Tiedelähtöinen vai talouslähtöinen Eurooppa?


Maailmansodan jälkeen Euroopan tietä haettiin kahdelta suunnalta: talouslähtöinen ja tiedelähtöinen Eurooppa. Tiedelähtöisyyden keskeinen hanke oli hiukkastutkimuskeskus Cern. Johtaja Bertolucci kertoili Cernin hengestä intoa puhkuen Euroopan tiedeseminaarissa 2010. Hanke yhdisti Euroopan maita. Tutkimus suuntasi katseen aineen sisimpään, syvälle. Cern luotiin avoimeksi, se ei patentoi keksimäänsä ja kymmenet tuhannet vierailevat siellä vuosittain

Mutta mihin on päätynyt talouslähtöinen Eurooppa? Aiheesta puhuivat Jutta Urpilainen, Sixten Korkman ja Teija Tiilikainen Lasipalatsissa 11.12. Urpilainen oli keksinyt kolme syytä, miksi Eurooppaa pitää tiivistää: nykykriisin hoito, maailma vyöryy Euroopan yli ja kolmanneksi demokratia.

Kumman tien valitset, Cernin vai Urpilaisen? Minä valitsen Cernin.

Eurooppa tarvitsee syventymistä, hiukkastutkijan otetta, on edettävä sinne mikä ei näy, ei ole pintaa, on vaikea keksiä ja käsittää. Hiukkaset livahtavat ihmisen ja maapallon läpi jälkeä jättämättä, mitään tuntematta. Mitä ne ovat, miten niitä havaitaan?

Miten havaitaan ja ymmärretään Euroopan demokratia? Onko demokratia johdettu hiukkasista, meistä? Onko se – kuten fyysikko Kari Enqvist sanoisi – emergentti, hyvin johdettu karkeistettu kuvaus? Vai tuleeko se pilvestä, heitettynä, vääntyneenä, ohjattuna, rajattuna?

Urpilainen ja Teija Tiilikainen kehuivat tapansa mukaan EU-asioiden demokraattista käsittelyä Suomessa. Olikohan heidän tarkoittamaansa demokratiaa myös se ala-arvoinen näytelmä eduskunnassa 13.12., jolla runnottiin läpi lakeja Euroopan vakaudesta ja kurista?

Mikä on Euroopan idea? Muokkautuuko Eurooppa vain talouskriisien kautta, tätä kysyttiin Lasipalatsin tilaisuudessa. Eikö Euroopalla ole positiivista, omaperäistä?

Cernin hengestä löytyy myönteisyyttä kahteen suuntaan: aineen ja avaruuden mysteeriä kohti ja toiseksi avoimuutta ja osallisuutta kansalaisille. Asioiden avaamista, purkamista, toisin kokoamista, syvyyteen etsiytyvää arvoituksellisuutta. Tässä on idea Euroopalle. Vapaan etsimisen, arvoitusten asettelun, mielikuvituksen, runouden, osallisuuden, yhteisyyden, demokratian eloa.

Taloustiede, jonka pitäisi rakentaa silta talouden, demokratian ja kulttuurin välille, on tuuliajolla, leijaa pinnalla. Kaukana on Cernin henki. Ekonomistit operoivat karkeistetuilla kuvauksilla, keynesiläisyys vai monetarismi. Taloustieteen emergenssi on harhainen, huonosti johdettu, väärin karkaistu. Urpilaiset ja korkmanit, te haette ratkaisua pinnalta, päältä, ylhäältä, pilvestä, finanssikurista, pankkivalvonnasta, yhteisveloista, tulonsiirroista. Te pakotatte ja tiivistätte Eurooppaa. Mihin te meitä tiivistätte, hiukkasiksi jonoon? Entä jos emme jonoudu?

EKP tekee rahaa tyhjästä, oikeuksia tyhjästä, ostovoimaa, markkinaa. Tyhjiö, sekö on talouseuroopan idea? Keynesiläiset ja vasemmisto huutavat kasvua ja elvytystä. Mutta eikö Eurooppa juuri elvyttämällä kriisiinsä suistettu: löysää rahaa Irlantiin, Espanjaan, Kreikkaan, nosturit vinkui, nyt vinkuu tuuli, taseet aukeaa, arvot katoaa. Korkman sanoi: aikojen saatossa näin tuppaa vähän väliä käymään, aina löytyy rahan sijoittajia, tyhjiöiden ja yhtiöiden rakentajia, kriisien pesiä. – Pessimistinen maailmankuva, sanon minä. Ei ole taloustieteestä syvyyksien kartoittajaksi. Yliopisto Aallon huipulla käy hyinen viima.

Taloustiede jauhaa tyhjää. Ei löydä syvemmälle, hiukkasiin, ihmisiin, demokratiaan.

Onko EU:sta jo tullut demokratian Kiina? Kiinaa moni ihailee. Entä 20 vuotta eteenpäin, onko Kiina hajonnut kuten Jugoslavia, Espanja, Britannia ja Kreikka, ties Suomikin? Läheisyysperiaate, subsidiariteetti, toissijaisuus, helppoa eikö niin. Miten toimii Euroopan demokratian audit trail?

Olemme hiukkanen ja liike, olemme kaksoisrako. Lävistämme teidät neutriinon lailla, jälkeä emme jätä. Siinä meidän oma demokratiamme, arjessa, koulussa, työpaikalla, yliopistossa, työssä. Me olemme me.

Laura Kolbe sanoi EU:n olevan sisällöllisesti hauras ja oikeusvajeinen (HS 3.12.). Euroopan tarina pitää luoda uudestaan kulttuurin ja humanismin lähtökohdista, syntyä taas kerran, hän sanoo. Tiede-eurooppa, sanoo puolestaan Kari Enqvist.

Tiede-eurooppa? Mikä on Suomen rooli ja anti tiede-euroopassa? Näyttää huonolta. Tieteellisten Seurain Valtuuskunta, kenties maailman arrogantein, ylväin, eristynein tiedeseura, pömpöösi, itseriittoinen, yli-varma. Nämä ylväät akatemiat ja valtuuskunnat kaappaavat nyt jo valtionkin tutkimustoiminnan. Vain he tietävät mitkä ovat tutkittavia ongelmia, niitä oikeita.

Suomi, Euroopan japani kerran, nyt maailman osaavin ja maailman huippu, edelläkävijä politiikassa, Aallon huippu. Mutta ei kelpaa huipulle aineen sisuksiin porautuva tutkimus. Suomelle olisi tarjolla hiukkastutkimuksen Laguna-hanke. Cern perustaisi Pyhäsalmen kaivokseen etäpisteen. Alppien ali ja meren yli käy hiukkasten tie. – Ei ei ei, huutavat opetusministeriö, akatemia, tekes. Mitä he torjuvat? Heidän omat luomuksensa Aalto ja Otaniemi voisivat jäädät varjoon. Kuulemma he vastustivat aikoinaan jo Cerniin liittymistäkin, nämä Helsingin pikkusielut, Lehikoinen, Lankinen, Mattila, Makarow, Raivio, Teeri, Niiniluoto, heitä riittää, taputtelijoita.

Eikö meillä ole painavaa sanaa? Meillä on oikeus innostua, olla lähellä, seurata, kuulla ja oppia sitä mikä on tutkimuksen huippua maailmassa. Meitä ei kiinnosta Aallon pelipojat ja startupit vaikka heille rahaa miljardeittain viskotte. Meitä kiinnostaa mitä tapahtuu maan alla, aineen ytimessä. Pyhäsalmen syvimmässä kuilussa, suomen ytimessä se tehtäisiin, havaitaan piilevät hiukkaset, ne jotka auringosta lähtevät mutta eivät maapalloa tervehdi, surahtavat läpi. Tutkimisen, löytämisen, tietämisen ja osallisuuden ilon te meiltä kiellätte. Ministeriön, akatemian, tekesin, aallon virkamiehet ja rehtorit, teidän paikkanne on Danten helvetissä, ikuisuuden kiehuvassa liemessä.

Euroopan tiedekonferenssissa 2010 (Esof, Torino) kuuntelin kolme kertaa Amerikan tiedeseuran AAAS:n edustajaa Alan Leshneriä, hän puhui niin hyvin. Tiede ei ole kansallista, tiede ei ole kansainvälistä. Tiede on globaalia, tie kohti globaalia yhteisöä, tähän tyyliin hän puhui. Siinä oli amerikkalaistieteen henkeä.

Samassa sessiossa pohdittiin, kuinka Välimeren kansoille luodaan yhteistä identiteettiä tieteen lähtökohdista (kuva 1). Välimeri, sen biologia, moninaisuus, geofysiikka, odysseia, arabit ja Israel, yhteinen tiedejärjestö, tiede on kaikille. Siinä pyrkimyksessä olisi opittavaa Suomen arroganteille.

Suomen tiedepolitiikka on alas painavaa ja arroganttia, kumpaakin yhtä aikaa. Kansan osallisuuden se painaa alas. Se viestii ylväästi jos sille päälle sattuu ja imartelua kaipaa.

Cernin elementtejä ovat tietämisen syvyys ja porautuvuus sekä avoimuus, kansalaiskutsuvuus, mukaan ottavuus, nöyryys, kulttuurinen yhteisöllisyys. Niiden varaan kannattaa rakentaa maailma. Jopa Eurooppa.

Talouslähtöinen Eurooppa on meiltä karannut. Bumerangina se iskee takaisin, madaltaa, masentaa ja kurittaa. On löydettävä uudelleen Cernin perustamisen henki, tiedelähtöinen Eurooppa.


Lukemistoa

Kansainvälinen arviointiryhmä liputtaa Lagunan puolesta, YLE 4.12.2012.
Kari Enqvist: Olemisen porteilla
Emergenssi
Laura Kolbe: Euroopan perusta on keksittävä uudelleen, HS 3.12.2012.
Dante: Jumalainen näytelmä
Tieteen laillisuuskriisi Suomessa – entä Euroscience

1. kuva: Luentosessio / European Open Science Forum, Torino, Italia 2010. Cernin tutkimusjohtaja Bertolucci ym. esitelmöivät.

2. kuva: Ei Pyhäsalmen Laguna vaan laguna (järvi) Chilen ylängöllä. Lähellä sijaitsevat ESOn teleskoopit Alma ja Paranal.

3. kuva: ALMA-telskoopeista yksi Andien ylängöllä Chilessä. Kuvat JK.