Elokuva Saamelaisveri kuvaa Suomen tietopoliittista kahtiajakoa

 

Elokuva Saamelaisveri on terävämpi kuvaus tämän päivän Suomesta kuin yksikään tieteellinen tutkimus tai virkamiespuheenvuoro.

Vallan uusi piilomuoto, tietopolitiikka jakaa ihmisiä ja Suomea. Toisella puolella ovat valtiovarainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, valtioneuvosto, Suomen Akatemia neuvostoineen, yliopistot, elinkeinoelämän etlat ja eekoot sekä osa tiedeväkeä.

Toisella puolella ovat ’vähemmän vakavasti otettavat’. Heihin kuuluu väestön valtaosa, heidän joukossaan minä. Sanontaa vähemmän vakavasti otettava käyttää tiedeväki, tiedepoliitikot ja media.

Saamelaisveri -elokuvan ydintä ovat saamelaistytölle lausutut sanat:   

 - Te ette osaa samoja asioita kuin ruotsalaislapset. He oppivat muita asioita.

 - Teidän aivonne ovat ... Teillä ei ole sitä mitä vaaditaan.

 - Tutkimusten mukaan te ette selviä kaupungissa.

 - Et voi mennä kouluun Uppsalaan, saamekoulusta ei sinne pääse. Minulla ei ole lupa kirjoittaa kirjelmää.

 - Perheesi tarvitsee sinua, vain te osaatte täällä vaaditut taidot. Jos lähdette pohjoisesta, teidän sukunne kuolee sukupuuttoon.

 - Pirun lappalaiset, yhden ampumisesta saa satasen (vertaa vankityttöjen ampumiset Hennalassa 1918).


Uppsalan hienostokodin ovi vedettiin kiinni. Hämärtää. Yö lähestyy.

Ruotsi (yhtä lailla Suomi) asemoi saamelapset osaamattomiksi, tietämättömiksi, taitamattomiksi, pieniaivoisiksi, naiveiksi, mitattaviksi, mukautettaviksi. Löydämmekö vastaavan asenteen tänään? Löydämme, toden totta: puhe vähemmän tuottavista, aputehtäviin tai paskaduuneihin soveltuvista, susirajan takaisista, impivaaraisista, heikommasta aineksesta, aktivoitavista, ei-vakavasti otettavista, pakkokoulutettavista, palkkaeroista, hajuraoista, saattohoitokunnista, seurapiirien kermasta (kuva 3). Hienostokodin ovi vedetään saametytön edessä kiinni vailla armoa, pilkalliset hymähdykset, vinot katseet, vaikeneminen. Ylenkatse, ohikatsovuus ja ohipuhuvuus on aikamme järein ilmiö. Näin myös tieteissä ja tietopolitiikassa.

 

Ylenkatse, piilovalta, ohipuhuvuus


Saamelaisveri -elokuva antaa tulkintapohjan esimerkiksi näille tapahtumille:

VM:n alivaltiosihteeri Tuomas Saarenheimo: ”siitä vaan”.
Tilastokeskus, valtiovarainministeriö, Lapin männiköt
Vähemmän vakavasti otettavat
Omakohtaisuuden kato, etäobjektiivisuus
Perustulopuhunnan vieraus
Teillä ei ole sitä mitä vaaditaan
Emma Karin isokuva  
Ulosheittäjä Juho Saari
Kirjoitelman jatko

 

Alivaltiosihteeri Saarenheimo: ”Keskustelkoot. Siitä vaan”.


Jotkut akateemiset pohtivat EMUsta irtautumista. Saavat keskustella, siitä vaan. Me virkamiehet toimimme eri maailmassa. - Jotensakin näin sanoi VM:n alivaltiosihteeri Tuomas Saarenheimo ministeriön julkistaessa Virkamiespuheenvuoroa (video).

Ylenkatseessaan Saarenheimon lausuma menee samaan sarjaan Juha Sipilän ’kaiken maailman dosenttien’ tai Stubbin ‘professorien kolmen kuukauden kesäloman’ kanssa. Joku akateeminen keksi kutsua Saarenheimon asennetta populistiseksi anti-intellektualismiksi.

Rajautuuko tieto ja ymmärrys kansliapäälliköihin ja heidän julkaisuunsa Mahdollisuudet Suomelle? Asenne loukkaa 99 prosenttia muita. Saamelaistytön Elle Marjan opettajan sanoin: ”Te ette osaa samoja asioita kuin ruotsalaislapset, teillä ei ole sitä mitä vaaditaan". Tälle pohjalleko rakennetaan maan vakaus, jota kansliapäälliköt paperissaan julistivat.

 

Tilastokeskus, valtiovarainministeriö, Lapin männiköt  


Miksi Tilastokeskuksen pääjohtaja Marjo Bruun puhuu VM:n julkistustilaisuudessa? Bruunin mukanaolo kuvaa piilovallan uutta muotoa, tietopolitiikkaa. Miten tieto ja tiedon tuottaminen rajataan, miten tieto esitetään, millaisiksi ilmiöiksi tieto puetaan, mistä ei tuoteta tietoa, mistä vaietaan, mikä on nykyhallinnon tietokäsitys ja tiedekäsitys, tieteen kumousten (paradigmojen) filosofinen ymmärrys. Kaikkea tätä rajaa, ohjailee ja hallinnoi hallintoviranomainen, valtiovarainministeriö. Venäjän tsaarilla oli ohrana, DDR:llä oli stasi, VM:llä on Tilastokeskus.  

Pääjohtaja Bruun liehitteli valtiovarainministeriötä: ”me tarvitsemme teidän tulosohjaustanne”. Tuo on kapean, pinnallisen ja ylimielisen vallan ääni. Tuo on epä-älyllistä puhetta. Käytännössä VM sanelee tulostavoitteen esim. valtion metsille. Metsähallitus oikeuttaa tulostavoitteella pohjoisen Lapin metsien hakkuut tuhoten porojen laitumia, vaellusreittejä ja maisemia vuosikymmeniksi, ehkä vuosisadoiksi. Kolonialismi jatkuu täysitehoisena, nyt sen nimi on tulosohjaus. Tulostavoitteiksi puetaan myös tunturien lakien täyttäminen tuuliviuhakkeilla, voimalinjojen veto tuntureiden yli etelään sekä rautatie läpi herkkien tunturikasvustojen Jäämerelle. Tulosohjaus on virkamieskapitalismia, yliopistoissa sama on akateemista kapitalismia. ”Me tarvitsemme tulosohjaustanne”, liehittelee pääjohtaja Bruun. Ketkä tarvitsevat?

Vastaus löytyy kuvasta 3. ”Seurapiirien kerma kokoontuu Tilastokeskuksen kutsumana Kalasatamaan.” Tietopolitiikka tulosohjauksineen on vallan uusi perusta, uusi jakolinja ihmisten kesken ja yhteiskunnan vakauden kaataja.

 
Tietopolitiikka
(kuvakaappaus Tilastokeskuksen sivuilta)

 

Vähemmän vakavasti otettavat


Missä sukusi asuu, kysyy Elle Marjalta poikatutun isä, ivallinen väre suupielessä. Poika tottelee isänsä ja äitinsä käskyä, vetää hienostopalatsin oven armottomasti kiinni, sanaton katse liukuu tytön pään yli. Tyttö lysähtää puiston nurmikolle, yö on tulossa (kuva). Saamelaistyttö ei ollut vakavasti otettava. Samalla tavalla Suomen Pankin johdon neuvonantaja Antti Suvanto puhui taannoin vakavasti otettavista ekonomisteista vastakohtana vähemmän vakaville. Tieteenpäivillä 2019 Helsingin yliopiston viestintätieteen professori Esa Väliverronen valisti salintäyteistä yleisöä: ”Tiede on säänneltyä. Tutkijaksi ei voi ilmoittautua kuka tahansa. Heitä ei samalla tavalla kuunnella. He ovat vähemmän vakavasti otettavia.” (video)

Väärä heimo, väärä suku, saamelainen, impivaarainen, maallikko, epäoikea tieto, poron kusettaja, turpeensyöjä, paskan puhuja, laitaman sössö, epäfaktainen. Tätä, syytösten ja halveksunnan vyöryä on nykyinen yhteiskunta. Tätä on nykyinen tiede. Tätä on nykyinen yliopisto. Tätä on nykykulttuuri.

Nykykulttuuri on sulkemista ja sulkeumia. Saamelaisveri -elokuva on yhteiskunnan sulkeumien terävää analyysiä. Yksikään Juho Saaren, Johanna Vuorelman, rehtori Mari Wallsin, tutkimusjohtaja Antti Kauhasen, universitas-collegiumien retoriikka ei vedä vertoja Saamelaisverelle. Tiede kiehuu jäteliemessä.

 

Omakohtaisuuden puute, etäobjektiivisuus  


Olen täyskyllästynyt poliitikkojen ja tieteilijöiden puiseviin, ulkokohtaisiin, epäuskottaviin lausumiin, pisteilyyn. He ovat huolissaan, niin huolissaan, tosihuolissaan milloin mistäkin: asunnottomuudesta, köyhyydestä, eriarvoisuudesta, kilpailukyvystä, työllisyysasteesta, segregaatiosta, yliopiston johtamisesta, koulutuksesta, korpilammen hengestä, paskapuheesta. Sanoistansa näkee että heillä itsellään ei ole mitään huolta, suu käy kuin Pilvi Torstilla Tiedekulmassa, silmissä siintää Arkadian ilmaislounaat. Huolena heillä on illan treffit ja median pakoilu, pökkökampaus ja kikattelu ruisrokin nurmikolla.

Kuinka syvästi mieltäni lämmittääkään se, että nyt jo kaksi huippuprofessoria - toinen siirtyi professoriksi Sveitsiin - sanoo julkisesti, ettei enää tiedä ketä voisi vaaleissa äänestää. En tiedä minäkään, pitäisikö tietää. Suomen politiikka on herrajengien ja herasouvien papupata joka kiehuu jossain missä lie.

Saamelaisveri -elokuva tekee syrjässäolemisen omakohtaiseksi, käsinkosketeltavaksi. Eriarvoisuus on muuta kuin tulot ja tulojen jako, anttikauhasten, roopeuusitalojen ja juhanavartiaisten ginit. Katsottuani Saamelaisveren kolmannen kerran, nyt yksityiskohtiin keskittyen silmäni kostuivat. Tuo elokuva kertoo minusta, ensi sekunnista viime sekuntiin, jokainen ele, sana, ilme, ivaava katse, kaiken tuon olen kokenut ja koen joka päivä, tänään ja taas huomenna.  

Puisevaa on myös keskustelu perustulosta, jostain ”kokeilusta”. Hyvinvointi - mistä he puhuvat, kenen suulla he puhuvat? Työllisyys - entä jos työllistyminen on sama kuin orjuus nykykielellä. ”Jos lähdette pohjoisesta, teidän sukunne kuolee sukupuuttoon.” Ellette aktivoidu, teidät silvotaan.

 

Vaativuus, vaikuttavuus


Teillä ei ole sitä mitä vaaditaan, sanoi opettaja Elle Marjalle.

Kuinka sattuikaan! Vanhassa työmaailmassa, yliopistoissa ja läpi yhteiskunnan työmarkkinajärjestöt runnoivat läpi uuden eliittivallan. Uusjohtamisen (npm) keskeinen pelinappula on vaativuuksien luokittelu. Sinun työsi on vaativuustasoa 6, johdontuen vaativuus on tasoa 9, siksi palkkakin on moninkertainen. Fuck you, paskanpuhujat.

Uuseliitin mielisana vaativuuden ohella on  vaikuttavuus. Tiede, tutkimus, opetus, sivistys, taide, kulttuuri, yliopistot, kaikessa tähdätään ja nojataan vaikuttavuuteen. Mitä on vaikuttavuus? Vaikuttavuus on yksisuuntaista, ylhäältä jonnekin toisaalle. Se ei ole vuorovaikutusta. Se ei ole osallisuutta. Se ei ole kansan sivistystä eikä kansan tiedettä. Se on pakotettua omaksumista, mukautumista, tottelemista, alistumista, tiedevaltaa, virkamiesvaltaa, käskytystä, resilienssiä.

Eugeniikka, rodunjalostus ei jäänyt 1900-luvulle. Sama henki kukkii tänään uusimuotoisena. Kuvassa 3 henkeä kutsutaan seurapiirien kermaksi, Tilastokeskus kutsuu. Raamatussakin Jumala kutsuu omansa.

 
Seurapiirien kerma kokoontuu Tilastokeskuksen kutsumana Kalasatamaan.
(kuvakaappaus netistä)

Emma Karin isokuva


Suomen Akatemia järjesti Emma Karin puhumaan Tiedekulmaan 8.2.2019. Harvoin jos koskaan olen yhtä lailla järkyttynyt. Kari puhui isosta kuvasta. Helsingistä 200 kilometrin säteellä asuu puolet väestöstä ja 500 kilometrin säteellä 90 % väestöstä. ”Meidän pitää katsoa tätä isoa kuvaa, kohdentaa toimet tänne missä ihmisiä asuu, missä ne toimii ja vaikuttaa parhaiten, erilaiset ratkaisut jossain muualla ovat minulle ok. Täällä on paras tutkimustieto", puhui Emma Kari. (Lukuja ja tekstiä tarkistettu videon ilmestyttyä.)

Jossain muualla. Paras tutkimustieto täällä. Kansanedustaja Karin asenne on pohjimmiltaan sama kuin ruotsalaisyhteiskuntaa esittävällä opettajalla saame-elokuvassa: ”Te ette osaa samoja asioita kuin ruotsalaislapset. He oppivat muita asioita. Teillä ei ole sitä mitä vaaditaan. Tutkimusten mukaan te ette selviä kaupungissa. Teidän aivonne ovat pienet.”

Saamelaislapset, nuo pirun lappalaiset, ammuttavia ovat. Jyrki Kasvin sanoin: impivaaran asujia.

 

Ulosheittäjäni Juho Saari


Nyt kerron tapahtumasta, joka ulkopuolisille on täysin merkityksetön, mutta tiedemaailman keskustelevuuden kannalta kuvaava. Minut heitettiin ulos facebook-ryhmästä, jonka nimi on Eriarvoisuusvarasto. Tuohon ryhmään pääsee jäseneksi käytännössä kuka tahansa, jäsenmääräksi mainitaan 7351. Ryhmässä voit seurata arvon liikuntoja elämässä ja  tieteessä. Tunnen pilkkijän, steiner-opettajan, gradun väsääjän ja ties keitä, jotka ovat ryhmän jäseniä. Minä, vähemmän vakavasti otettava, en siis ole enää jäsen. Eriarvoisuusvarasto palkittiin Sosiologia-palkinnolla eli kyseessä täytyy olla yhteiskuntatieteen ylintä huippua edustava sivusto. Sen ollessa minulta suljettu, en voi tietää mistä kaikesta vaativasta tiedosta jään paitsi. Liukuni vie alaspäin. Ulosheittäjäni oli Hyvinvointiprofessori, Tampereen Uuden Uljaan Yliopiston Dekaaniksi houkuteltu, Valtioneuvoston Selvitysmies, Suomen kuulluimmaksi kohonnut Yhteiskuntatieteilijä Juho Saari. Viimeisin niitti, joka johti ulosheittoon ryhmästä, kuului näin (se oli kommenttini keskusteluketjussa):

Skeptisyys on tänään ‘höpöttelyä’ (Saari). Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen filosofit julkaisivat pari vuotta sitten kirjan Skeptisismi, jossa he mm. kertoivat kuinka tärkeää ja arvostettua skeptisyys oli antiikin Kreikassa. Tänään se on siis höpöttelyä.

Tuon tyyppisiä kommentteja olin laittanut sivustolle harvakseltaan, muutaman vuodessa. Käsitykseni mukaan ne kaikki liittyivät tietämisen teorioihin ja käytäntöihin, tieteen olemukseen ja rooliin. En vältellyt mainitsemasta toista osapuolta - kuten en välttele tässäkään kirjoituksessa - jos olin jonkun kanssa eri mieltä, riippumatta siitä oliko maininnan kohteena Tampereen Uuden Uljaan Yliopiston (tätä sanontaa käytti kyseisen yliopiston ja valtioneuvoston resilienssitutkija Tapio Juntunen Balderin salissa 7.2.2019) professori Juho Saari tai joku muu.

Tiedustelin Professori Saarelta ulosheiton perusteita viitaten ryhmän sääntöihin. Professori Saari vastasi, että oli tapahtunut menettelytapavirhe ja kehotti hakemaan ryhmän jäsenyyttä uudestaan. Mutta mites haet, kun on tekninen esto päällä (kuva 4). Olkoon esto tahaton tai tahallinen, sama se. Ulosheittoon päättyi (potentiaalinenkin) yhteistyöni ja ymmärrykseni Uuden Uljaan Yliopiston Professorin, nyttemmin Dekaanin Juho Saaren tai hänen hengenheimolaistensa kanssa. Sosiologit palkitkoot ketä haluavat, pitäkööt seminaarinsa ja keynotinsa. Minun ihanteeni on Saamelaisveren Elle Marja, vaikka hän ei vaativaan tietoon ylläkään. Yliopistolla käyn päivittäin, parhaimmillaan kolmessa tilaisuudessa yhden päivän aikana, seminaareja, paneeleja, luentoja, tohtoriväitöksiä, tiedekulmaa, tänään menen Suomalaiseen Tiedeakatemiaan, aiheena sukupuutto. Muistiinpanovihkojen pino kasvaa, ottaiskohan SKS:n arkisto ne vastaan.

Mutta Tampereen Uudelle Uljaalle Yliopistolle en mene enää ikinä. Tampereen yliopisto kuoli ylimielisyystautiin. Ylimielisyys on aikamme nopeimmin leviävä pandemia, aikamme musta surma.

(Muuten, sana resilienssi. Tiedemaailma laidasta laitaan - alkaen wise-päällikkö Janne I. Hukkisesta, työelämäprofessori Olli E. Kankaasta uusprofessori Hanna Wassiin asti - on pantu hokemaan yhtä sanaa, resilienttiä turvallisuutta. Mitä he pelkäävät, mitä he turvakseen halaavat? Tästä aiheesta, resilienssistä on kirjoitettava akateeminen monografia, odottakaa hetki.)

 

Kirjoitelman jatko


Tämän kirjoitelman jäsentelyssä minulla oli suunnattomia vaikeuksia. Teksti karkaili moneen suuntaan: elokuvan syvyyksiin, yhtymäkohtiin nykyelämän, politiikan ja tiedemaailman kanssa, oman henkilöhistoriani ja elokuvan Elle Marjan täydelliseen samuuteen. Kukaan ei olisi pysynyt sen ajatussotkun perässä (ei pysy nytkään). Keinoksi keksin jutun jakamisen kahteen osaan. Tämä tässä on tietopolitiikkaosio. Ehkä jaksan kirjoittaa elokuvan pohjalta myös omakohtaisen herkkyysosion (siitä tulisikin taidetta, hah). Päähenkilö Elle Marjan mieli, pyrkimykset, teot ja tarina on tarkin mahdollinen kuva oman elämäni kulusta, kärsimystarinani.

 

Lähteet, lukemisto
 

Elokuva Saamelaisveri, 2017, ohjaaja Amanda Kernell. Nähtävissä Yle Areenalla 8.3. saakka.

Elokuvan arviointeja netissä:
  Jenni-Maarit Koponen / Yle / Suvi West / säpikkäät  
  Kari Kellokumpu  
  Niko Ikonen (Episodi)

Valtiovarainministeriö: Virkamiespuheenvuoro
Julkistustilaisuuden tallenne

Tietopolitiikka (valtiovarainministeriö)

Ministeriöiden kansliapäälliköt: Mahdollisuudet Suomelle

Tiede kohtaa politiikan, aiheena ilmasto. Suomen Akatemian tapahtumasarjaa Tiedekulmassa 8.2.2019 (mm. Emma Kari).

Tieteen vapaus ja tutkijan sananvapaus, paneeli Tieteenpäivillä 11.1.2019 (mm. Esa Väliverronen).

Kokonaisresilienssi ja turvallisuus: tasot, prosessit ja arviointi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta, 17/2019.

Aihepiiriin liittyviä kirjoittajan aiempia kirjoituksia:
  Tiedevalta ja tiedeväen itsekuva Suomessa 
  Saame, suomi ja Lapinmaa: pieni matkakirja ja ajatelmia
  Pömpöösit köllöttelijät

 

Eriarvoisuusvarasto. 7351 jäsentä. E-jäseniltä pääsy kielletty.