Yle ja TV-ala vajoaa. Olisinpa syntynyt saksalaiseksi.

 

Katselin parina iltana Saksan TV:tä. Kanavaksi valikoitui BBR, mikä tarkoittanee Berlin-Brandenburger Rundfunk, siis Saksan Yle. Suomeen palattua avasin TV:n. Yleltä tuli Villikortti. Järkytys ei olisi voinut suurempi olla. Tätäkö on Suomi. Olisinpa saksalainen.

Saksan BBR esitti 25.1. peräkanaa kaksi ohjelmaa jotka veivät mukanaan. Toinen dokumentoi Saksan presidentin Joachim Gauckin arkipäivää, tuntoja ja puhumisia. Siitä miehestä ei pömpöösiä löytynyt. Presidentti oli kuin kuka tahansa meistä. Kerran oli kutsunut maahanmuuttajia asuntonsa Bellevuen pihalle grillijuhliin. Hän kierteli vieraiden joukossa, kuunteli ja jutteli. ”Haluan oppia tuntemaan näitä ihmisiä”, hän sanoi. Ohjelma tarjosi tietoa ja ajatuksia ja siitä jäi hyvä mieli. Edellisenä päivänä Gauck puhui aiemman presidentin Roman Herzogin hautajaisissa Berliinin tuomiokirkossa. Puhe kuulosti inhimilliseltä, kuin kenen tahansa pitämä hautajaispuhe. Ei ihme että eräät saksalaispoliitikot ovat pidettyjä, Mutti ja tämä presidentti.

BBR:n toinen ohjelma kertoi berliiniläisen ensiapusairaalan työstä, loukkaantuneista potilaista, heidän tunnoista, hoidosta ja hoidon tuloksista. Oli 19-vuotias pyörätuoliin joutunut tyttö joka halusi olla urhea mutta suru näkyi läpi. Oli kätensä ja jalkansa menettänyt taloustoimittaja joka proteesin avulla yritti kiivetä Konzerthausin portaita, purskahti välillä itkuun. Huiminta oli lähikuva urologin tekemästä tähystysleikkauksesta. Kamera ja valo oli viety vellovan kehon sisälle, paikkaan jossa kirurgin pihdit ja piikki yrittivät löytää etsimänsä, lopulta kirurgi sai leikattua pätkän jotain ‘putkea’ pois. Ohjelma oli koskettava ja opettava pyrkimättä olemaan sitä.

Ja sitten Ylelle. Silmille tupsahti heti Villikortti. Lievästi sanoen masentavaa, kammottavaa. Kuinka Suomen tv-kanavat voidaan täyttää tällaisella roskalla, tyhjänpäiväisyydellä. Miksi Ylen pitää näyttää tällaista? Kenen tekemiä Villikortti ja muut vastaavanlaiset ohjelmat ovat? Mistä tuollaisia ohjelmia hankitaan, millä hinnalla ja millä rahoilla (Ylen tapauksessa yleverolla)?

Oli pakko alkaa tutkia.

Näin sanoo Ylen nettisivu: Villi kortti on Ylen ja Yellow Film & TV:n yhteistuotanto.

Entä mikä on Yellow Film & TV? Tästä linkistä pääset selaamaan. Osoite: Hermannin rantatie. Näin Yellow Filmistä ja siihen fuusioiduista yhtiöistä kertoo Wikipedia. Tässä Yellow-ohjelmia: Putous, Suomen hauskin tavis, Supertähdet, Läpiveto, Hyvät ja huonot uutiset, Hurtta ja stara, Sokkokokki, Kenraali Pancho & Pojat pohjoiskalotilla, Sisu, Hymy pyllyyn.

 

Peruskysymys: mikä on Ylen etiikka?


Tehkööt Helsingin hurttajengit mitä tahansa ohjelmia. Näyttäkööt kaupalliset kanavat mitä tahansa ohjelmia. Mutta millä etiikalla, kenen rahoilla ja millä oikeutuksella Yle tukee tällaisia porukoita, hankkii niiden ohjelmia tai tekee yhteistyössä (tässä tapauksessa siis Villikortti)?

Meiltä kaikilta peritään Yle-vero. Tätä pakkoveroa Yle käyttää kuvatunlaisten ohjelmien ostamiseen ja levittämiseen. Villikortti (katsoin sen 26.1.) on täynnään tyhjänpäiväistä räkätystä, käkätystä, näennäisvitsejä, tekonaurua, pelkkää soopaa alusta loppuun (verrattuna em. saksalaisohjelmiin).

Ylen nettisivu esittelee Villiäkorttia näin:

”Panelisteina naurattavat Minna Kaupin ja Pilvi Hämäläisen lisäksi maailmanmestari Kalle Palander, räppäri ja kynämies Tommy Lindgren, huumorin ylipäällikkö Ville Myllyrinne, kirjailija Paula Noronen ja Suomen surkein juontaja Juuso Mäkilähde. Valioliigakokemusta studioon tuo HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahti.”

Eivätkö nämä käkättäjät tajua häpäisevänsä itsensä? Tämä on mielipiteeni, olkoot muut mitä mieltä tahansa.

MTV3:n pääuutisten pääuutinen 29.1. oli Putouksen katsojamäärä. Tällaista on uutisoinnin taso Suomessa, roskainfoa. Helsingin yliopistolla oli joulukuussa seminaari The Future of Media Ethics. Oslolainen professori Charles Ess päätti luentonsa Neil Postmanin kirjaan Hukutamme itsemme hengiltä (linkki esitykseen). Juuri näin. Nykysuomi on ällöttävä maa, kuolettava maa, inhottava maa. Ällöttäväksi sen tekee TV:n roskaohjelmat. Kaiken kukkuraksi meiltä pakko-otetaan ylevero tuon inhottavuuden (osittain) ylläpitämiseksi.

Ylevero ei ole oikeutettu.


Jotain on tehtävä. Tässä alustavia pohdintoja.

 

1. Ylen johdon vaihtaminen, Yle-kartellin purkaminen. Yle-kartellin päätoimijat ovat Lauri Kivinen, Thomas Wilhelmsson, Arto Satonen ja nyt myös Kimmo Kivelä (ps). Aikanaan pääjohtaja Eino S. Repo siirrettiin sivuun muka vääränlaisen ohjelmiston takia. Nyt on aika tehdä sama tälle kolmikolle, tai nelikolle. Miksi Arto Satonen (kok)? Hän oli puheenjohtaja eduskunnan työryhmässä, jonka sanottiin käskyttäneen (kuinka niin ”käskyttäneen”) Yleä hankkimaan enemmän ohjelmia ns. vapailta tuottajilta. Yellow Film & TV on juuri tällainen ja nauttii nyt Satosen politikoinnista, meidän rahoilla. Tämä on poliittista turruttamista, laskelmoitua, sirkushuveja kansalle. Ylessä oopiumin kylvön varmistaa Lauri Kivinen (kok). Ylen hallituksen puheenjohtaja, Helsingin yliopiston kansleri Thomas Wilhelmsson hokee harva se päivä, kuinka Ylen johdolla on Ylen hallituksen täysi luottamus (mm. tapaus Sipilä, toimittajien vaientaminen ja poispotkiminen) ja että ulkopuolisia selvityksiä ei tarvita. Kanslerinsa myötä Helsingin yliopisto osoittautuu vapaan ajattelun ja sananvapauden rapauttajaksi, politiikan ja median hyvävelikerhon täysjäseneksi. Tällaisia eliittejä vastaan ihmiset Britanniassa ja USAssa joutuivat hädissään äänestämään. Niin aion äänestää minäkin, eliittikartelleja vastaan.

 

2. Millä oikeudella eduskunta (poliitikot) muka hallinnoi Yleä? Savoy-teatterissa DocPoint-festivaalin paneelissa 28.1. prof. Anu Kantola aloitti siitä että yleveron maksavat kansalaiset. Siksi kansalaisilla on oikeus tavalla tai toisella suoraan ottaa kantaa ja osaa Ylen toimintatapaan. Valtio, LVM tai eduskunta ovat rahan läpikulkukonttoreita, ei yhtään enempää. Puolueilla, poliitikoilla, eduskunnalla, hallituksella tai Satosen työryhmillä ei ole oikeutta hallinnoida ja käskyttää Yleä. Mitä olisivat vaihtoehdot? Keskinäinen yhtiö? Onhan sellaisia vakuutusalalla. Osuuskunta? Britanniassa kai toimii kansalaisten arviointineuvostoja jotka ottavat kantaa ohjelmiston sisältöön. Tai koko Ylen hajauttaminen sosiaaliseksi mediaksi ja kasvutilan luominen kansalaisille kehittyä omanlaisikseen yle-toimijoiksi, siis kansalaismedia, moderni valistus- tai sivistysprojekti. Onko tämä utopiaa? Mitä kaikkea muuta historian saatossa on utopiaksi väitetty. Nykyinen poliitikkokartelli Ylen hallinnossa sen sijaan on poliitikkojen itse itselleen nikkaroima epäoikeutettu luomus.

 

3. ”Bernerin malli”. Bernerin mukaan liikenneväylien käyttö voitaisiin muuttaa käyttöoikeus- ja maksuperusteiseksi. Miksi sama ei onnistuisi media-alalla (jos niin halutaan). Eikö TV-lupamaksu tällainen ollutkin? Pitääkö kaikkien pakolla maksaa rääkymisohjelmista, villikorteista tai ylipäänsä pitää televisiota jos ei niin koe tarvitsevansa. Miksi ei palattaisi takaisin vapaaehtoiseen (käyttöperusteiseen) lupamaksuun tai johonkin senkaltaiseen? Yleveron tuottoa on nyt alettu käyttää ”väärin”, kansalaisten elämä laatua (niinsanottua ”hyvinvointia”) alentavien ohjelmien tuottamiseen ja hankkimiseen. Tämä tie on pantava poikki. On käytävä massiiviseen vastarintaan kuoliaaksi naurattamista kohtaan.

 

4. Median etiikka on nostettava esiin. Helsingin yliopistolla joulukuussa pidetty mediaetiikan seminaari oli hyvä avaus. Yliopistoseminaarien tavoin se lie jäänyt mediatutkijain pienehkön sisäpiirin tietoon. Esitykset löytyvät tästä linkistä. Suosittelen Charles Essin ja Henrik Rydenfeltin kalvosarjaa.

 

Pari yksittäistä havaintoa
 

HS kertoo 25.1. uudesta Olipa kerran elämä -ohjelmasta (MTV3). HS toteaa sen olevan näennäisesti tiedevisailu - mukana Kari Enqvist - mutta sydämeltään viihdeohjelma. Mieleen tulee Hyvät ja huonot uutiset, juontajakin on sama eli Henkka Hyppönen, sanoo HS. Näyttelijä Kalle Lamberg lupaa heitellä juttuja, jotka naurattavat studioyleisöä.

Aiemmin Suomen tiedetoimittajien liitto palkitsi Hyvät ja huonot uutiset tiedepalkinnolla (tässä linkki). Huomatkaa: viihdeohjelma palkittiin tiedepalkinnolla. Mistä tuli rahat tähän palkintoon? Tietääkseni yksittäisiltä tiedetoimittajilta kootuista Kopiosto-korvauksista. Tieteen, median, TV:n ja järjestöjen alalla kulkee Suomessa ristiin rastiin toisiaan pönkkäävä, palkitseva ja rahoittava keskinäisverkosto. Näiden kartellien rahoituskanavat (ylevero, Kopiosto ynnä muut) tulee hajottaa ja purkaa. Tätä mieltä olen minä.

Satosen komitean aikana silloinen Viestinnän Keskusliitto vaati, että Viestintävirasto on pantava valvomaan Yleä ettei se heikennä yksityisen mediaelinkeinon oloja (tässä linkki). Toisin sanoen valtio on pantava valvomaan valtiota ettei valtio toimi väärin. Kehittynyttä logiikkaa, vai.