista, ei ihmiskäsityksistä, niiden artikuloinnista tai ihmistieteistä ylipäätään. Se on hämmästyttävää, sillä on vääjäämätöntä, että jos tällaisista arvostelmista ei sovita heti prosessin alussa, joudutaan ongelmiin. Mitä yhteiskunnasta ja elämästämme jää pois, jos kriittinen ajattelu loppuu ja tieteidenvälisyys kaventuu jäljitteleväksi mielistelyksi, kapeaksi kopioksi vajavaisesti ymmärretystä MIT:stä?

Synteettisten katsausten tarve
Arto Mustajoki: Suomen tieteen tulevaisuuden haasteet.
Tieteessä tapahtuu 8/2008

Synteesiin pyrkivien tieteenalan viimeaikaista kehitystä peilaavien katsausten arvostusta tulee nostaa. Katsauksia voisi suunnata ainakin kolmelle kohderyhmälle: saman alan tutkijat, muiden alojen tutkijat sekä ns. päättäjät ja suuri yleisö. Tutkimustiedon systemaattisempi välittäminen tiedon käyttäjille auttaisi meitä astumaan edes vähän lähemmäksi EU-politiikkojen mantrana hokemaa tietoon perustuvaa yhteiskuntaa (knowledge based society). Jos sillä tarkoitetaan yhteiskuntaa, jossa kansalaiset, yritykset ja päättäjät perustavat toimintansa tutkimustietoon, niin olemme tästä tavoitteesta paljon kauempana kuin EU-päättäjät Lissabonin kokouksessa kuvittelivat.

Lakikielen hämäryys: “yhteiskunta” ja “vaikuttavuus”
Markku Vanttaja, edellä.

Mitä yliopistolain yhteydessä tarkoitetaan ”yhteiskunnalla”, jonka kanssa tulee olla vuorovaikutuksessa? Entä millaista on yhteiskunnallinen vaikuttavuus, jota tutkimustuloksilta ja taiteelliselta toiminnalta edellytetään? ”Yhteiskunnan” vaatimuksista ja tarpeista puhuminen on hämärää kielenkäyttöä, joka kätkee taakseen monenlaisia ennakko-oletuksia. Yliopistojen kolmannen tehtävän eli vuorovaikutuksen pitäisi koskea myös humanistisia aloja.

Portinvartijoiden ohittaminen
Arto Mustajoki: Suomen tieteen tulevaisuuden haasteet.
Tieteessä tapahtuu 8/2008.

Jotta tiede kokonaisuudessaan kehittyisi eivätkä vain yksittäiset tieteenalat, tarvitaan uudenlaisia rohkeutta poiketa turvallisilta poluilta. Yksi tieteen traditioista on kyseenalaistaa traditiot. Mutta onko se mahdollista tilanteessa, jossa tutkijan on julkaistakseen pakko päästä tieteenalan traditioita vaalivien aikakauslehtien portinvartijoiden ohi? Myös rahoituksen edellytyksenä on erinomainen lausunto asiantuntijalta, joka edustaa todennäköisesti vallitsevaa tieteenparadigmaa. Kovassa kilpailussa todella rohkeat tutkimukselliset avaukset jäävät helposti erinomaisten standarditiedettä edustavien hankkeiden jalkoihin.

Suomessa on viime aikoina tehty yltiöpäisen rohkeita tiedepoliittisia ratkaisuja, jotka ovat perustuneet ylhäältä alas (top down-ohjailuun. Ovea voisi raottaa myös rohkeille aloitteille, jotka tulevat alhaaltapäin, tutkijoilta. Akateemisessa maailmassa ihmetystä eivät herätä pelkästään Tekesin valtavat voimavarat, vaan myös sen tapa valita rahoitukseen tulevat hankkeet ilman ulkopuolisia tieteellisiä asiantuntijalausuntoja. Akateemiset piirit voisivat ottaa oppia Tekesin toimintaideasta, jonka perusarvoihin kuuluu hallittu riskinotto. Onko järkevää välttää riskinottoa kaikissa tilanteissa?

Eduskunnan olematon rooli
Arto Nevala: Sivistysvaltioksi ja tietoyhteiskunnaksi?
Arviointi kirjasta Ville Pernaa ja Allan Tiitta: Sivistyksen ja tiedon Suomi. Suomen eduskunta 100 vuotta. Tieteessä tapahtuu 7/2008.

1960-luvun jälkeen eduskunnan rooli on selkeästi muuttunut tiede- ja koulutuspolitiikassa. Koulutuspolitiikan suurjärjestelmien rakentamisen alkuvaiheissa eduskunnan rooli oli keskeinen muodollisesti ja asiallisesti, mutta viimeistään 2000-luvulle tultaessa koulutuspoliittinen aloite siirtyi toisaalle: hallitukselle, virkamiesjohdolle ja talouselämälle. Eduskunta toimii hallituksen ja eri ministeriöiden ajaman politiikan siunaajana. Eduskunnan moitteet epädemokraattisesta valmistelusta eivät ole pysäyttäneet kehitystä. Jo ammattikorkeakoulujen valmistelussa poliittinen päätöksenteko jäi syrjään. Eduskunnan roolia ja näkökulmaa koulutus-ja tiedepolitiikassa on tarkasteltava tutkimuksellisesti

*****



Yliopistokeskustelu lehdissä - kuuleeko eduskunta

Katsaus yliopistolakia koskevaan lehdistökeskusteluun.

Johdanto: eduskuntahan toimii vastoin yliopistolain henkeä

Yliopistojen tulee toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa, määräsi eduskunta lailla 1997. Millä tavalla eduskunta itse vuorovaikuttaa yhteiskunnan kanssa yliopistolakia uudistaessaan? Hallitus ja eduskunta valikoi ankarasti sen keitä suostuu kuulemaan, keiden kanssa keskustelee, keiden tarpeista käsin määrittelee yliopiston tehtäväkuvan. Eduskunta ja hallituspuolueet (kokoomus, keskusta, vihreät, rkp) luovat ympärilleen vuorovaikutustyhjiön. Onneksi taide avaa toisenlaista maailmaa (katsauksen lopussa).

Christopher Lloyd. Yliopistojen tärkein ominaisuus on niiden riippumattomuus. HS 20.2.2009:

Australiassa konservatiivihallitus käytti talouskriisiä heikentääkseen yliopistojen autonomiaa ja rahoituspohjaa, mikä pakotti ne etsimään uusia, markkinaideologian mukaisia ratkaisuja. Suomessa eletään nyt vastaavaa hetkeä.

Yliopistojen tärkein ominaisuus on riippumattomuus niin valtiollisista kuin taloudellisistakin intresseistä. Ei ole sattumaa, että maailman parhaita yliopistoja ovat juuri ne yksityiset yliopistot, joiden varallisuus on riittävän suuri vapauttamaan ne sekä valtion että markkinoiden hallinnasta.

Yliopistojen paikka on kansalaisyhteiskunnan, hallinnon ja markkinoiden välisellä ei-kenenkään-maalla. Oppineiden yhteisöjen ei tule pyrkiä osaksi yritystaloutta. Yliopistojen julkisen rahoituksen ei tulisi riippua poliitikkojen ja virkamiesten kulloinkin omaksumasta muoti-ideologiasta, eikä myöskään yritysten sponsoroinnista. Markkinatalouden mekanismien omaksuminen on vaarallista yliopistojen terveydelle.

Jouni Issakainen. Tiedemaailman näkymät synkkenevät. Turun Sanomat 22.2.2009:

Kansallisaarrettamme, vapaata tiedettä ollaan ajamassa alas nopean voiton toivossa. Yliopistojen aineellinen, tiedollinen ja aatteellinen pääoma on nyt päätetty siirtää teollisuuden ja kaupan käyttöön. Siitä ei makseta, kysytä tai neuvotella, se vain otetaan. Suomessa yritysten ja talouden tarpeita on jo tuettu valtavasti perustamalla suuri joukko soveltavia tutkimuslaitoksia ja tieteenaloja.

Tero Toivanen. Yliopistolaisten tavoitteet tulevaisuuteen. Kaleva 27.2.2009:

Yliopistokysymyksessä määritellään tiedontuotannon ehtoja tulevaisuudelle: kuuluuko oikeus tietoon kaikille vai annetaanko sen lipsua harvojen käsiin? Historiallinen kamppailu yliopistoista on yhteiskunnallinen kamppailu siitä halutaanko tietoa hallita demokraattisesti ja avoimesti, vai annetaanko sen alistua lyhytnäköiselle voitontavoittelulle. Siirtyminen tietokapitalismiin aiheuttaa erityisiä paineita tiedontuotannolle, ja siksi korkeakouluista ollaan tekemässä talouskasvun vetureita. Kyseenalaista on vihreiden ja keskustan asettuminen lain taakse.

Akatemiaprofessori Tapio Salmi. Vallankeskitystä ja demokratian alasajoa. Turun Sanomat 25.3.2009:

Suomalaiset yliopistot demokratisoitiin 1970- ja 1980-luvuilla Euroopan hullun vuoden 1968 seurauksena. Näennäisen tehokkuuden nimissä hallitusvalta ajaa läpi uutta yliopistolakia aktiivilla ja arrogantilla tavalla. Lain takana on ns. poliittinen tahto. Kokonaisuutena lakiehdotus merkitsee vallankeskitystä ja demokraattisen yliopiston alasajoa. Maan hallitus ja opetusministeriö eivät tiedä mitä he tekevät, vaan toimivat kuin ekstaasissa maaginen sana “tehokkuus” hullunkiiltona silmissään.

Yliopisto on ainutlaatuinen instituutio ihmisten maailmassa. Monet yliopistot ovat vanhempia kuin valtiot, jossa ne toimivat. Valtiota, alueita ja kaupunkeja on johdettava demokraattisesti; yritysten toimintaa ohjaa rahan voima; kirkon ja yliopiston johtaminen vaatii asiantuntemuksen ja demokratian hallittua yhdistelmää. Yliopistojen ikivanhoja perinteitä tulisi kunnioittaa - poliittisvetoisen uudistusinnon keskelläkin.

Minna-Kristiina Linkala. Yliopistolakiesitys on teatteria. Vihreän Langan forum:

Miten korruptoitunut opetusministeriön virkamieskunta edelleen on? Minkälaisilla poliittisilla mandaateilla ahkeroiva virkamiesporukka on ollut pöyristyttävän lakiesityksen takana? Yhteiskunnan perusrakenteista kertovaa valtiotieteellistä perustutkimusta tulevat sanelemaan epämääräiset poliittiset ja taloudelliset sidonnaisuudet, puhtaasti kaupalliset näkökohdat ja lyhyet ‘projektit’. Yhteiskuntatieteellistä perustutkimusta tehdään juuri sen vuoksi, että vaikkapa poliitikot saavat ajatteluunsa uusia aineksia sen avulla. Haluammeko kasvattaa lapsistamme vain liike-elämän palveluksessa henki kurkussa juoksevia kapea-alaisia fakki-idiootteja, ilman laajempaa sivistystä ja ymmärrystä yhteiskunnasta ja globaalista maailmasta?

Risto Rinne ja Arto Jauhiainen. Yliopistouudistuksen kuva on siloteltu ja kaunisteltu. Turun Sanomat 12.3.2009:

Uuden politiikan mukaisia tehtäviä ja käytäntöjä on valutettu yliopistojen nieltäviksi pieninä annoksina, mutta taajaan ja ehdottoman määrätietoisesti: valtioneuvoston päätökset, Kota, huippuyksiköt, tulosohjaus, arviointi, laadunvarmistus, arviointineuvosto, arviointivelvollisuus, Bologna, tutkintoajan rajoitus, tuottavuusohjelma, painopisteet, huippututkimus, rakennekehittäminen, palkkausjärjestelmä, työnantajan määrittämät vaativuudet, suoritus, esimiesjärjestelmä, työajan kohdennus, työsuunnitelmat, sähköinen kirjaus, valvonta, kärkihankkeet.

Reformit on toteutettu ylhäältä alas -periaatteella sekä äärimmäisen nopeasti. Uudistukset on valmisteltu selvitysmiesten tai pienten virkamiestyöryhmien voimin ja tarjoiltu lausunnoille lyhyillä varoitusajoilla. Kuuleminen on useimmissa tapauksissa kutistunut muodollisuudeksi. Tulosohjaus ja palkkiorahaan perustuva strateginen ohjaus on ollut tehokas väline saada yliopistot nielemään sellaisetkin uudistukset, jotka ne ovat kokeneet itselleen vieraiksi tai haitallisiksi. Johtajien valtaa on lisätty. Yliopistotyö on käynyt ankarammaksi ja vähemmän autonomiseksi. Samalla on koettu yhteisöllisyyden heikkenemistä ja akateemisen identiteetin hämärtymistä. Uudet hallinnan tavat ovat johtaneet hallinnollisten ”epätöiden” lisääntymiseen kaikilla tasoilla. Kokemuksiin tulospalkkausjärjestelmästä tiivistyy uuden hallintatavan lähes totaalinen luottamuspula ja uskottavuuskriisi.

Yliopistoväki on tähän mennessä osoittanut uskomatonta pitkämielisyyttä ja joustavuutta uudistusten ristiaallokoissa. Nyt se on aidosti huolissaan yliopiston tulevaisuudesta. Eduskunnan tulisi hyvin herkällä korvalla kuunnella akateemisen väen kasvavaa huolta, ettei syntyisi pysyvää luottamuspulaa yliopistoväen ja poliittishallinnollisen päätöksenteon välillä.

Professori Juhani Iivari. Johtajuus ja alamaisuus. Kaleva 17.3.2009:

Uudistus tekee yliopistoista johtajavaltaisempia. Oletus on, että kaikki strateginen viisaus tulee ylhäältä. Lain valmistelu on hyvä esimerkki tästä. Professoreista on tarkoitus kuuliaisia, kritiikittömiä, alamaishenkisiä, työnjohtotason lähiesimiehiä, suorittavan tason opettajia ja karsinoituneita tutkijoita. Läpinäkymätön kilpailuhenkinen palkitsemiskulttuuri. Markkinamekanismin annetaan hoitaa suomalaisen yliopisto- ja korkeakoululaitoksen tiivistäminen, kun se on muuten osoittautunut mahdottomaksi. Onko jatkossa tilaa kriittiselle tutkimukselle, joka haastaa merkittäviä sidosryhmiä?

Noora Vaarala ja Hanna Sarkkinen. Kaleva:

Kuinkahan moni yritysjohtaja haluaisi antaa rahaa yhteiskuntaa ja vaikkapa nykyistä talousjärjestelmää kritisoivalle tutkimukselle tai kirjallisuustieteelle? Valta tulee keskittymään yhä harvemmille. Tässä yhteydessä autonomia merkitsee lähinnä johdon autonomiaa muuhun yliopistoväkeen nähden. … tuossa vaiheessa humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset tiedekunnat on lakkautettu aikoja sitten.

Antero Jyränki. Tulossa suuri yliopistovallankumous. Kaleva 2.12.2008:

Mistä tämä suurellinen muutoshanke on lähtenyt ja mikä on ollut viimekätinen tosiasiallinen tavoite? Suomalaiselle menollehan on tyypillistä, että toteutetaan organisaatiomuutoksia, joiden pääsiallinen tai ensikätinen tarkoitus on kokonaan toinen kuin virallisesti ilmoitettu.

Ne yliopistot, jotka eivät pysty hankkimaan lahjoituksia, voivat rauhassa vähitellen kuihtua omaan surkeuteensa. Tämä on pehmeä tapa peruuttaa menneiden vuosikymmenten politiikkaa, yliopistolaitoksen hajauttamista yli koko maan.

Akatemiatutkija Sami Moisio. Kohti kolmen tason yliopistolaitosta. Kaleva 26.3.2009:

Nyt on käynnissä kehitys, jonka tuloksena Suomen yliopistojen välinen tasa-arvoisuusperiaate murtuu. Kehitys käynnistyi Aalto-yliopiston perustamisesta. Hanke oli arkkiesimerkki sellaisesta valtioajattelusta, jossa Helsingin ympärille rakentuvan metropolialueen menestys ja Suomen menestys muuttuvat synonyymeiksi. Aalto-yliopiston perustaminen ei lähtenyt liikkeelle puhtaan koulutuksellisista tai sivistyksellisistä tavoitteista, vaan tarpeesta luoda Suomeen koditonta pääomaa houkuttelevaa metropolimaista ympäristöä. Kun yliopistojen suoranainen lakkauttaminen ei tule kyseeseen, on käytettävä muita strategioita. … kansansivistykseen perustuva ja tehtävien samankaltaisuuteen perustuva yliopistoverkko asteittain murenee.

Erkki Hujanen. Kaleva:

Ensimmäiset yliopistot Euroopassa syntyivät liki tuhat vuotta sitten. Valta ja vastuu 50-vuotiaasta Oulun yliopistosta annetaan nyt liike-elämälle.

Pirkko Viitala, Tieteentekijöiden liiton vpj. Ujutusta. Kaleva 20.3.3009:

Uudistukseen on ujutettu paljon muita asioita, jotka eivät edistä yliopistolaitoksemme toimintaa ja tuottavuutta. Yliopiston hallituksen asemaa voi pitää itseriittoisena.

Laura Kolbe. HS 19.3.2009:

Ajatus ‘käskyttämisyliopistosta’ ja eliittijohtajista on akateemiselle elämälle vieras. Yliopistot asemoidaan globaalitalouden tutkimuslaitoksiksi. Suomalaisen yliopiston voima on siinä, että se on ollut ‘kansanoppilaitos’.

Jukka Kekkonen, Veli-Pekka Lehto ja Sara Heinämaa. Aikalisä. HS 4.2.2009:

Uudistus heikentäisi opiskelijoiden oikeusturvaa, opettajien mahdollisuuksia päättää opetuksen ja tutkimuksen sisällöistä sekä kansalaisten mahdollisuuksia saada tietoa tutkimustuloksista.

Veli-Markus Tapio (Sibelius-Akatemia). Taideyliopistot. HS 27.2.2009:

Uudistus ansaitsee tulla tehdyksi huolella. Taideyliopistojen erityistarpeet on otettava vakavasti. Vakioformaatit köyhdyttävät.

Ville Niinistö, vihreät. Hyvä paha. Turun Sanomat 27.3.2009:

Eduskunnan käsittelyssä oleva yliopistolain uudistus on koko suomalaiselle yhteiskunnalle tärkeä hanke. Ulkopuolisten määrän merkittävää lisäämistä voidaan perustella kansainvälisen tieteellisen nja taloudellisen osaamisen vahvistamisella. Yliopistoja ei voida mielekkäästi uudistaa, jos yliopistoväki ei ole uudistuksen takana. Tämä tuki on nyt varmistettava.

Professori Joel Kivirauma. Häränpyllylogiikka. Turun Sanomat:

Ville Niinistön logiikka heittää pahasti häränpyllyä. Tuottavuusohjelma, palkkausjärjestelmä, raportointi, tulosohjaus ovat poliittisia päätöksiä, jotka hallitus voi kumota vaikka ensi viikolla. Ei uusi laki merkitse näiden poistumista. Uuden lain tarve tulee aivan muualta kuin yliopistolaitoksen todellisen kehittämisen tarpeista.

Yliopistolain lähetekeskustelu eduskunnassa 26.2.2009, vihreiden edustaja:

Yliopistouudistus on laaja ja tarpeellinen.


Saara Wahlman ja Mikko Mankinen. Pilkunsiirtely. Aamulehti 15.3.2009:

Pienet muutokset (Oras Tynkkysen pilkunsiirtely) eivät auta vihreitä saamaan takaisin äänestäjäkunnan luottamusta, jos yleinen linja on niin epäselvä ja ristiriitainen. Ei ole enää kyseenalaista, ajavatko vihreät yliopistolaisten tai minkään muunkaan poljetun ryhmän etua.


Valtio-opin professori Mikko Lahtinen. Kriiseissä ihmisistä nousee aito kapina. Kansan Uutiset 3.4.2009:

Meillähän kansanedustajatkin edustavat valtiota. Joka puolueen kansanedustajat esiintyvät ikään kuin he kertoisivat meille, mitä valtiossa on taas ajateltu meidän hyväksi. Ihmisten on alettava organisoitua uudella tavalla. Yliopistoväki on vastarinnan osa. Vihreissä tilanne on käsittääkseni paljon huonompi kuin mitä päälle päin näyttää. Se on ihan hajallaan se puolue. Edustuskelpoinen jengi hakeutuu kokoomuksen kylkeen.


Kari Raivio. Eikö tieteellä ole väliä? Suomen Kuvalehti 5/2009:

Eikö puolueettomalle tieteelliselle asiantuntemukselle todella ole mitään käyttöä? Sitä kyllä löytyy ainakin kansallisista tiedeakatemioista. Tieteellinen asiantuntijataho puuttuu (talousneuvosto, tiede- ja teknologianeuvosto).


Päätelmiä: nykypolitiikka synnyttää ympärilleen tyhjiön

Politiikka elitisoituu, eristäytyy, synnyttää ympärilleen tyhjiön, laiminlyö kuuntelun ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen, juuri sen mitä se vaatii yliopistoilta. ”Yhteiskunnan” vaatimuksista ja tarpeista puhuminen yliopistoihin liittyen on sinänsä hämärää ja peittelevää kielenkäyttöä, kätkee taakseen ennakko-oletuksia (Markku Vanttaja, tarkemmin kiroituksessa Yliopistolla moninaisia tehtäviä). Arrogoitunut politiikan kieli käyttää hämäryyttä hyväkseen.

Arvostuksen säilymiseksi olisi viisasta ottaa yliopistolaki uudelleen valmisteluun.

Onneksi taide avaa tien

Kirsi Neuvosen taidenäyttelyn katsojat saavat kirjoittaa teoksista nettiin oman kertomuksen. Galleriassa on virikkeenä ajatuspilvi. Tarinagallerian kautta katsojasta tulee taiteilija. Verkossa katsoja saa luoda oman viitekehyksen taiteilijan kehyksen rinnalle. Vuorovaikutteisuudesta ja luovasta prosessista saa sekä yleisö että taiteilija uutta energiaa. Taiteilijalle taiteen tekeminen jää vajaaksi ellei kuule katsojien ajatuksia. Muiden tarinoita ja tuntemuksia netissä lukiessa taiteilija ja katsoja huomaavat asioita joita eivät aiemmin tulleet ajatelleeksi.

- Lukijani, sijoita sanan galleria (näyttely) paikalle sana yliopisto tai eduskunta. Millainen maailma avautuu? Kirjoitamme oman kertomuksen yliopistosta, oman kertomuksen eduskunnasta. Luomme oman viitekehyksen (puhuihan eduskuntakin kehyksistä, valtion kehyksistä). Saamme energiaa vuorovaikutuksesta. Purkautukoon monopolit, eduskunnat. Edustajat huomaavat itsekin kuinka vajaiksi ovat jääneet kun eivät ole kuulleet yhteiskunnan ajatuksia. On organisoiduttava uudella tavalla, sanoo Mikko Lahtinen. Ajatuspilviä, tarinagallerioita, kansalaistutkijoita, katsojasta poliitikko, omia viitekehyksiä, energiaa, puhdasta energiaa, kaikille, myös miehille.

*****


Elvytys - oppineisuus

Vapaa oppineisuus, siitä nousee Suomi. Lukekaa Picon kirja Ihmisen arvokkuudesta. Pico oli vapaan oppineisuuden räjähde renessanssiaikana. Asutetaan maa täyteen picoja. Lopettakaa yliopistojen tulosohjaus, haudatkaa upj. Emme heittäydy toimettomiksi, me alamme tehdä kaikkea sitä mikä meiltä nyt kielletään.

Onko meidän tyytyminen etsimään kallan siltoja ja homeita, Suomea elvyttääksemme? On nähtävä useampi ulottuvuus yhtäaikaisesti, rakennettava ajatuksen siltoja, luotava synteesiä, konstruoitava. Ihmisten itsellistäminen, kädenjälkien maailma, oppimisen ja oppineisuuden baabel, jalanjälkien keventäminen, vuorovaikutteinen palveleva asenne kautta yhteiskunnan ja ihmisten kesken.

Tätä maata on elvytetty ylhäältä päin, pelastettu pankkeja, taattu finanssijärjestelmää, rakennettu siltoja yritysten käytäviksi. On elvytettävä sekä ihmistä että planeettaa.

*****


Luovan tutkimuksen ahdistelu

Luova tutkimus ajetaan maanpakoon, sanoo Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin jäsen, akatemiatutkija Susanne Dahlgren Helsingin Sanomissa 11.4.2009.

Hyvin sanottu. Vapaa tutkimus on Suomessa systemaattisen ahdistelun kohde, se ajetaan maan pakoon ja maan alle.

Akatemialakiesitys luo edellytykset poistaa kriittinen tutkijapotentiaali yliopistojen piiristä, sanoo Susanne. Uudistus pönkittää tutkimushierarkioita. Tutkijoiden hankkimat projektimäärärahat viedään yliopistojen laitosten päätösvallan alle. OPM:n ajama malli työajan seurantoineen ja palkkajärjestelmineen tuo yliopistoihin valtion tulosohjelman rakenteet. Vaihtoehtoisia tutkimuskysymyksiä asettavat tutkijat joutuvat epäedulliseen asemaan. Tutkijat voidaan nimetä professorien perässähiihtäjistä.

Metsäpolitiikassa objektiivinen taloudellinen analyysi loistaa poissaolollaan. Se korvataan selvityksillä, jotka tukevat eturyhmien lyhytnäköisiä etuja ja vanhentuneita pinttymiä. Suomessa ei ole tehty yhtään taloudellista tutkimusta, jossa metsänhoidon nykyistä vaihtoehdottomuutta olisi edes yritetty osoittaa. Näin sanoo Metlan professori Olli Tahvonen (HS 9.4.2009).

Sosiaalioikeutta koskeva tietämys laiminlyödään tietoisesti, sanoi Sakari Hänninen sosiaalioikeuksien aprillipäivässä 1.4.09. Sosiaalioikeus on lamauttava keksintö, kertoi Sakari VM:n lausuneen. Eikö nykyinen lama ole seurausta sosiaalioikeuksien ylenkatsomisesta ja talousoppien ylivallasta, kysyttiin aprillipäivässä. Kriisi on mahdollisuus nostaa sosiaaliset oikeudet uudelleen yhteiskunnan lähtökohdaksi.

Eduskunnassa oleva yliopistolakiesitys on piiloahdistelun laki. Yliopistojen rahoitus riippuu myöhemmin siitä onko toiminta (strategia, ‘laatu’) opetusministeriön ja sen lobbaajien mielen ja etujen mukaista.

Valtion sektoritutkimusta on uudelleenorganisoitu vuosikausia. Olennaista on tutkimuksen muuttaminen tilausperusteiseksi. Kuka on tilaaja? Olli Tahvosen sanoin: eturyhmien lyhytnäköiset edut ja vanhentuneet pinttymät.

Suomeen on luotava muutama innovaatiokeskittymä, sanoo hallituksen (TEM) innovaatioselonteko 2008. Sitra on vuosikausia julistanut että Suomeen riittää 4-5 huippuyliopistoa. Jokainen “keskittymä” leikkaa muuta yhteiskuntaa ulkopuolelleen. Meitä ulkopuolelle ‘päässeitä’ on jo melkoinen joukko. Löydämmekö toisemme?

Ei ole kovinkaan kauaa siitä kun valtio aidosti koettiin yhteiskunnan ja tulevaisuuden rakentamisen katto-orgaaniksi. Tänään valtio on enemmänkin ahdisteluorgaani. Ihmisten arviointi, pisteytys, ‘palkinta’ ja rangaistus loukkaa ihmisarvoa, estää ajattelun, ideoinnin, luovuuden, jähmettää työelämän, urauttaa yhteiskunnan, vie yöunet, ahdistaa. Tuposopimuksilla, kolmikannan toimesta demariministereiden johtaessa maata ahdistelukäytännöt luotiin. Tänään kolmikannan nimeen vannovat myös vihreät. “Välit työmarkkinajärjestöihin voisivat olla paremmat” (Anni Sinnemäki KU 3.4.2009).

Mitä tekee eduskunnan työelämävaliokunta? Juoksee konjakeilla valtakunnan ahdistelijoiden toimistoissa, SAK:ssa, Akavassa ja muualla.

Feministit tietävät ahdistelun. He näkevät yhden ahdistelun lajin, hyvä niin. Saman tien ahdistetut julistavat kirkkain silmin kannatuksensa ahdistelun muille käytännöille: yliopistolaki, akatemialaki, tilaustutkimus, valtion työnantajuus, kolmikanta.

Älä välitä, on kansanedustajan piiloviisaus. Kokoomuksen Raija Vahasalo blogissaan: älä selitä, älä valita, älä välitä.

Älä välitä.

Meitä ahdistaa. Apua!

On muutoksen aika.

Vapaa ajattelu. Vapaa tutkimus. Vapaa toiminta.

(14.4.2009)


*****


Yliopistolaki - eduskuntaa vedätetään

Eduskunnassa oli 11.3.2009 seminaari yliopistoista. Puhujina olivat rehtorit Krista Varantola, Markku Kivikoski ja Tuula Teeri, teollisuudesta Matti Alahuhta ja Martti Mäenpää, kansanedustajista Kimmo Kiljunen, Inkeri Kerola, Jukka Mäkelä ja Tuula Peltonen. Mitä tuli esille?

Dramaattisin oli rehtorien neuvoston puheenjohtaja Varantolan vetoomus: mistä tiede löytäisi poliittisen turvapaikan. Yliopistojen pitää saada kehittyä omilla ehdoillaan, ei poliittisin päätöksin. - Poliittinen turvapaikka, tieteelle! Juurihan hallituspuolueet eduskunnassa todistivat, että esitys yliopistolaiksi toteuttaa rehtorien neuvoston toiveita. Mistä heittää?

Miksi yliopistojen ja tieteen sisällöstä ei keskustella?

Tuula Peltonen vaati laajempaa näkökulmaa tietoon. Miksi yliopistojen ja tieteen sisällöstä ei keskustella? Aalto-yliopiston rehtori Teeri tiesi vastauksen: akateeminen sisältö syntyy tutkijan kautta, alakohtaisia määritteitä ei ole, kyse on laadusta, siksi sisällöistä ei keskustella. Laatu ei määrity rahoituksen kautta, Leonardo da Vinci eli muiden rahoilla, Teeri todisti validisti.

Laatu-sanaa toisti myös Aalto-yliopiston hallituksen puheenjohtaja Matti Alahuhta. Optimoimme lisäarvon, hän sanoi. On luotava kiertoa yliopistojen kesken, mikään yliopisto ei saa sulkeutua. - Aallon lisäarvossa riittää siis muillekin jakaa. YLEn uutiset juuri kertoi Koneen toimitusjohtaja Alahuhdan lisäarvoksi (vuosipalkaksi) 1,3 miljoonaa vuonna 2008.

Rehtori Teeri opasti Tampereen yliopistoa menestyksen tielle: kyse on tahtotilasta. Syntyikö Aalto-yliopiston tahtotila sisältä vai poliittisin päätöksin? Aallolla surfatessa on helppo näyttää jaloa mieltä.

Oma juttu, itselle tekeminen

TTY:n Markku Kivikoski kertoi, kuinka tärkeää on kokea yliopisto omana juttuna, itselle tekemisenä. - Mistä, miten, milloin oma juttu syntyy, milloin se on kestävää? Tampereen yliopisto syntyi innostuksen vallassa Yhteiskunnallisena korkeakouluna. Tänään yhteiskunnallisuutta herjataan, tekniikka ja kauppa on hypetetty. Mitä tästä päättelemme vai kysymmekö Kataiselta, fantas´tico!

Inkeri Kerola toisti saman minkä tiesimme innovaatioselonteosta ja porvariedustajien puheista: innovaatiostrategia ei tule eläväksi ilman yliopistoja. Edustajat Mäkelä ja Karjula: yliopistoreformi on merkittävin osa suomalaista innovaatiopolitiikkaa sitä käytäntöön vietäessä.

Eikö siis elinkeinojen innovointi toimi omana juttuna, tahtotilana, endeemisti, sisältä? Miksi pitää ympätä yliopistot ruumiin valvojiksi, jos kerran oma henki puuttuu?

Kaikki yliopistot lisäarvoa tuottamaan, globaalin kilpailun voittajiksi koneet ja metsot. Identiteettimme määrittyy lisäarvon kautta. Innovaatioselonteossa tämä sanottiin: “vain lisäarvoa tuottava yritys, alue tai yhteisö on vakavasti otettava kumppani”. Meillä muilla on vähemmän arvoa, emme ole vakavia.

Innovaatioselontekoon oli siis ohjelmoitu yliopistojen haltuunotto, näin:

  • innovaatiopolitiikka on elinkeinopolitiikkaa
  • kohdennetaan koulutusta elinkeinoelämän tarpeiden mukaisesti
  • toteutetaan yliopistouudistus
  • uudistetaan yliopistojen ohjaus- ja rahoitusjärjestelmää tukemaan laatua ja vuorovaikutusta elinkeinoelämän kanssa
  • yliopistot harjoittamaan nykyaikaista henkilöstöpolitiikkaa, johtamista ja hallintoa
  • työelämän osaamistarpeisiin vastaamiseksi korkeakouluille aikuiskoulutustehtävä
  • on valittava Suomen tulevan menestyksen kannalta tärkeimmät alat, niille huipputasoista osaamista ja tutkimusta
  • innovaatiokeskittymiä voi olla vain muutama
  • kansalaisten innovaatiopotentiaali hyödynnetään kansantalouden moottorina

Porvarit ja vihreät olivat eduskunnassa haltioissaan: Ryhmämme kannattaa, ryhmämme on tyytyväinen, on vietävä käytännön toimiksi. Suomi systeemisten innovaatioiden kärkimaaksi maailmassa. Laaja-alaisuutta. Hyödynnetty kilpailuetu. Korkeakoulukentän rakenteet ja toimintatavat uudistettava ripeästi. Yliopistojen potentiaalia käytettävä täysimittaisesti. Yksityissektorin osaamisintensiivisten työpaikkojen synty on kiinni yliopistojen pärjäämisestä.

Sivistysvaliokunta sai lausua

Innovaatioselonteko lähetettiin talousvaliokuntaan, olihan kyse elinkeinopolitiikasta. Sivistysvaliokunta sai lausua. Seminaarissa 11.3. Jukka Mäkelä, sivistysvaliokunnan kokoomusjäsen riemuitsi valiokunnan yksimielisyydestä. Mitä sivistysvaliokunta lausui:

  • tuetaan ja vauhditetaan yliopistouudistusta
  • yliopistoille annetaan mahdollisuus harjoittaa nykyaikaista henkilöstöpolitiikkaa
  • innovaatiopolitiikan johtamista kehitetään, koordinaatio talouspoliittiselle ministerivaliokunnalle.

Sivistysvaliokunnassa lausuntoa olivat hyväksymässä Paavo Arhinmäki (vas), demarit Anneli Kiljunen, Tuula Peltonen, Tommy Tabermann, Pauliina Viitamies, vihreä Outi Alanko-Kahiluoto. Tietenkin muut porvarit: Heinonen, Hänninen, E. Katainen, Kataja, Lauslahti, Oinonen, Nylander, J. Mäkelä, Puumala, Rauhala, pj Vahasalo.

Ujuttaminen selontekoihin, lausuntoihin, sivulauseisiin, milloin mihinkin on kauko-ohjelmoitua. Kuvaava esimerkki on tulosohjauksen ujutus yliopistoihin. Juridinen perusta säädettiin valtion talousarviolaissa ja -asetuksessa. Lakia eduskunnassa käsiteltäessä (talousvaliokunta kai) tuskin kukaan edustaja hoksasi kysyä lain (siis tulosohjauksen) suhdetta tieteen ja tutkimisen vapauteen? Entä upj-retoriikka: kannustusta, oikeutta ja tasa-arvoa, käytännössä raiskausluonteista työnantajavaltaa.

Lait kirjoitetaan viattoman oloisiksi

Lait kirjoitetaan viattoman oloisiksi. Ne läpäisevät eduskunnan kevyesti. Valtaeliitti taustalla tietää että se pystyy ohjaamaan yliopistojen toiminnan sisältöä, pykälät on muotoiltu sitä silmälläpitäen, puitelakina, ohjauksen sisältö määrittyy myöhemmin rahoitus- ja laatukriteerien, tuloskriteerien, strategioiden, hallitusten kokoonpanon (Alahuhta, Kone Oy, Brunila ym) myötä. Kansanedustajille on siinä vaiheessa annettu muuta kinasteltavaa.

Teknologiateollisuus ry:n johtaja Martti Mäenpää todisti: tärkeintä ovat yliopistojen johtamiskäytännöt, valtioneuvosto on antanut niiden muuttamiselle täyden tukensa (siis vihreät ja muut porvarit). Valtioneuvosto (polis, Perikles) määrää tieteen johtamisen. Rehtorien neuvoston puheenjohtaja anoo poliittista turvapaikkaa, aikamme platon. Tätä on tieteen hallinta 2000-luvulla.


Mitä nähdään tutkittaviksi ongelmiksi?

Kimmo Kiljunen kyseli tiedeyhteisön kritiikkiä, tulosten arvioinnin avoimuutta ja julkisuutta. Nokkela Teeri tiesi: tieteellä on etabloituneet vuosisataiset perinteet, sisäiset kriteerit ja arviointi, aikaväli perustutkimuksesta sovelluksiin voi olla 50 vuotta, joten huoletta voidaan julkaista.

– Varmaan totta, mutta naivismia. Teollisuus on löytänyt Aallolle hyvän selittäjän. Perustavampi kysymys: mitä nähdään tutkittaviksi ongelmiksi? Kuka on ‘vakavasti otettava lisäarvoa tuottava kumppani’, kuka taas ei? Laatupuhe on niin abstraktia, että sillä voidaan tarkoittaa mitä ikinä halutaan. Yliopistolain perustelussa hukutaan laatupuheeseen, nonsenseen. Laatua on se, mikä vastaa:

  • tilaajan, arvioijan ideologista maailmankuvaa
  • tilaajan toiminnallisiin tarpeisiin, hyödyttää, tuo etua (”innovaatio = hyödynnetty kilpailuetu”)

Keksintöjä ei voi tilata, spin offeja syntyy joskus, ongelma on siinä kuinka oivallus siirtyy käytäntöön, yrityksillä on siihen osaamista ja tahtoa. - Jälleen viattomanoloista, rehtori Tuula Teeren lausumana. Näkemykseen sisältyy voimistuva yhteiskunnan kahtiajako. On ne joilla on osaamista ja tahtoa, muille sitä ei tarvitse kehittyäkään. He vain maksavat Aallon ja muiden innovaattoreiden pääomia.

Factory

Pois kyynisyys, poimitaan jotain hyvää. Aallosta sekin löytyy: factory-konseptit. Teeri ja Alahuhta vakuuttivat factoreiden määräaikaisuutta. Vertikaali ja horisontaali sekoitetaan, ideoidaan rajapintojen yli. Factoreissa oleillaan ilman tulostavoitteita (tulosohjaus, suorituspalkkaus, upj, voi teitä). Muutaman vuoden jälkeen takaisin linjaan, vertikaaliin, erityisalalle. – Tässäpä onkin ideaa. Idea pitää skaalata, yhteiskunnan tasolle, miksei globaalille. Sekoitetaan yhteiskunnassa vertikaali ja horisontaali, oleillaan hetki. Parin vuoden oleilun jälkeen Aalto-yliopisto palautetaan linjaan, vertikaaliin, lapin yliopistoksi tai Yhteiskunnalliseksi Korkeakouluksi, tahtotila mukanaan.

Krista Varantola muistutti kuinka opinhaluinen kansa Suomessa on. Joka vuosi yliopistoihin pyrkii satoja tuhansia nuoria, oliko se 300 000. Matti Vesa Volanen Jyväskylästä on tuonut Suomeen käsitteen väestömittaistaminen (crowdsoursing). Teeri ja Alahuhta puhuivat opiskelijakeskeisestä kulttuurista, Mäenpää enää johtamisesta. Kansa- ja yhteiskuntakäsitys kapenee, suppiloituu sitä enemmän mitä lähemmäksi Aaltoa tullaan.

Varantola puhui myllytyksestä, arroganttiudesta, vallantäyteydestä, kapeudesta, innovaatiomantrasta (sana esiintyy selonteossa 357 kertaa), determinismistä (tilaaja tietää), poliittisen turvapaikan tarpeesta, päättäjien oikuista, tulevan ohjauksen tiukkuudesta, kritiikin jäsentymättömyydestä.

Silmäys historiaan

Kekkonen lopetti eliittiakatemian, loi tilalle poliittisen akatemian sekä korkeakouluverkon ympäri maata. Vuonna 1967 hypetettiin Sitra, Suomen kunniaksi. 80-luvulla kaikki oli tekesiä. Millä vuosikymmenellä vtt, finprot, osket ja vastaavat luotiinkaan? 2000-luku ravisuttaa meitä yritysvetoisilla shokeilla. Mauri Pekkarinen hehkutti eduskunnalle 15.10.2008: innovaatiopolitiikan menestystarina, menestyksen dramatiikkaa maailman silmissä, Suomen nousu, uuden ajan innovaatiopolitiikka, monta hyvää pilaria, tärkein on Tekes, innovaatiopolitiikan maailmanliiga, Suomi on menestystarina.

Me ihmiset emme jääneet osattomiksi, onneksi. 1990-luvun lama oli kätevä peruste työnantajavallan palauttamiselle, suoritusideologialle, tulosohjaukselle, yksilölähtöisen luovuuden estoille, upj:lle, ihmisen nöyryyttämiselle työelämässä. 90-luvulla meidät uhrattiin yritysten nostamiseksi.

Esitys yliopistolaiksi on askel samalla tiellä. 'Uudistuksen' sisin on opettaa yliopistot yritys- ja yhtiökäyttäytyjiksi. Lakiin on ujutettu loputon määrä tähän tähtääviä oppimistehtäviä: varojen keruutus, pääomitus, oma liiketoiminta, finanssisijoitukset, osakkeiden ostatus, tuottojen laskenta, tase, demokraattisten elinten lakkautus, hallitusvalta jne. Yliopistot opetetaan identifioimaan itsensä yhtiömaailmankuvasta käsin.

Krista Varantola moittii kritiikkiä jäsentymättömyydestä. - Yliopistolain kritisoijat, näettekö yliopistokysymyksen suppeasti, sisäisesti? Hahmotatteko ajallisen kehitysperspektiivin menneeseen ja tulevaan, yhteiskunnallisen kokonaiskuvan?

Valtiorikos

Yliopistot valjastetaan yhden ainoan tehtävän avittajiksi: yritysten pärjääminen globaalissa kilpailussa. Lue yliopistolain perustelut, jos et usko. Nykyisessä planetaarisessa tilanteessa tällainen tehtäväkuva on valtiorikos. Ihmiskunnan kulttuuria uhkaa aidosti tuhoutuminen. Yritysten silmitön kilpailu on ajanut planeetan ja ihmiskunnan tähän tilanteeseen.

Tarvitaan katsomista ulkoapäin, kaukaa, avaruudesta, uusajattelua, toisinajattelua, mielikuvitusta. ‘Hyödynnetty kilpailuetu’, kuinka äärettömän ironinen sanonta. Globaali kilpailu on reliikkikäsite ikiaikojen takaa. Pysähtyykö eduskunnan ajattelu samalle tasolle? Uhraten jopa yliopistot. Sellainen eduskunta joutaa itse reliikkien joukkoon.

Yliopistojen soisi toimivan yhteiskunnallisina ja planetaarisina riskianalyytikkoina, pysytellen kaukana nykyisestä yritysideologiasta. USAssa riskianalyytikot ansaitsivat tekemällä tilaajia miellyttäviä riskiarvioita ja luokituksia syösten lopulta koko ihmiskunnan sekasortoon. Yliopistojen suhteen ei pidä tehdä samaa virhettä. Yliopistojen on saatava olla vapaan tiedon, eettisyyden ja kauneuden kasvualustoja. Miten kehittyy ilmasto? Syöstäänkö meidät valtion velan kautta pimeyteen? Ihmisten kohtaaminen, yhteiskunnan koheesio? Tällaisia kysymyksiä ei ratkaista yrityskilpailulla.

16.3.2009

Lähteitä:

  • Seminaari “Yliopistouudistus ja säätiöyliopistot” 11.3.2009, Tutkijain ja kansanedustajien seura Tutkas.
  • Valtioneuvoston innovaatiopoliittinen selonteko eduskunnalle 15.10.2008.
  • Eduskunnan keskustelu innovaatiopoliittisesta selonteosta, pöytäkirja 15.10.2008.
  • Sivistysvaliokunnan lausunto innovaatiopoliittisesta selonteosta. SiVL 1/2009 vp.
  • Hallituksen esitys eduskunnalle yliopistolaiksi.
  • Yliopistolain lähetekeskustelu eduskunnassa 26.2.2009.

*****


Poliittinen eliitti voi sanoa mitä tahansa


Eduskunnan Kansalaisinfossa pohdittiin yliopistoa ja porvarihallituksen lakiesitystä.

“Poliittinen eliitti voi sanoa mitä tahansa. Kun samaa toistaa loputtomiin se muuttuu uskottavaksi, olipa sisältö mitä tahansa.” Puhuja lausui totuuden.

Eduskunnassa voimme kuulla opetusministereiden puhetta, Sarkomaata ja Virkkusta. He puhuvat yliopistosta, autonomiasta, tieteen vapaudesta. Uskovatko he itse siihen mitä he sanovat? Jos uskovat, niin tiedettä koskeva ajattelu, argumentatiivinen vakuuttavuus ja yhteiskunta-analyysi on tässä maassa vajonnut alas. Lakiesityksen perusteluissa yliopistoille annetaan talouselämä- ja yrityslähtöinen tehtäväkuva, yliopistojen asemointi yhteiskuntaan, ulkoinen ja sisäinen johtaminen, ‘autonomia’ ja laki kaikilta osin tähtää siihen ja vain siihen, että annettu tehtäväkuva voi toteutua. Tätä he kutsuvat autonomiaksi, tutkimuksen vapaudeksi.

Keitä varten yliopisto on, hyvä kysymys. Porvarihallituksen vastaus ei yllä kysymyksen tasolle - todettiin kansalaisinfon tilaisuudessa - porvarihallituksen vastaus on ideologinen.

Alun perin yliopistouudistuksen lähtökohta oli itsenäistää yliopistoja valtiosta. Hyvä tarkoitus, mutta nykyhallitus ymppäsi tilalle yritysyliopiston.

Yliopistolakia runnotaan kuin palkkausjärjestelmää (upj) aiemmin. Silloin ilmoitettiin: “enää ei kysytä miksi vaan miten homma hoidetaan.”

Kansalaisinfon tilaisuudessa oli saatavilla koulutustutkija Matti Vesa Volasen kirjoituksia yliopistosta. Tiettävästi ne jaetaan myös eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenille. Poimin Volaselta muutaman lauseen:

Vähän jos lainkaan on kiinnitetty huomiota siihen, mitä on tapahtumassa tietotaloudessa ja tiedon tuottamisessa. Eteemme on avautumassa tiedon yleismaailmallinen vertaistuotanto, jossa lähtökohtina ovat tiedon avoin lähde, saavutettavuus, arkistointi ja julkaiseminen. Tieto säilyisi siten yhteishyvänä julkisessa tilassa kaikkien saatavana ja kehitettävänä. On kehitettävä työvälineitä tiedontuotannon ja innovaatioiden väestömittaistamiseksi.

Vertaistuotanto on maailmanmittaisen tietotuotannon muoto, jossa tieto tuotetaan liittämällä yhteen satojen ja tuhansien ihmisten erityistietämys ja saatetaan tulos avoimesti kaikkien arvioitavaksi ja muokattavaksi. Tiedonmuodostus ja myös innovaatiot väestömittaistetaan: tieto on läsnä ja saavutettavissa kaikkialla.

Yliopistojen kaavailtu uusi johtamisen vapaus estää tämän kehityksen.

Kuka siis omistaa yliopiston? Paras tapa ratkaista ihmiskunnan, maapallon ja aikakautemme perusongelmia on pitää yllä sellaista avointa, yleismaailmallista toiminnallista tilaa, jossa - romanttisesti sanoen - tuottava joutilaisuus, kokeileva ja etsivä leikki sekä kauniisti tekeminen ovat keskeisiä periaatteita. Vastaavat periaatteet voisivat toteutua kaikkien työssä.

Yliopistoinstituutio joutuu asemoimaan itsensä perustavalla tavalla uudelleen: avoin ja julkinen tieto/tiede, avoin saatavuus, avoin lähde, avoimet kurssit, avoin julkaiseminen, avoin arkistointi. Universal university.

Kannattaa lueskella eduskunnan pöytäkirjoja tai katsoa netistä tai mennä lehterille. Ei vain yliopistoasiassa vaan monessa muussakin asiassa, kuten elvytyksessä, on vaikea uskoa kuulemaansa. Edustaja toisensa jälkeen, tällä hetkellä lähinnä porvaripuolueista, toistaa liturgiaa kuin pappi kirkossa.

Käsitteiden avaaminen, purkaminen, käsitteen pätevyysalan pohdinta, rinnakkaiskäsitteiden pohtiminen, vaihtoehtoisten toimintalinjojen vertailu, piilevien haittojen ja hyötyjen esillenosto, ynnä muu ynnä muu - kaikki tämä on politiikan nykykeskustelulle täysin vierasta. Toisin sanoen kaikki se mitä tieteessä kuuluu harrastaa. Ja nämä herrat ja rouvat päättävät Suomen tieteen tulevaisuudesta, yliopistoista. Näinkö tätä maata johdetaan? Masentavaa. Mitä siis on tehtävä?

He heittelevät itsestäänselvyyksinä pitämiään käsitteitä: globaali toimijakenttä, yhä globaalimmat kilpaillut markkinat, työelämärelevanssi, yritysyhteistyö.

Miksei lähtökohdaksi valita esimerkiksi yllä olevia Volasen käsitteitä: vertaistuotanto, tiedon avoimuus, yhteishyvä, julkinen tila, väestömittaistaminen, kokeileva ja etsivä leikkivä mieli, kauniisti tekeminen, universal university.

Taiteen syrjäytymistä pohtineessa keskustelussa Ylioppilasteatterin tiloissa joku sanoi: meidän on ryhdyttävä tutkimaan eduskuntaa, sen absurdiutta. Siinä se. Näin teemme.

11.3.2009

*****


Valtion kehykset

Maaliskuun viimeisenä päivänä eduskunta keskusteli valtiontalouden kehyksistä. Päivää myöhemmin Kansalaisinfossa oli Sosiaalisten oikeuksien aprillipäivä. Hengeltään nämä kaksi tilaisuutta erosivat kuin yö ja päivä. Sosiaalisten oikeuksien päivässä leijui toivottomuus, voimattomuus, osattomuus ja syrjässäolo. Sen sijaan eduskunnan keskustelu huokui itsetyytyväisyyttä. Autismin tauti on tarttunut sinivihreisiin, erityisesti vihreisiin ja kokoomukseen mutta myös keskustaan.

Eduskunnan kehyskeskustelun keskeisiä sanoja olivat:

  • työura
  • ekologinen verouudistus
  • innovaatio
  • valtion velka

Puuttuuko joukosta jotain? Joukosta puuttuu aprillipäivän keskustelun teema: sosiaalinen oikeus, sosiaali. Sen keskustelun mukaan meillä on hyvät sosiaaliset lait, alkaen perustuslaista ja perusoikeuksista. Mutta lait toteutuvat huonosti ja aina vaan huonommin. Lakeja ei ole pantu täytäntöön, laiminlyönti alkoi 90-luvun lamasta. Työryhmiä, ohjelmia, ties mitä on tolkuton määrä, mutta ne ovat puhetta ja sellaiseksi tarkoitettuja. Sosiaalialan kokonaisuus ei ole kenenkään hallussa. Sosiaalioikeutta koskevan tietämyksen kehittäminen laiminlyödään tietoisesti. Mielenterveystyöstäkin murtuu kokonaisnäkemys ja ehkäisevyys palvelusetelin myötä - näin asia nähtiin. Sata -komitealta on turha odottaa mitään. Sakari Hänninen mainitsi VM:n lausunnon 90-luvulta, lausunnon mukaan sosiaalioikeus on jälkeenjäänyt lamauttava keksintö. Nykyinen talouskriisi on seurausta sosiaalisen puolen ylenkatsomisesta ja talousoppien ylivallasta. Kriisi olisi uusi mahdollisuus nostaa sosiaaliset oikeudet uudelleen yhteiskunnan lähtökohdaksi. - Eduskunnan kehyskeskustelu paljastaa että nykypuolueista ei sellaiseen ole.

Syntetisoivan, asioita yhdistelevän, etsivän ja hahmottavan näkemyksellisyyden puute ei koske vain sosiaalioikeuksia vaan kriisianalyysiä ylipäänsä. Työurat, ekologinen verouudistus, innovaatiopolitiikka, valtion velka - asiat palikoidaan ja saman tien niitä pyöritellään kutakin erikseen. Rakentamalla maailmankuvaa ihmislähtöisemmin asiat pysyisivät paremmin kasassa, löytyisi innovatiivisia siltaratkaisuja.

Mikä ihmeen työura?

Katainen ja oppilapset vihreitä myöten hehkuttavat työurien pidentämistä molemmista päistä. Mikä ihmeen työura? Elääkö ihminen urassa (ikään kuin ojassa), onko elämä ura? Ei ole. Tärkeintä elämässä on välttää urautumista. Se että puolueet olettavat meidän liukuvan uria pitkin, kertoo ajattelun köyhyydestä, maailmankuvan latteudesta, ihmisten alistamisesta ulkoa tulevien rakenteiden välineiksi, suorittajiksi. Voimmehan me työelämässä pyöriä mutta entäpä jos me teemme jotain aivan muuta kuin uraa. Nykypolitiikan perusteet, kun niitä tarkemmin miettii, ovat monesti absurdeja, etääntyneitä, vieraantuneita, ulkokohtaisia. Työurilla pitäisi roikkua sen takia jotta eläkejärjestelmä kestää sen takia jotta valtio saa verotuloja eikä hukkuisi kataisen velkoihin. Onneksi meillä on surrealismin kyky, osaamme väistää, nousta urasta.

Vihreä edustaja eduskunnassa: “Työurien pidentäminen molemmista päistä on tärkeää, jotta selviämme tulevaisuudesta… Opintovaatimusten vähentäminen suunnilleen neljänneksellä myös nopeuttaisi valmistumista. Työ tekijäänsä opettaa.”

Leikkaus tämäkin, opintovaatimusten vähentäminen. Miksei pohtimisen arvoinen, myös hyvässä mielessä, yliopistolla jauhetaan paljon tyhjää. Mutta raadollisessa maailmassa kyse olisi sivistyneisyyden madaltamisesta, etäältä katsomisen ehkäisystä, “työssä oppimisesta” kirjaimellisesti. Akatemiatutkija Sami Moisio arvioi Kalevassa 26.3.09, että ‘yliopistoreformissa’ on kyse kiertäen ja kaartaen tehdystä yliopistojen alasajosta.

Innovaatioita 800 miljoonalla

Espoon innokolmikko (Mäkelä, Lauslahti, Karimäki, lisäksi Karjula) iloitsee innovaatiopolitiikasta. Innovaatiopolitiikan (mitähän se on) vuotuisesta 800 miljoonasta eurosta voitaisiin leikata puolet ellei kokonaan pois, säästää ja vähentää valtion velanottoa jos meidät ihmiset vapautettaisiin innovoimaan työelämässä. Juuri se että ihmisistä on tehty urautettuja, ulkoa annettujen tehtävien suorittajia, että heitä kytätään, arvioidaan, rangaistaan tai palkitaan kuin pavlovin koiria, lamauttaa kansakunnan. Ei synny innovaatioita kun ei ole tilaa, ei ole vapautta, ei sallita, vääristä kysymyksistä rangaistaan .

Vapautta on sitäkin enemmän kun valtion (siis meidän) innovaatiorahalla eläytetään EVAa, Etlaa, Nokiaa ja vastaavia. EVA, Etla ja suuri joukko kaikkein suurimpien yritysten johtajia laati julkaisun Globaalit skenaariot. Periaatteessa sinänsä hyvää keskustelua, mutta kuinka ollakaan: Tekesin (meidän maksamalla) innovaatiorahalla herrat kokoustavat ja lounastavat, jakavat tekeleitään ilmaiseksi tuhatmäärin, tyrkyttävät shampanjaa, näyttäytyvät, EU-ehdokkaat erityisesti. Jokunen vuosi sitten Suomen Akatemia suolsi valtion (meidän) rahaa Etlalle jotta se voi tutkia valtarakenteiden pysyvyyttä Suomessa. Meiltä viedään veroa väkisin, innovaatioiden ja tutkimuksen nimissä raha kierrätetään ylimmille valtapiireille heidän tulevaisuuttaan suojelemaan.

Miksemme me, me ihmiset suoraan, saa vastaavaa innovaatiorahaa? Sosiaalisen median, näiden blogien ylläpitoon ja sisällön kehittämiseen, kirjojen kustantamiseen, vaalikampanjan käymiseen? Valtiolle velkaa, raha kiertoon, Tekesille. Milloin Aalto-yliopiston oppeja sovelletaan Tekesiin, lakkautetaan, luodaan jotain muuta, jatkuva muutos kuten rehtori Teeri opettaa.


(2.4.2009)

******


Tieteenpäivät - triviaalin paluu

Tieteenpäivillä 2009 kuultiin viiden päivän ajan esitelmiä evoluutiosta.

Maamme etevimmät tutkijat kertovat uudesta tutkimuksesta suurelle yleisölle, kyseessä on suomalaisen tiedevalistuksen päätapahtuma, yleisölle annetaan rationaalisen maailmankuvan rakennuspuita, teemaa lähestytään eri tieteenalojen näkökulmista. - Näin tapahtumaa kuvataan päivien kirjassa ja nettisivulla.

Evoluutiopuhetta pursuaa nyt joka paikasta. Silti Tieteenpäiviltä oli turha etsiä arvioita evoluutiopuheen vaikutuksista yhteiskunnan ilmapiiriin, ihmisten toivoon tai toivottomuuteen, poliittisiin kannatuskäyriin. Yhtä turhaa oli etsiä esitelmää aiheesta ‘onko evoluution hehkutus triviaalia’.

Evoluution peruskäsitteitä ovat:

  • variaatio, muuntelu
  • kilpailu
  • luonnonvalinta
  • adaptaatio, sopeutuminen
  • ei-suuntautuneisuus, tarkoituksen puuttuminen

Läpäiseekö tiedemaailma evoluutiotestin?

Tiedemaailman toimijat - akatemiat, valtuuskunnat, yliopistot, rehtorit, professorit, kulttuurirahasto - ovat itsetuntoinen joukko. Miksi emme ottaisi heistä mallia, adaptoituisi. Teemme tieteen toimijoille evoluutiotestin. Kuvittelemme toimijat joukoksi Galapagoksen kilpikonnia, joita havainnoimme: aiheenvalinta, näkökulma, poissulkeminen, sanomatta jättäminen, tiedollinen nöyryys, retoriikka, analytiikka, ryhmäytyminen, lajiutuminen, äännähdykset, hiusten väri, henki.

Kysymys: todistavatko tieteen toimijat omalla olemisellaan evoluution todeksi? Evoluutio edellyttää, että toimijoiden joukossa esiintyy muuntelua, että he kilpailevat keskenään, tapahtuu luonnonvalintaa, voittaja adaptoituu, että tieteeltä puuttuu suunta ja päämäärä. Aineistona ovat siis havainnot Tieteenpäiviltä 2009.

Evoluutiohypoteesimme kumoutuu jo tutkimuksen ensi askelmalla. Tieteen toimijoiden joukossa ei olekaan variaatiota, he ovat yksituumainen joukko. Jokainen hokee evoluutiota, suhteuttaa joka ikisen asian evoluutioon uskoen näin selittävänsä maailman kaikkinensa. Missä on muuntelu, vaihtelevat kysymyksenasettelut, näkökulmat, lähestymistavat, erilaiset käsitteistöt? Ilman muuntelua ei ole evoluutiota. Mihin asioihin evoluutio pätee, ellei edes tieteen maailmaan?

Tiede palaa triviaaliin

Löytyisikö evoluutio arjesta, triviaalista? Jussille, joka omin käsin muokkasi karjalan vaaran pelloksi, luonnonvalinta ja sopeutuminen olivat itsestään selviä, ei niitä tarvinnut edes ajatella. Jos tuosta kivikosta yritän leipäni saada, väsyn eikä eukkokaan jaksa. Menenpä kuokkineni suolle, turpeesta nousee vilja, aamupuuroa lapsukalle. Näin me valitsemme, näin me sopeudumme. Minkä ihmeen takia suomalaisen tieteen pitää palata ajassa 200 vuotta taaksepäin, todistelemaan viikkokaupalla asioita jotka Darwin ja joku muu puki sanoiksi. Darwinien aikoihin uskottiin (kai) luomiskertomuksiin, lajien ikuisuuteen. Näitä uskomuksia vastaan nouseminen oli tieteellinen teko, silloin. Mutta samaan jumiutuminen 2000-luvulla on takaperoista, triviaalia, tieteen ja kulttuurin alentamista.

Miksi tiede jumittuu, miksi tiede ei edisty? Ketkä valitsivat evoluution tiedepäivien aiheeksi ja miksi? Miksi kaikkien tieteenalojen, todellisuuden eri tasojen kysymyksenasettelu pitää yhdenmukaistaa, upottaa samaan käsitteistöön? Toki tämän voi nähdä älyllisenä leikkinä, joka tuottaa yllättäviä mielleyhtymiä. Kuinka kiehtovaa oli kuulla finanssivalvonnan evoluutiosta, rahan evoluutiosta, petoeläinten (ihminen ja susi) evoluutiosta, ihmisrodun jalostuksesta. Toden totta, evoluution käsitteet ovat yksi tapa kysyä, jäsentää ja haastaa maailma, sen eri puolet. Ainoa tapa se ei ole, onko edes hyväkään, ennen kaikkea onko avoin, ei johonkin suuntaan johdatteleva. Jos se johdattelee, niin se on oman premissinsä (evoluution) vastainen. Kyseessä on valinta, niiden valinta joilla on valta tieteessä, voiko sitä kutsua luonnonvalinnaksi.

Tuhon oikeutus

Elinkeinoelämän Keskusliitossa, Sitrassa, kokoomuksessa, valtiovarainministeriössä hykerrellään Tieteenpäiville 2009. Kalleinkaan mainostoimisto edes Bob ei olisi keksinyt nokkelampaa kilpailun mainontaa. Uskokaa jo, elämä on kilpailua. Luonto valitsee. Mitään suuntaa, tarkoitusta tai päämäärää ei ole. Turha kysellä mieltä. Olkoon maailma millainen tahansa, luonto on sen valinnut. Kun Israel murhaa Palestiinan kansaa, niin luontohan siinä vain valitsee, näin yksinkertaista. Kansa ahdetaan Helsingin niemelle ja luontohan se vaan siinä.

Ilkka Niiniluoto ilkkui näilläkin päivillä Hegelin spekulaatioille. Arvoisat kanslerit, raiviot ja niiniluoto, ettekö te huomaa, Hegelin henki leijuu Helsingin yllä. Miten se meni, Hegelin sanoma: oleva maailma on totuus. Entä teidän spekulaationne: te teette evoluutiosta ainoan ikkunan jonka läpi katsoa maailmaa. Pieni kehitys kuuluu kuvaan, niin pieni ettei valittujen elämä vaarannu. Entä ne joita luonto ei valinnut, syrjäytyneet? Maailma olemme me, me valistajat, tiedon valon tuojat. Me olemme the fittest, selviytyjä, voittaja, adaptoituja, jälkeläisten tekijä. Tieteen avulla tiedemaailma todistaa maailman kovuutta, heikkojen tuhoa ja tuhon oikeutusta, siinä teidän totuutenne. Veremme vuotaa.

Lain mukaan yliopiston tehtävä on olla hyödyksi yhteiskunnalle. Tieteentekijät, te opetatte meille, että jos havainnot ja teoria eivät täsmää, niin jompikumpi on väärin, joko teoria tai havainto, joko laki tai yliopisto. Miksi te hyväksytte ristiriidan omassa toiminnassanne? Päätyönänne te todistelette evoluution läpitunkevuutta, syrjäytymisen luonnonmukaisuutta. Te toimitte yhteiskuntaa, omaa tehtäväänne vastaan. Yhteiskunta uhraa energiaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi, se on politiikan virallinen tavoite EUssa, eduskunnassa ja STM:ssä. Evoluutiota ei ole ellei joku syrjäänny, tule syrjäytetyksi. Pitäisikö tiedemaailmasta tehdä kantelu Valtiontalouden tarkastusvirastolle?

Yhteiskunta vai evoluutio?

Te määrittelette todellisuuden. Sen jälkeen annatte politiikalle tehtäväksi vastata todellisuuden haasteeseen. Poliitikkopaneelin vastattavaksi oli annettu aihe ‘Kilpailuyhteiskunnan pelot’. Onneksi yleisön joukossa oli nokkela tyttö joka sanoi: kilpailuyhteiskunnan käsite on perverssi. Yhteiskunta syntyi ja on olemassa yhteistyön luomiseksi, kilpailusta poispääsemiseksi. Kuka tällaisen teeman on lanseerannut ja valinnut. Miksi kysymys muotoillaan näin. Yleisön joukossa oli toinenkin suorasuu. Oikeistoväritteistä ydinvoimalobbausta ja Helsingin seudulle pakottamista kuunneltuaan mies ilmoitti, että kokoomuksen äänestäminen on hänen osaltaan ohi.

Tieteenpäivien järkyttävin esitys kuultiin Marjatta Hietalalta aiheesta ihmisrodun jalostus, eugeniikka. Professorin kertoi millaista jalostusta Saksassa, Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa harrastettiin 1930-luvulla ja sen jälkeen. Se tapahtui tieteen nimissä, evoluutiota kai sekin. Tieteenpäivien kirjasta tiedeinstituutioiden rooli on putsattu pois. TSV:n kunniaksi aiheesta sentään löytyy kuvaus Tieteessä tapahtuu -lehdessä 7/2008.

Kielen evoluutio

Marjatta Hietalan selostus rodunjalostuksesta kuulosti kumman tutulta, miksi? Pian oivalsin: täsmälleen aikamme upj-herrojen (uusi palkkausjärjestelmä) kieltä, vain sanat on vaihdettu. Suoritus, arviointi, palkitseminen, epäsuora rankaisu. Rodunjalostus on täällä tänään. Se on uusi palkkausjärjestelmä, upj. Jalostajina ovat työmarkkinajärjestöt, tupo, valtio ja VM. Olisiko minua tai sinua olemassa, jos Saksa suoritusyhteiskuntineen olisi voittanut? Miten lapsillemme käy?

Valtion virastojen lisäksi upj-mutaatioita löytyy yliopistolta. Kuka lienee kantaäiti, olisiko esf-marja? Paneelissa ‘Yliopisto vuonna nolla’ Marja peräsi tiukkaan sävyyn uuselitismiä. Variaatiota siis on, ainakin tulossa. On varmistettava kilpailun, luonnonvalinnan ja adaptaation toimivuus. Tätä silmällä pitäen kansakunnan varallisuus siirrettiin Aalto-yliopistolle. Muille yliopistoille annetaan autonomia jotta tieteen ja evoluution ei-suuntautuneisuus toteutuu. Varmimmin tämä toteutuu Aalto-yliopistossa, jossa suuntaa ohjaa vain Kone, Nokia ja Metsäteollisuus ry. Tuula Teeri ensin ihastutti, sitten vihastutti. Aalto-yliopisto on suuryritysten tuotekehityslaventuma, joka maksatetaan meillä. Maksaminen on meille ilo siinä tapauksessa että teeriparvi asettaa vanhat tiedeinstituutiot (HY, akatemiat, TSV jne) ylimielineen seinää vasten, haastaa, luo kilpailua, luonnonvalintaa, evoluutiota.

Tähtitieteilijä

Kiitän sinua, tähtitieteilijä Kalevi Mattila. Yliopisto vuonna nolla -paneelissa viittasit upj-kokemuksiin ja olit varma että puhe yliopistoautonomiasta ei tarkoita tutkijan autonomiaa, tutkimisen vapautta. Yliopistoilla on jo vuosia kirjoitettu sotasuunnitelmia, strategioita, nyt on määriteltävä painopisteet joiden yli tai ali ei hypitä. Ylijohtaja Lehikoisen kiemurteleva vastaus kertoi kaiken.

Kuinka käy eduskunnassa yliopistolain kanssa? Täsmälleen samoin kuin rodunjalostuslain kanssa 1930-luvulla, yli 180 edustajaa uskoi tieteeseen ja äänesti jalostuksen puolesta. Nyt jalostetaan yliopistoja. Keväällä 2009 porvarit vihreiden kera riemuitsevat päästessään äänestämään, Jyväskylän tyttö neuvoo eduskuntaa evoluution oikeasta suunnasta, ketkä saavat jatkaa.

Jos tiede arvostaisi moniarvoisuutta, niin kilpailun pyhittämisen sijaan se nostaisi esiin kilpailevia tapoja toimia. Jopa Lääkäriliiton Heikki Pälve paheksui TV:ssä terveyskeskusten ja lääkäreiden kilpailuttamista ehdottaen paluuta kunnanlääkärijärjestelmään. Kunta, yhteiskunta, lääkärikunta on siis jalompaa kuin kilpailu. Vain tieteelle asia on vaikea käsitettäväksi.

Kypsynyttä nöyryyttä

Britannian tiedefestivaalilla (Liverpool 2008 ) on kiehtovaa havainnoida tieteen, politiikan ja maallikoiden suhtautumista toisiinsa. Britannian hallituksilla on ollut tieteellisiä neuvonantajia. Tieteen edistämisseuran presidentti, aiempi neuvonantaja David King herätti Liverpoolissa vastarintaa tuomittuaan luonnonmukaisen viljelyn Afrikan kehitystienä ja vaatimalla geneettistä viljelyä. Festivaalin esitelmissäkin Kingin toiminta tuomittiin poliittisena piilovaikuttamisena tieteen nimissä. Andy Stirling esitti pitkän listan tapoja, joilla tutkijat voivat edesauttaa politiikan työtä: agenda, kysymyksenasettelu, konteksti, lähtökohdat, asiantuntemus, aikaskaala, koetus, herkkyydet, vaihtoehdot, kriteerit, rajat, tulkinnat, tulos, ennakointi, arvostus, ja vielä muuta.

Britannian festivaalilla tapaa olla esitelmiä joita ei liikuttumatta kuuntele. Perehtyneisyyden ohella niistä huokuu nöyryys tietämisen haasteiden edessä. Elämän fysiikka (Peter Weightman). Ghost universe (häivä, Fransisco Diego) synnytti valtaisan yleisökeskustelun, esitelmöitsijä ei ollut muita ylempänä. Kari Enqvistin ironia ei ole paha, kansanomainen nöyryys on vielä kauniimpaa. Suomen tiede-elämässä pilkistää nousukasmaisuus, aina vaan he puhuvat tiedevalistuksesta, järjen tarjonnasta. Vanha yliopistoperinnekö on Britanniassa hävittänyt ylimieliasenteet? Maallikot ja tutkijat keskustelevat luontevasti, tieteen edistämisseura (BA) rakentaa avoimia siltoja ja politiikasta väitellään, ei vain laiteta seinää vasten, etsitään ratkaisuja ja tarjotaan välineitä. Ilmapiiri on avaava ja avautuva, ei sulkeva kuten Suomessa ajoittain käy, esimerkkinä evoluutiokäsitteistön pakottaminen joka ikiseen asiaan.

Me vaan lisäännymme

Suomen Tieteenpäivien toistetuin sanoma: evoluutiolla ei ole suuntaa, ei tarkoitusta, muuntelu on satunnaista, ympäristön muutoksiin sopeutumista. - Oikein, ei tässä jumalia tarvita. Yleisöstä joku kysyi mikähän olisi elämän tarkoitus. Professori vastasi: lisääntyminen, muuta tarkoitusta ei ole. Tavallaan siis seksi, ei aivokoppaan muuta mahdu, miehellä ainakaan. Kiehtova vastaus, miksei olisi totta. Toisaalta voimme kysyä: jos Sokrates, Platon ja Aristoteles olisivat ajatelleet vain lisääntymistä, lukisimmeko tänään Fysiikkaa tai Valtiota? Elämässä on kauneudentuntoa, iloa, innostusta, hyvyyden kaipuuta, uteliaisuutta, tekemisen halua - olkoon lisääntymisellä maustettua. Älkää alentako meitä evoluutioksi. Antakaa meidän jalotella. Elämä on jaloutta.

Entä mikä ympäristöä muuttaa? Mihin ympäristöön meidän pitää sopeutua? Ympäristö poksahtaa meille annettuna, niinkö? Tämä kuulostaa jo kataiselta ja vanhaselta. Talouselämä on opettanut vuosikymmeniä: sopeutukaa, sopeutukaa, joustakaa, mukautukaa. Entä jos talouselämä on lehmann brothers, tyhjän päällä, harhassa ja väärässä. Olemmeko me adaptereita? Ulkoa annetun sopeuttavan evoluution julistaminen on ihmisen alistamista, nöyryyttämistä. Politiikka on tahdon asia, sanoi Olof Palme. Ympäristö olemme me.

Muunteluyhteiskunta

Evoluution valinta tieteenpäivien läpikäyväksi teemaksi ja sen yksioikoinen pintaliitoinen esilletuonti on poliittinen teko. Uusliberaaliksi kutsutun politiikan ilmapiiriä ja läpiajoa evoluutiohehkutus edesauttaa enemmän kuin suurinkaan puoluetuki. Tiede on politiikkaa.

Tapa jolla evoluutio nyt oli asetettu kaikkea ajattelua, toimintaa ja tutkimusta ohjaavaksi teemaksi oli maailmaa rajaavaa, ajattelua sulkevaa. Tarvitaan tiedettä joka avaa, tekee tilaa oivalluksille, auttaa hahmottamaan ja jäsentämään maailmaa useammin tavoin, tiedettä joka auttaa oivaltamaan vaikkapa yliopistolain salakarit.

Poimitaan evoluution käsitteistöstä sen paras osio: muuntelu, variaatio. Edessämme avautuu tie kohti monikulttuurisuutta, kansojen välistymistä, monimuotoisuutta, diversiteettiä, vastavuoroisuutta. Jos Tieteenpäiviä vielä ilmaantuu ja jos niillä on teema (tarvitaanko sellaista), niin soveltuisiko teemaksi maailman monimuotoistaminen, muotojen ja sisältöjen variaatiot, maailman mutatointi, upj:n murskaus, muunteluyhteiskunta?

(14.1.2009)