Edustavatko Suomen Pankki ja Etla "varsinaista taloustiedettä"?

 

Talouspolitiikan arviointineuvoston työtä on kyseenalaistettu - aiheetta tai ei. Neuvoston raportti loi ehkä pientä säröä talousinstituuttien kriisivyörytykseen ja työmarkkinajärjestöjen rintamaan. Keskustan Timo Kaunisto asettaa neuvoston vastakohdaksi "varsinaiset taloustieteilijät", Suomen Pankin ja Etlan.

Mikä on Suomen Pankin, Etlan, VM:n, VTV:n, PTT:n tai pankkien talousennusteiden ja politiikkasuositusten tieteellisyys ja uskottavuus?

Olin paikalla Suomen Pankin esitellessä talousennustettaan joulun alla, samoin Etlan esitellessä hallitusohjelmamuistiotaan tammikuussa. Suomen Pankin talousennusteessa hätkähdytti yksi kuvio. Kuviolla kerrottiin mistä tekijöistä 2008 alkaneen talouskriisin katsotaan aiheutuneen. Aluksi paino oli miltei yksinomaan ulkoisilla tekijöillä, vientikysynnän laskulla, suhdanteella ym. Nykyhetkeen tultaessa ja lähivuosille kriisin syyksi esitettiin miltei yksinomaan kotimaiset tekijät, ikääntyvä väestö, työikäisten vetäytyminen työelämästä, julkiset menot ja  muut tämäntapaisen asiat.

Nämä talousennustajat - Suomen Pankit, Etlat ja vastaavat - syyllistävät Suomessa asuvan väestön. Kun väestö ensin on syyllistetty, seuraavaksi on luontevaa muotoilla politiikkatoimet heitä vastaan. Tämä prosessi on nyt käynnissä laajalla rintamalla: SP, Etla, VM, VTV, PTT, pankit ja muut. Mikä on väestön syyllistämisen tieteellinen totuusarvo? Onko syyllistäminen tiedettä, onko se "varsinaista taloustiedettä"? Vastaus on kaikkea muuta kuin itsestään selvä. Yhtä hyvin syyllistämistä voi luonnehtia politiikan ja talouden eliittien harjoittamaksi puoskaroinniksi.

Etla ehdottaa työnantajamaksujen alentamista ja alennusten rahoittamista julkisten menojen leikkauksilla sekä eläkkeiden ja sosiaalietuuksien indeksien jäädyttämisellä neljän vuoden ajaksi. Laskin karkeasti että indeksien jäädytys saattaisi alentaa eläkkeiden ja etuuksien reaaliarvoa ehkä 10 %, ehkä 15 %.  Talouspolitiikan arviointineuvosto moittii työmarkkinajärjestöjen eläkesopimusta siitä että sopimuksella tosiasiassa pienennetään eläkkeitä 7-12 %, vaikkakaan tätä ei sopimuksessa kerrota läpinäkyvästi. Etlan ehdotuksen ja eläkesopimuksen yhteisvaikutus saattaisi olla melkoinen. Pieneläkeläisille tämä olisi erittäin vaikea asia toisin kuin Etlan tai SP:n hyväpalkkaisille tutkijoille ja johtajille lisäeläkkeineen.

Etla myös ehdottaa työmarkkinoiden "joustavoittamista" henkilökohtaisilla irtisanomisilla. Työpaikoilla tulisi Etlan mielestä käydä myös "yksilölliset palkkakeskustelut". (Itse asiassa eikö näin toimita jo tänään valtion hallinnossa, sitä kutsutaan "suoritusarvioinniksi"). Joustavoittaminen voi kuulostaa luontevalta ja voi osin sitä ollakin. Yhtä hyvin Etlan joustavoittamisen voi nähdä valtapolitiikkana, jonka lopputulemana on mielivaltainen työelämä ja orjayhteiskunta. Tästä on varoittavaa näyttöä valtion virastoissa jo tältä päivältä: yksittäisten ihmisten palkkaa nostetaan tai lasketaan "direktiovallan" mielihalujen mukaan, direktiovalta käyttää verovaroja kuin omiaan, määrittelee omat ja lähipiirinsä palkat miksi haluaa ilman että kukaan oikeasti edes tietää niiden tasoa.

Tällaiset ehdotukset, tällainen työelämä ja tällainen yhteiskuntako on taloustiedettä?

Taloustieteen nimissä harjoitetaan nykyään muutakin läpinäkymätöntä spekulointia ja omavaltaista politikointia. Yksi spekuloinnin areena on "potentiaalisen tuotannon" käsite. Käsitteen spekulatiivisuutta kuvaa PT:n tutkija Markku Lehmus. Kuitenkin finanssipolitiikan kurisääntö ja sen valvonta nojaa potentiaalisen tuotannon käsitteeseen (fipo-laki). Suomessa kurin valvonta on nimetty VTV:lle. Tässä valvontaroolissa VTV:llä on karannut hyrrä käsistä. Se ohjastaa eduskuntaa milloin mihinkin väestöä syyllistävään tai kurittavaan toimeen jopa lakien vastaisesti.

Tieteenpäivien julkaisussa "kaikkea sattuu" VATT.n johtaja Juhana Vartiainen puhuu huumaantuneista ekonomisteista, kollektiivisista harhakäsityksistä, taloustieteilijöiden ylimielisyydestä, mustista joutsenista, väestöjoutsenista, epäonnesta. Ennen kaikkea Vartiainen toteaa, että finanssikriisin jälkeisestä maailmasta ei ole taloustieteen piirissä syntynyt teoreettista yksimielisyyttä. Tämä on erittäin huomionarvoinen toteamus.

Juhana Vartiaisen todistus talousteorian tuuliajolla olosta vie pohjan pois myös Timo Kauniston näkemykseltä "varsinaisista taloustieteilijöistä".

Tieteenpäivillä PT:n johtaja Seija Ilmakunnas ehdotti että talouden nykykriisistä pitäisi tehdä yhtä "arvovaltainen vertailututkimus" (kuten hän sanoi) kuin tehtiin 1990-luvun lamasta. Syventävään pohdintaan onkin aihetta, mutta ei pelkästään taloustieteilijöiden toimesta vaan myös kulttuurin ja demokratian tutkijoiden toimesta sekä kansalaiskeskusteluna.

 

Talouspolitiikan arviolintineuvosto: Raportti talouspolitiikasta

Talouspolitiikan arviointineuvosto: rakenteellinen työttömys ei olekaan kasvanut (Verkkouutiset)

Professorit: keskimääräinen eläke pienenee jopa 12 prosentilla (Iltalehti)

Talouspolitiikan arviointineuvosto asetettiin viiden vuoden toimikaudeksi.

Etla: Muistioita tulevalle hallitukselle: Talouspolitiikan linjaus keväällä 2015

Suomen Pankki: Euro ja talous 5/2014. Talouden näkymät

Juhana Vartiainen: Miksi taloutta ei voi ennustaa mutta päätöksiä pitää tehdä. Tieteen päivien julkaisussa 'kaikkea sattuu'.

Kaikkea sattuu. Tieteenpäivien 2015 julkaisu.

Markku Lehmus: Potentiaalinen tuotanto on potentiaalinen ongelma.

Timo Kaunisto: Vähän kuin itseäsi pettäisit (taas)