Yhteiskuntasopimus kuoli - twitter paljasti uuden luokkajaon

 

”On aina välillä surullista ajatella, millaisen kuvan Suomen eliitti itsestään täällä sosiaalisessa mediassa antaa. Viime päivien meuhkaamiset kannattaa muistaa, kun tulee taas Linnan juhlien ja juhlapuheiden aika. Ne paraatikasvot ovat kulissi. Täällä näkyvät ne oikeat.”

Noin kirjoittaa HS-toimittaja, työelämäprofessorinakin välillä toiminut.

”Jos tyyppi tulee (twitteriin) ankeuttamaan kommenteillaan ja sit sillä on alle 100 seuraajaa, vaikka tili ei ole uusi, niin saako tehdä johtopäätöksen, että sillä on ihan yleisesti huonot jutut, eikä kannata huomioida? ... jos on aktiivinen ja silti vähän seuraajia, niin silloin on ehkä tyhmät jutut.”

Noin kirjoittaa lasten rakastaman turistikohteen johtaja Helsingissä, aiemmin kaupunginvaltuutettu kaupungin suurimmassa puolueessa.

Jos sinulla on alle 100 seuraajaa twitterissä, sinua ei siis huomioida, et ole olemassa.

Twitterissä nousee esiin yhteiskunnan uusi luokkajako.

Oli aika jolloin itsevaltainen kuningas teki mitä halusi. Oli aika jolloin oikeita ihmisiä olivat vain aateliset. Oli aika jolloin äänioikeus ja valta oli rajattu varakkaille. Tänään sinulla pitää olla vähintään 3472 seuraajaa twitterissä jotta sinut huomataan ja olet muuta kuin tyhmä.

Länsimaiden poliittisen järjestelmän sanotaan perustuvan ihmisten keskinäiseen yhteiskuntasopimukseen. Sopimus on kirjattu perustuslaiksi. Perustuslaki ei ole pölyttyvä juridinen kirjain maistraatin takanurkassa vaan ihmisten välinen sopimus.

Onko yhteiskuntasopimus voimassa jos ihmisen huomatuksi tuleminen, painoarvo, merkitys ja olemassaolo perustuu twitter-seuraajien määrään? Puhuuko Suomen perustuslaki twitter-seuraajien määrästä? Mikä on yhdenvertaisuuden peruste?

Opiskelijoiden ollessa lomalla, nauttimassa kesästä onnistuin saamaan yliopiston kirjastosta lainaan kirjan Twitter viestintänä. Aloin opiskella twitterin olemusta.

Twitter on teknisesti avoin ja kaikille yhdenvertainen. Kuka tahansa voi seurata ja kommentoida ketä tahansa. Kuka tahansa voi luoda twitteriin minkä tahansa keskusteluteeman (hastagin). Viestit näkyvät kaikille. Viestintä on hajautunutta, ei säädeltyä (kuten lehdet tai tv). Twitterissä kohtaavat maallikko ja tohtori, pääjohtaja ja vahtimestari, mökin asukki ja Journalistiliiton päätoimittaja. Vuosikymmen sitten tiedeväki kohisi keskustelevan demokratian aamunkoista (Habermas). Nyt siihen olisi mahdollisuus. Mikään poliittinen järjestelmä ei vedä vertoja twitterin hyvyydelle.

Mitä sanoo Twitter-kirja, tutkijat? Twitterin sosiaalinen lupaus on pettänyt. Twitter on elitistinen. Politiikan ja poliittisen journalismin toimijat muodostavat twitterissä virtuaalisen eliitin (kirjan sivu 52). Eliitin sisäpiireissä keskinäinen vuorovaikutus on tiivistä. Twitterin avoimuus ei ole johtanut siihen, että kaikilla ihmisryhmillä olisi samanlaiset mahdollisuudet tulla kuulluiksi (kirjan sivu 59). Kuulematta jättämisestä jopa ylpeillään (esimerkki yllä). Ole rakentava tviittaaja. Älä ole tyhmä.

Twitterin ‘kuka tahansa’ on tänään ’ei huomioida’.

Eliittien verkottumista ei ole tutkittu, sanoo Twitter-kirja. Suomen akatemian rahat menevät populismin tutkimiseen, ja se raha ei lopu. Voisiko yllä oleva lausahdus (jos alle 100 seuraajaa, olet merkityksetön, olet tyhmä) toimia herätteenä?  

Miten tyhmyys vertautuu yhteiskuntasopimukseen? Voiko tyhmä tehdä sopimuksen, onko hän syyntakeeton? Mikä on tällaisen sopimuksen pätevyys? Valtion olemassaolon perusta ja moraalinen oikeutus on yhteiskuntasopimus (perustuslaki). Mitätöikö johtaja Hellströmin sanat ‘ei kannata huomioida’ ihmisten keskinäisen sopimuksen? Valtio lakkaa olemasta. Tällä viikolla Anjalan kartanoon kokoontuva eliitti nostaa konjakit 100-vuotiselle perustuslaille. Eivätkö he huomaa juhlinnan kohteen katoamista, tuskin he niin tyhmiä ovat.

Mitä HS-toimittaja Pullinen tarkoittanee meuhkaamisella, mutta nyt puheena olevaan yhteyteen sana sopisi.

Twitter-viestinnän sisällöistä ei ole tehty vertaisarvioitua tutkimusta. Siksi rohkenen esittää pari omaa arviota. Arvioni perustuu useamman vuoden seurantaan, liekö seurattuja jo 500 (haa, osaan minäkin ylpeillä). Tutkijoita, toimittajia, poliitikkoja, taidealaa, kansanihmisiä, laitoksia, tieteen maailmaa, yliopistoja. Persuja en seuraa, miksi siihen aikaani käyttäisin.  

Joskus ihmetyttää mikä on suositun twitteristin ajatuksellinen anti. Hän muistaa mainita milloin 10 000 seuraajan rajapyykki ylittyi. Päivästä toiseen, vuodesta toiseen pikkunäppärää vitsailua, jossa ei ole historiallisesti kantavaa ajatuksellista sanomaa. Jonninjoutavaa twitter puolillaan, joskus professoreista alkaen kuten tv:n viihteessä. Tyhmille ja heikoille ilkutaan. Tietyt yhteiskunnan osa-alueet tai väestöryhmät ovat turvallisia ilkuttavia (esimerkiksi maaseutu ja metsäala) koska sieltä ei tarvitse pelätä älyllistä vastarintaa.

Twitterin viisaat kiihdyttävät ja kannustavat toisiaan. Yhteiskunnallisesti ja poliittisesti tällä on suurempi merkitys kuin vaaleilla. Esimerkki 1: Lehdissä on vilahtanut tietoa Vaken (Valtion kehitysyhtiö) toimitusjohtajan rajattomista etuuksista, kuinka epämääräinen Vaken tehtäväkuva on tai kuinka Suomen luonto (esim. Kemijoen vesistö) on ensin yhtiöitetty, sitten vaihe vaiheelta siirretty politiikan ja talouden eliittien pelinappulaksi, viimeksi Vakeen. Nyt Vakeen nimettiin uusi toimitusjohtaja, ennakoija suoraan Sitrasta, palkka lie pari kymppitonnia kuukaudessa. Eikö vaan twitterin eliittilauma riennä onnittelemaan, taputtamaan, suuteloimaan, iloitsemaan, toivottamaan. Ilotteluun katoaa tyhmien kriittisyys Vakea kohtaan. Tässä manifestoituu yhteiskunnan luokkajako.

Esimerkki 2: Vaikka netin tila on rajaton, se oli silti räjähtää toimittaja Aittokosken esseen ylistelystä. Voi ilakoinnin määrää. Harmikseni ja pyynnöstä huolimatta en ole saanut Aittokosken esseetä luettavaksi (HS:n maksumuuri), toki kuuntelin hänen Vuoden alumni -luentonsa livenä Helsingin yliopiston juhlasalissa. Jokunen lause vihastutti.

Twitteristä ja facesta toki löytyy ajatusvirikkeitä, mutta mikä lie hyötysuhde. Mene kirjastoon, voit hätkähtää.

Jokunen tutkijaporukka, mm. aikamme uskonpapisto eli ekonomistit käy ajoittain antoisaa keskustelua twitterissä, tosin uskonlahkoisuus vaivaa. Nämä proustit varovat visusti haksahtamasta maallikoiden seuraan. Hajurako on oltava, eikä vain palkoissa.

Twitterin luotaantyöntävin piirre on itsensä markkinointi ja keskinäinen kehuminen. ”10 000 kannattajan raja ylittyi”. ”300 tykkääjää päivässä”. ”Rakentava tviittaaja” (vastassaan ankeuttajat). ”Tule kuulemaan Suomi Areenalle”. ”Huipputason paneeli”. ”Suomen huiput”. Tällaista kun näkee päivittäin ja tunneittain, tekee mieli paeta. Menkööt Poriin.

Tietämisen itsekritiikki on tänään nolla. Tätäkö on moderni sivistys? Populismia pelottavampaa on  itseensä tyytyväisten, ylenkatseellisten ja muista eristäytyvien sivistyksen kantajien hurmos. Joskus tulee mieleen Lauri Leevi Lestadius.

Mitä on ankeuttaminen? Mitä on vihapuhe? Tai meuhkaaminen. Jos vihapuheen kimppuun käydään erillisen lain voimalla kuten Rinteen hallitus halajaa, silloin laki on kirjoitettava niin että se tunnistaa myös eliittien ivapuhunnan.

Jatkan parilla esimerkillä.

”Emme kuuntele 60 - 70 -vuotiaita”. Näin lausui twitterissä joku nuori sekä sisäministerin virkakuntaan kuuluva henkilö (sittemmin hän poisti tviitin). Sisäministerin virkavalaan ja tehtäväkuvaan kuulunee huolenpito perustuslaista ja ihmisten yhdenvertaisuudesta, turvallinen ja huomioiva olo kaikille. Toteutuuko tämä jos kokonaista ikäluokkaa ei huomioida? Eikö tällaisilla lausahduksilla ole seuraamuksia? Nythän on muotia periä takaisin mm. valtionapuja ellei avunsaaja ole oikealla tavalla ymmärtänyt perustuslain sisältöä.

"Jonain päivänä kaikki taistolaisuuden traumatisoimat ovat poistuneet luonnollista reittiä. Siihen asti meidän, joita koko asia ei kosketa, pitää vain sinnitellä."

Noin kirjoitti Valtakunnan Pääjournalisti, Meppiavustaja, jokapäiväinen Tv-viihdyttäjä mm. ohjelmissa Huomenta Suomi tai Mielibiisini, viimeksi eilen (14.7.) saimme hänen viihteestä nauttia. Oliko valtakunnansyyttäjä vai kuka joka kertoi mitä ovat nykyisessä rikoslaissa tarkoitetut vihapuheen tyypit. Yksi taisi olla kuoleman toivominen jollekulle. Maria Petterssonin yllä mainitut sanat liittyivät julkiseen keskusteluun ja sitä kautta sanoilla oli ilmiselvä viite tai kohde: kansanryhmänä taistolaiset ja heistä yhtenä keskustelun osapuoli Pirkko Saisio. Eikö julkinen kuoleman toivominen jollekulle tai kokonaiselle kansanryhmälle ole rikoslain tarkoittama rikos? Missä ovat valtakunnansyyttäjä tai muut syyttäjät?

Takavuosilta muistamme puheet heikommasta aineksesta, kuinka se on estettävä lisääntymästä. Tänään heikompaa ainesta ovat twitterin tyhmät, raukoilla kun ei ole edes seuraajia.

 

Kirja Twitter viestintänä

* * *

Julkinen kysymys 16.7.2019 :

Ylen sivuilla valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen vastaa kysymykseen mitä sosiaalisessa mediassa ei saa sanoa syyllistymättä rikokseen:

"On toivottu heidän kuolemaansa."

Ymmärrykseni mukaan yllä kerrottu ja lainattu Maria Petterssonin tviitti sosiaalisessa mediassa on juuri tuollainen kuoleman toivomus joillekuille.

Yle  jatkaa Toiviaisen haastattelua: Valtakunnansyyttäjä on lain mukaan Suomen ainoa henkilö, joka voi nostaa syytteitä sananvapausrikoksista silloin, kun epäilty teko on tehty perinteisessä tiedostusvälineessä tai sosiaalisessa mediassa.

Kysyn julkisesti, onko valtakunnansyyttäjällä aikomus selvittää ja ryhtyä mahdollisiin toimenpiteisiin Maria Petterssonin sanomisen suhteen? Vaaditaanko jonkun tekemää pyyntöä?

Tässä linkki Ylen tekemään haastatteluun:

https://yle.fi/uutiset/3-10859982?utm_source=twitter-share&utm_medium=so...