Vihriälän, Holmströmin, Korkmanin ja Uusitalon naivi analyysi

 

Vihriälän, Holmströmin, Korkmanin ja Uusitalon talousstrategia on naivi mutta silti vallantäyteinen. Tällaista ”tieteilyä” pitää kavahtaa. Sen, kuten minkä tahansa paperin, on syytä joutua kritiikin kohteeksi ja kritiikin myötä – näin väitän – unohdetuksi.

Omaa tarkasteluani jäsennän oheisella kuviolla.

Nelikon ajattelu etenee (kuviossa) oikealta vasemmalle. Se alkaa halutusta lopputuloksesta ja päätyy hallinnoimaan ihmisiä. Tällaista metodologiaa kuvasi hyvin Antti Kurvinen tv:ssä: EU-oikeus on teleologista eli haluttu lopputulos puristetaan keinolla millä tahansa. Vastaavalla tavalla oikeutetaan EKP:n katteeton rahanjako ’kyllä juristit keinot keksii’. HS-kolumnisti Marko Junkkari puhuu siitä kuinka historiaa tutkitaan lopputuloksesta käsin. Tulosjohtaminen ei tuota toivottuja tuloksia, tilalle omaksuttava luottamusjohtaminen, sanovat Lena Näre ja Markus Jäntti (HS 27.5.2020).

Vihriälän ym. ajattelukehikko:

Vihriälän nelikon paperi vilisee sanontoja ”on perusteltu”, ”on vahvat perusteet”, ”yrityssektorin tukemiselle .. on hyvät perusteet”. He pitävät omaa maailmankuvaansa niin itsestäänselvyytenä, oikeana ja ainoana mahdollisena, etteivät he edes yritä avata lähtökohtiaan tai suhteuttaa sitä muuhun tieteelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tällainen puhunta on diktaattorien kieltä. Ilmeisesti nobel- ja etla-tasolla ei kuulu alentua keskusteluun rahvasväen kanssa.

Intialaiskirjailija Arundhati Royn sanoja lainaten nelikon paperia voi luonnehtia kulttuurisen mielikuvituksen kadoksi.

Nelikon ajattelu suppiloituu kahteen sanaan: työllisyys ja tuottavuus. Näitä sanoja he hokevat koko ajan. Niistä käsin määritetään ehdot, muodot, rajat ja määrät ihmisten elämälle ja – toden totta – myös kuolemille. Tätä pakko-ohjausta (tulosohjausta) höystää ekonomistinen sanasto ja käsitteistö.

Nelikko näkee maailmassa yhden pelastettavan, yhden substanssin, yrityssektorin (kuten he sitä kutsuvat). Yrityssektorin tukemiselle on hyvä perusteet, he sanovat. Onko? Tieteellisesti jopa perustellumpi kysymys (hypoteesi) voisi olla, antaako koronakriisi aiheen yritysmuodon, osakeyhtiön, osakeyhtiölain alasajolle. Osakeyhtiö on tuonut maailmaan takaisin varallisuusvallan, jonka piti jäädä 1800-luvulle. Osakeyhtiö on ollut ihmiskunnalle suurempi vitsaus kuin korona. Yhtiömuodon vaarallisuutta todisteli 100 vuotta sitten mm. Olof Lagercrantz. Onko osakeyhtiömuodon loppu nyt koittanut (hypoteesi) ja onko yrityssektori pelastamisen sijasta ajettava alas (alasajo koskee myös tautipesäkkeitä eli cityjä). Korostan, nämä ovat – tulisi olla – kilpailevia tieteellisiä tutkimuskysymyksiä, hypoteeseja. Ilman tällaista näköavaruutta on täysi syy kokea Vihriälän nelikon paperi epätieteellisenä saneluna, pakkovaltana, harhautuksena, valheena.

Eikö edes nobel-tutkijalle tule mieleen kilpailevan tieteellisen hypoteesin mahdollisuus? Kummallista. Vaivaako ikääntyminen? 70+. Mihin unohtui työryhmän jäseneltä karanteeni? Eikö karanteeni koskekaan kaikkia? Koronatartuntoja ei pidä hidastaa liikaa, sanoivat jo Hetemäki ja hallitus. Nyt Vihriälän työryhmä sanoo että strategia on perusteltu sekä ehdottaa, että nuorten suosimiseksi ikääntyneiden kuolleisuus voisi lisääntyä (sivu 87). Osuuko ikääntyneiden kuolleisuus Vihriälän työryhmän omaan piiriin? Työryhmä ehdottaa pelastettavien yritysten valikointia. Ehkäpä ryhmä valitsee samalla tavalla myös kuoletettavat ihmiset.

Nelikolle ei ole olemassa ihmistä sinänsä (an sich). Heille ihminen (kansalainen) näyttäytyy vain sidosteiden kautta. Jo ‘yrityssektori’ on täynnä sidosteita: työsuhde, työsopimus, työehdot, työmarkkinajärjestöt, direktiovalta, joustot, lomautus, irtisanonta. Ihmisparka, aivan arka.

Ihmisen (an sich) ja heihin kohdistuvan hallinnan väliin on nikkaroitu loputon määrä veräjiä, hidasteita, portinvartijoita. ”Valtion kohdalla demokraattinen legitimiteetti vaatii, että hallitus nauttii parlamentin ja sen kautta kansalaisten luottamusta”, nelikko kirjoittaa sivulla 91. Siis ”sen kautta”. Nollanarvoista on, luotammeko me suoraan, ihmisinä hallitukseen tai hallitus meihin. Kansalaista an sich ei ole olemassa. Historia on täynnä demokraattisia sentralismeja, lopulta kaikki ovat kadonneet. Tänään koronaa käytetään verukkeena vallankeskitykseen.

Nelikon paperia on luettava tarkasti, lause lauseelta. On pantava merkille myös se, mistä he vaikenevat. Paperia lukiessa kohtaamme vallantäyteisen maailman, lukitun ideologian, diktatuuria lähentelevän vallan keskityksen, tavallisiin ihmisiin kohdistuvan halveksunnan ja alistamisen, ihmisten äänestyskäyttäytymisen (‘demokratian’) tuomitsemisen, miltei juutalaismurhia lähentelevän ikärasismin. Lisäksi paperi on täynnä epätieteellisiä heittoja.

Marinin hallitus ja sen puolueet ovat vastuussa nelikon paperista. He valitsivat strategian laatijat. Kutsun nelikolle esittivät Katri Kulmuni (VM) ja Mika Lintilä (TEM). Puolueista yksikään ei ole irtisanoutunut nelikon paperista.

Jos nelikon paperin kävisi asia asialta läpi, sivuja kertyisi yhtä paljon kuin on heidän paperissaan eli 106. Nyt keskityn nelikon ideologiseen ajattelukehikkoon. Odottamaan jää pitkä liuta muita kysymyksiä: kiinteistöveron ja muun verorakenteen mielivaltainen kuva, pääomittamisen motiivit, syöttien heittely tukiryhmille (hajota ja hallitse), sotahenkinen sanasto, ikärasismi, oheiskirjoittajat ja paljon muuta.

Nelikko hokee yrityssektorin ’arvokkaan henkisen ja organisaatiopääoman’ pelastamista. ’On avainkysymys, mitkä yritykset on välttämätöntä pelastaa’, he kirjoittavat. – Hekö ovat ihmiselämän, yhteiskunnan ja maailman eri osa-alueiden arvottajia? Tällainen arvotus on mielivaltaa, valtaa ylitse muiden.

Toisenlainen tapa kysyä, tieteellisen avoimesti

Millaista kysymisen tapaa, maailman hahmottamisen ja jäsentämisen tapaa vaikkapa korona voisi virittää? Perustavia kysymyksiä pitää hakea kuviomme vasemmalta reunalta (kirjoituksen alussa), siis ihmisten olemisen ja elämisen tavasta, ihmisten kokemisesta. Tähän eivät kelpaa sanat ‘hyvinvointi’ tai ‘elintaso’ tai ‘kuuliaisuus’.

(Tulkoon kerrotuksi traaginen tapaus: nuori nainen teki joku päivä sitten itsemurhan, hirttäytyi. Hän oli kaivannut elämään syvempää henkisyyttä, oli toiminut mm. joogan opettajana Suomessa ja Thaimaassa. Tällaisten tapausten rinnalla – liekö syynä ollut korona-ajan yksinäisyys – ekonomistien puheet julkisen sektorin tehostamisesta lakkaa kiinnostamasta.)

Tähän kirjoitukseen en mahduta toisinkysymisen tapoja muutoin kuin luettelonomaisesti:

– On lähdettävä liikkeelle ihmisen henkilökohtaisesta toimijuudesta, vailla ehtoja, vailla instituutioita, vailla ‘yrityssektoria’.
– Persoonan idea (Snellman).
– Maailman tilallinen uusjäsennys: tautikeskukset, cityt, tiivistämisen petollisuus.
– Tilallisen jäsennyksen (‘kaavoitus’) palauttaminen ihmisten toimeliaisuudeksi. Kauniin muodon paluu.
– Kansanvallan uusymmärrys ja uusjäsennys: edustuksellisuuden korruptaatio.
– Oikeusajattelun palauttaminen maan tasalle (”kyllä juristit keinot keksii”).
– Kiinteistöveron historiallisen taustan ja nykyperusteiden mielivaltaisuuden esiinnosto.
– Vihriälän veroehdotusten suhteuttaminen verorakenteen kehitykseen noin 20 vuoden ajalta.
– Vihriälän työryhmän kuolemia suosittava ikärasismi.
– Ikääntymisen käyttäminen verukkeena ja peittona ns. kestävyysvajeelle.
– Valtarakenteen hajauttaminen vai keskitys.
– Varallisuusvallan paluu. Onko nykyinen yritysmuoto (osakeyhtiö) tullut tiensä päässä.
– Näennäistieteellinen sanasto ja käsitteistö. Olioajattelu, ‘työmarkkinat’.
– Kriiseillä pelaaminen.
– Pääomittamisen piilomerkitys.
– Suomi-hölö.
– Tieteellisyyden ja tietokäsityksen naivius. Kevyet heitot Vihriälän paperissa.
– Modaalifilosofia? Potentia (potentiaalinen tuotanto)? Arvokas? Metafysiikka.

Pyrin jatkamaan näitä teemoja, ties kaikkia näitä. Jatkotyöstö liittyy siis Vihriälän työryhmän paperiin ja sen kautta Suomen (jopa Euroopan) lähivuosien ja vuosikymmenten politiikan keskeiseen sisältöön.

 

Lähteitä

Vihriälä & Hlmström & Korkman % Uusitalo: Talouspolitikan strategia koronakriisissä. Valtioneuvoston julkaisuja 2020: 13.

Lena Näre ja Markus Jäntti: Luottamus antaa hallinnolle käyttövoimaa. HS 27.5.2020.

Arundhati Roy – levoton ajattelija. HS 17.5.2020.

Marko Junkkari: Koronakriisi muistuttaa että …. HS 17.5.2020

Antti Kurvinen A-studiossa 20.5.2020 (teleologinen oikeus). Suomi ja Euroopan tukipaketit.

Olof Lagercrantz: Ensimmäinen piirini.