Ihan ystävänä sanon: tiedeväki ja media jauhaa tyhjää

 

Anna-Leena Härkösen kirjojen lukeminen tahtoo jäädä kesken. Mutta nyt, uuden kirjan otsikko osuu: Ihan ystävänä sanon, kirjoituksia maailman älyttömyyksistä.

Suuren suomalaisen kirjallisuuden rohkaisemana saanen minäkin käsitellä älyttömyyksiä. Aiheet löydän tiedetapahtumista, valtion tiedepolitiikasta sekä valtamedian pinnoilta. Näin ne näin.

Aiheiden luettelo:

  • VOX Helsinki
  • Kaius Niemi, HS - laatumedia
  • Johanna Vuorelma ja populismi
  • Yliopistolaisten tiedekäsitys
  • Tutkimuksesta toimintaan - tutkimuksella vaikuttamisen opas
  • Tiedefoorumi (OKM, opetushallitus, Akatemia)
  • Anita Lehikoinen, kansliapäällikkö
  • Tampereen yliopisto, Marja Makarow
  • Thomas Wilhelmsson, Ylen hallitus
  • Sitra ja Helsinki Demos: kulttuurinen vanhuus


VOX Helsinki


Mikä on tämä VOKS? VOX on rakenteellisen korruption taitonäyte. Sulassa sovussa Sanoma-konserni, Helsingin Sanomat, Helsingin yliopisto, median poliittinen valta ja tiedemaailma. Hymy on mairea (oheinen kuva). Helsingin yliopiston juhlasali, suomalaistieteen pyhyyden alttari, jonne vain papeilla on lupa astua. Pyhyyden alttari avautuu valtalehden päätoimittaja Kaius Niemelle, lehtensä erinomaisuutta ylistävälle puheelle. Tilaisuus toistuu kai parikin kertaa vuodessa, piilokorruptio on kestorakenne. Samalta katederilta tiedemaailma nimeää sosiaalisen median rotaksi, viemärirotaksi - siinäpä suomalaistieteen moraali ja etiikka, huippuyksikön tärkein tutkittava asia. VOXin esiintyjistä noin puolet tulee Helsingin Sanomien toimituksesta, tämä muistetaan mainita, ei vain yhden kerran. Tällaista eivät korruptiomittarit havaitse. Tilaisuuden jälkeen päätoimittaja Kaius Niemi kiirehtii HS:n työhuoneelle kirjoittamaan ylistystä Suomelle, maailman vähiten korruptoituneelle maalle ja onnelliselle kansalle. Valtamedia on vallan mediaa. Median kieli on piilokieltä.

Piilotettu kuva esitti
päätoimittaja Niemeä ja
tutkija Vuorelmaa VOX:ssa

 

Kaius Niemi, Helsingin Sanomat


HS-kolumniensa tavoin Kaius Niemen puhe VOXissa ylistää laatumediaa, sananvapautta, median vastuuta. Katteetonta puhetta, suurelta osin epätotta. Itsekehu sokaisee. Helsingin Sanomatko muka vallan vahtikoira? Mieluummin sanoisin valtapiirien koiraksi. Löytäisinpä Suomesta tänään Maamiehen ystävän, Kuopion Snellmanin tai toisen kuopiolaisen, Minna Canthin? Teidän lakinne ja järjestyksenne, nehän minun pitikin ampua. Tällaista ei Suomen mediassa ole, ei ainoatakaan.
 

Johanna Vuorelma ja populismi


Mitähän vaalipuheretoriikan syväanalysoija Vuorelma keksii VOXissa sanoa? - Aivan, tottakai, ei vain Yle, ei vain TV, ei vain Stage, aina ja kaikkialla. Milloin Vuorelma lausuu akateemisen naisheimon tärkeimmän sanan. Tulihan se: populismi. Populismi-puhe on herjaa, se alentaa, se leimaa, te nostatte ja pyhitätte itsenne, teette analyysiä, luokittelette, nimeätte ja jäsennätte. Te olette yllä, jaatte viisauksia. Onko ne viisauksia? Vuorelman omaa populismia kuulemme aamuin illoin, Ylellä, Alella, Stagella ja salilla. Minun on vaikea löytää Vuorelman puheista innostavaa uusajatusta. Puhe populismista ei ole sitä, päinvastoin. Vähintäänkin pitäisi nähdä kaikkinainen populismi, myös Ville Niinistön tai Etlan populismi sekä heimoutunut akateeminen populismi, nämä bibut. Vuorelman puhunta luottamuksesta on yhtä pinnallista kuin populismi-puhunta ellei luottamuksen puutteen syitä ja suuntia jaotella tarkemmin.


Yliopistolaisten tiedekäsitys, kulmaton tiede


Tiedekulmassa riittää tapahtumia illoin aamuin. Nokkelat heimot ovat sen keksineet. Yhden kerran olen Tiedekulmassa osunut tapahtumaan jossa meinasi viritä väittelyä (Johnny Åkerholm vastaan Antti Ronkainen / Maailmantalouden myrskyt). Yliopistolaisten tiedekäsitys on pinnallistunut, ryhmäytynyt, heimoutunut. Tieteestä puuttuu kulmat vaikka Tiedekulmassa ollaan. Paneeleihin he valitsevat aina kaverinsa ja samanmielisensä. Suomen metsistä he ovat 110-prosenttisesti samaa mieltä ja palkitsevat toisiaan, Tiedeakatemiaa ja Koneen säätiön Tiedekynää myöten. Panin merkille kuinka äärettömän varovainen ilmakehätutkija Timo Vesala oli, sanomatta mitään. Liekö kritiikki tiedeväen heimoutumista kohtaan vaikuttanut?  


Tutkimuksesta toimintaan - tutkimuksella vaikuttamisen opas


Viisi siskosta, ei vaan kuusi, kohotti itsensä framille, kaikki täsmälleen samanmielisiä. Se kuudes oli yritysasianainen yliopiston hallinnosta, tehtävänään usuttaa, ennalta sovittua ja harkiten valittu. Miksei kukaan huomauta female-paneelista? Miten tiedettä pitää viestiä, oli kirjan aihe. Kirjan tekijöiltä en erottanut yhtään ohjetta. Yleisön joukossa oli insinööri, ihmetteli kun hän ongelmaan törmätessään on tottunut etsimään ratkaisun. Mikä teidän ratkaisunne on? Höttöpuhetta, jiirin jaarin, itsekehua unohtamatta. Mistähän tähänkin paneeliin haalittu akatemiatutkija Hanna Wass oli palkittu, se kyllä mainittiin, mutta en kuullut. Nuorten akateemisten naisten työ on mennyt kevyeksi, huomaavatko he omaa narriuttaan, nämä kuilut, kuplat, tykät ja tviitit. Itseään he kyllä markkinoivat, sivustatukea kaskasille antaa valtio, näyttää  olevan yhdysmies täälläkin yleisössä, Juha Sipilän kansliasta. Hauskaa on, olemmehan huippua, oikeusministeriö ja STN meitä kiittää, me vaikutamme, me viestimme. Ilman meitä Suomen media kaatuisi, aamulla Yleen, sitten Politiikkaradioon, illalla studioon, muistakaa olla kuulolla (harmi kun en ole löytänyt oikeaa Ylen kanavaa, pitää soittaa Seurille).


Tiedefoorumi


Nyt ollaan foorumilla, ei enää kulmassa. Nimet ovat komeita. Kyyninen seremonia-analyytikko rinnastaisi Tiedefoorumin Berliinin nostatuksiin 1936, käsi vaan ojoon. Tiedepoliitikot, OKM, opetushallitus ja Akatemia järjestävät foorumin lukiolaisten mielten omimiseksi (kulttuurinen omiminen). Lehikoinen ilmoitti että seuraavalla kerralla mukaan kutsutaan myös varhaiskasvatettavat, siis lapset. Kuulemma viestintä tieteestä on erityisen tärkeää, mainitsi kansliapäällkkö Lehikoinen. Lukioiden kesken pannaan pystyyn kilpailu, valitaan 6 parasta, kutsutaan ja maksetaan heidät framille Foorumiin, julistetaan yksi voittajaksi, tehdään kilpailusta normaali tila, evoluutiota olla pitää, heikot katoaa, ministeri Grahn-Laasonen kipuaa lavalle, puhuskelee ja salillisen edessä kättelee kuusi parasta joukkuetta. Varmaan muistavat tämän läpi elämänsä, heistä tulee resilienttejä (päivän muodikkain sana, Juho Saarta ja Sitraa myöten). - Niin, se Berliini. Ministerin käsi kohoaa tervehdykseen. Maailman Talousfoorumi kiittää.


Anita Lehikoinen, kansliapäällikkö


Demariministeri, Murikan metallimies hänet valitsi ja nimitti. Voiko siitä päätellä jotain? Ehkä ei. Puhe päälliköltä kyllä soljuu. Onko puhe totuus, syvin, aidoin, merkittävin totuus? Miksi Tampereen yliopiston konsistorin 10 jäsentä nosti kanteen yliopistoa vastaan hallinto-oikeudessa? Huomatkaa, siis oikeudessa! Anita Lehikoinen ja Marja Makarow ovat tiedepolitiikan siskoksia. Tampereen talouselämävetoisen yliopiston aikaansaaminen on ollut heidän lippulaivahankkeensa vuosien ajan. Yliopistoväen murinoilla, tasavallan laeilla, edes perustuslailla ei väliä kun Makarow ja Lehikoinen jyllää. Kenttämestarina Tampereella on Makarow, liekö tykittäjä Mannerheim esikuvana. Mutta täällä, Tiedefoorumilla kansliapäälliikö tapansa mukaan puhuu kauniita, niin kauniita, niin kauniita. Viestintä on tärkeää, lapsista alkaen (pioneerien uusrenessanssi). Jos saan minäkin puolestani sanoa, niin kansliapäällikön puhe on populismia, vierestäpuhumista, sanomattajättämistä, kiertelyä, sellaisena epätotta. Minä en hänen puheitaan usko, niin monet kerrat olen häntä kuunnellut, eduskunnan Tutkaksesta alkaen. Yhden kerran kansliapäällikössä vilahti pieni epätoivon häive, pieni huokaus, se tapahtui Economicumissa.

Varmaa on että Suomen tiedepolitiikkaan ei tule kansanvaltaisuutta eikä sosiaalisuuden tajua ennenkuin siskokset Lehikoinen ja Makarow ohjataan eläkkeelle tai työttömyysaktivoitaviksi. Ministerin on myös vaihduttava.


Thomas Wilhelmsson, Ylen hallitus


Bongaan Ylen hallituksen puheenjohtajan, aiemmin yliopiston kansleri. Liukkaita ovat nämä sananselittäjät. Liukastelu lienee tieteen ominaisuus. Atte Jääskeläisen he varmaan painostivat lähtemään. Entä pääjohtaja Lauri Kivinen, lähtikö kyllästymisen takia vai vihjattiinko? Mihin hän lähti, se kertoo eniten. Pääomasijoittajien palvelukseen, kapitalismin ytimeen, näin voi sanoa. Seuraajaksi Wilhelmssonin johtama Ylen hallitus valitsi Merja Ylä-Anttilan, suoraan Porin Suomi-Areenasta. Joka vuosi olen tutkinut tarkkaan Pori Areenan ohjelman ja joka kerta päätös on ollut sama: millään ilveellä ette minua Areenaan saa. Pintaelitismiä, samaa tyhjänpäiväisyyttä, yhtä ja samaa Helsingin eliittien tyhjänjauhantaa. Helsingissä sitä voi kuulla joka päivä, ympäri vuoden. Kiitos ei ja kiitos ei. Mutta tällainen tyhjänpuhunta, uutisfriikki valittiin Ylen pääjohtajaksi. Siis pääjohtajaksi. Mikä oli perusteena Thomas Wilhelmssonin mukaan? Ylen lähentäminen liike-elämään. Tällainen Suomi oksettaa. Kaukaiseen muinaishistoriaan ovat hukkuneet maamiehen ystävät (Snellman) tai Canthin huudahdukset.


Sitra ja Helsinki Demos - kulttuurinen vanhuus


Kuka tietää, miten Suomen perustuslain 1 § nykyään kuuluu? Laki kuuluu näin: Valta Suomessa kuuluu Helsinki Demokselle.

Suomessa ei ole soppea josta et löytäisi Demosta. Aiemmin demos tarkoitti kansaa, tänään se tarkoittaa kansaa edustavaa Helsinki Demosta. Valtion budjetti on mukautettu (resilioitu) uuden perustuslain mukaiseksi, valtion hankinnoilla taataan kestävyys (Demoksen kestävyys). Demos lieneekin jo yliopistoa suurempi, vaikuttavampi ainakin.

Sitra ja Demos, sisko ja veli, tai toisinpäin, veli ja sisko. Nyt pian 200 vuotta lähestyvä Suomalaisen Kirjallisuuden Seurakin (SKS) on siskoksensa löytänyt, alkanut Demoksen ja Sitran kustantajaksi. Sivistys vaatii toimensa, tiesi jo Lönnrot.

Sitran ja Demoksen yhteinen kirja ‘Hyvinvoinnin seuraava erä’ vaatii erillisen arvioinnin mutta poimittakoon tähän yksi herkkupala, suora lainaus:

”Maailman väestö kasvaa edelleen, mutta sen luomisvoimaisimman osan eli nuorten määrä ei kasva. Väestö kasvaa, koska ihmiset elävät pidempään. Euroopassa .. on vuoteen 2050 asti yli kolmannes eläkeläisiä, siis yli 65-vuotiaita. .. Harva suomalaisista osaa tai edes uskaltaa ajatella, mitkä ovat ikääntyvän väestön kulttuuriset ja muut dynaamiset vaikutukset. Uudistusten tekeminen yhteiskunnassa ei ainakaan helpotu. Pahimmillaan edessä on kulttuurisen vanhuuden eli perinteisten rakenteiden hallitsema ja jäykkä yhteiskunta.”

 - Hep heijaa, eduskunnan juhlarahasto Sitra - kumppaninaan Demos - on löytänyt uuden ilmiön, kulttuurisen vanhuuden. Insinöörin edellä kaipaama ratkaisu olisi ettei epäluovien anneta elää liian kauan.

Populismi-herjakin jo kalpenee Helsinki Demoksen ja Sitran kulttuurisen vanhuuden edessä.

Tähän on kunniakasta lopettaa.

 

Tiedefoorumi 2018

VOX Helsinki

Sitra ja Helsinki Demos: Hyvinvoinnin seuraava erä

Tutkimuksesta toimintaan - tutkimuksella vaikuttamisen opas

10 konsistorin jäsentä valitti puheenjohtajavalinnasta: Uuden Tampereen yliopiston konsistoria johtaa vaaleilla valitsematon ihminen. Aamulehti 8.5.2018.

 

Lisäys:
Ylläoleva kirjoitus poistettiin Uuden Suomen Puheenvuoro-sivustolta. Alkusysäys kirjoituksen moittimiseen ja sitä kautta mitä ilmeisimmin myös poistamiseen on tullut suomalaisen tieteellisen lehden päätoimittajakunnasta. Tapahtuma on merkittävä. Vastasin kyseiselle päätoimittajalle ensin henkilökohtaisesti ja sitten julkisena kommenttina Puheenvuorossa (niin kauaun kun se oli näkyvissä) muun muassa näin:

"Narrius-sanalla viittasin (ehkä vähän provosoivasti) Strategisen tutkimusneuvoston (STN) ohjausfunktioihin. Lukuisat STN:n hankkeet ja koko STN:n toimintatapa ärsyttävät minua. STN:n taustalla on vahva poliitissävyinen ohjailu: mitä aihepiirejä valitaan rahoitettaviksi, miten niitä tutkitaan, ketkä tutkivat, ketkä eivät tutki, miten viestitään jne. Monet STN:n hankkeet ilmiselvästi palvelevat poliittisten toimijoiden (ja niiden taustalla olevan elineinoelämän) mielihaluja sekä vallitsevien ohjailu-, päätöksenteko- ym.käytäntöjen säilymistä, toisin sanoen ns. vakautta, pysähtyneisyyträ, vanhoillisuutta. Ymmärrettävää on että moni tutkija mukautuu tietäen tai tietämättään tähän olotilaan koska pätkärahoitus on sieltä kiinni. Minä katson asiaa hieman enemmän ulkopuolelta ja ilman henkilökohtaisia siteitä ja tottakai omista maailmankatsomuksellistakin lähtökohdista käsin. Näin katsoen koko STN-hommailu näyttäytyy – rumasti sanoen – suurelta osin narripelinä.
En tiedä uskallanko enää tulla yliopiston tilaisuuksiin kun olen näin ilkeä. Harmi että olen taas ehtinyt muutamaan ilmoittautua.”