Touko Aallon ja vihreiden pintaekonomismi karkottaa

 

Ovatko seuraavat lausahdukset Juha Sipilää, Petteri Orpoa, Jyrki Kataista, Alexander Stubbia, Etlan Vesa Vihriälää, EK:n Jyri Häkämiestä, Antti Rinnettä, Touko Aaltoa vai Li Anderssonia:

Meidän on pidettävä huoli, että kukaan ei putoa kyydistä. Työn vastaaottamisen on oltava kannattavaa. Valtion tase töihin. Talouden iso kuva ja rakenteelliset uudistukset.

Puhuja on Touko Aalto. Kuunnellaanpa tarkemmin:

Mitä pidempään olemme umpisolmussa vanhojen, tähän aikaan sopimattomien rakenteiden kanssa, sitä pahemmin leikkaavat sakset voivat jäädä käteemme. Meidän on pidettävä huoli siitä, että kukaan ei putoa kyydistä. Sosiaaliturvaa on uudistettava kokonaisuutena työelämän muuttuessa. Työn vastaaottamisen on oltava kannattavaa ja heikoimmista on pidettävä huolta. Sote-uudistus pitää toteuttaa. Osaamista on höystettävä talouden isolla kuvalla ja rakenteellisilla uudistuksilla. Talouspolitiikkaan markkinaliberalismia. Valtion tase töihin. Isänmaan etu. Politiikassa tavoitellaan konsensusta. Vihreät yleispuolueeksi ja Suomen suurimmaksi. Muuta ei voi tavoitella kuin pääministeriyttä.

Tuo on siis Touko Aallon sanastoa.

Sanonnalla ‘heikoimmista on pidettävä huolta’ on piilosisältö jota ei yleensä huomata. Siinä pidetään itsestäänselvänä että on olemassa ‘heikoimpia’. Heikkojen vastapuolena ovat he jotka hankkivat tuhansien eurojen kengät, pukevat päälleen oikeanvärisen paidan, ryhdistävät rintarusetin, rajaavat ympärilleen häirintävapaan vyöhykkeen. Touko Aalto jatkaa soininvaaralaista ihmisten luokittelua, eriarvoistamista ja (ehkä tiedostamatonta) ylimieltä. Tällainen puhe mitätöi ihmisoikeuspuhunnan. Me heikot ja heikoimmat - tuo on eriarvoistavaa ja loukkaavaa puhetta.

‘Ettei kukaan putoa kyydistä’. Mistä kyydistä? Vertaa Mauno Koiviston ‘liike’. Tai Anne Bernerin ‘eteenpäin’. Entä jos heidän kyytiinsä ei edes pyritä, ei haluta, lähdetään sivusuuntaan.

’Rakenteelliset uudistukset’. Tämän tylsempää sanontaa ei politiikasta löydy. Niillä voidaan tarkoittaa mitä tahansa. Kuulijalle se ei sano mitään tai johtaa harhaan. ‘Rakenteelliset uudistukset’ on politiikan ja ekonomismin peittelevää ja harhauttavaa piilokieltä. Sillä voidaan tarkoittaa palkatonta työtä, yliopistojen lukukausimaksuja, saattohoitokuntien lakkauttamista, ihan mitä tahansa.

’Talouden iso kuva, markkinaliberalismi, tase töihin’. Yksi sovellus tase töihin -ajattelusta oli metsähallituksen yhtiöitys jota vastaan vihreät eduskunnassa pitivät palopuheita. ‘Mitä pahaa yhtiössä on’, kummasteli Juha Sipilä soteen liittyen. Näkee, että Touko Aalto ja vihreät ovat istuneet Sanoma-konsernin ja Sitran talouspolitiikan perehdytyskursseilla ja talouden puolustuskursseilla kuunnellen korkmanneja, hetemäkiä ja kangasharjuja. Suomen politiikka on elitistinen kerho joka leijaa pintaviisauksissa.

’Suurimmaksi puolueeksi, pääministeripuolueeksi’. - Noin, politiikka on keskinäinen peli. Onko juurikaan eroa sillä, onko pääministerinä Sipilä, Aalto, Orpo, Katainen, Vanhanen vai Stubb. Perusolemukseltaan yhtä ja samaa. Jos Touko Aalto olisi pääministerinä vaalikauden tai kaksikin, kuulisimme samaa puhuntaa mitä olemme pari vuosikymmentä kuulleet. Mutta Hämiksen katto kohoaisi ilmaan vihreiden pompunnassa.

Talouden ns. voittajat eli Suomen liike-elämä varmistelee tällä hetkellä tulevaisuuttaan vihreiden varaan. Sanoma-konsernin ja Helsingin Sanomien toiminnassa tämä näkyy erityisesti. HS julkaisi peräkkäisinä päivinä kolme vihreitä kritiikittä myötäilevää haastattelua: Touko Aalto 22.7., Ari-Pekka Liukkonen 23.7., Kaisa Hernberg 24.7. Lisäksi IS:n päivittäiset jutut.

Vihreiden puoluevaltuuskunnan puheenjohtajan Kaisa Hernbergin kerrottiin olevan enkelisijoittaja. Enkelisijoittajat olen mieltänyt miljonääreiksi. Onko siis vihreiden johdossa - Touko Aallon ohella - miljonääri? Mistä ja miten sijoituspääoma on pullahtanut?

Vihreiden johtajiston kohdalla ei muutoinkaan voi olla törmäämättä liike-elämätaustoihin, oikeistopolitiikan taustoihin tai outoihin ristiriitaisuuksiin. Vihreän Langan päätoimittaja? Eräät Touko Aallon kanssa kilpailleet pj-ehdokkaat? Varapuheenjohtaja Maria Ohisalo esiintyy köyhyyden tutkijana mutta niinpähän vain EU:n sosiaalikuulemisessa syyskuussa 2016 kehui työeläkejärjestelmää, suojelijansa Juho Saari tyrmäsi eurooppalaiset minimistandardit - sellaista köyhyyspolitiikkaa. Vihreiden puheet ovat tarinoita.

Ovatko vihreät ottaneet oppia Leena Mörttiseltä, joka 23.7. HS:ssä sanoi, että ”demokratiassa asiat pitää pystyä selittämään kansalle, tarinan pitää olla ehjä, syiden kirkkaat” (Mörttisellä kyse oli Euroopan rahaliiton seuraavasta kehittelystä).

Aamulehdessä 22.7. Nadja Paavola pohtii tarinoiden sepittelyä ja ajan tulkkeja. Hyvinvointiyhteiskunta, sivistysyhteiskunta ja ekonomismi ovat olleet omanlaisensa tarinat.  Ihmisyys tarvitsee uudet tulkit, sanoo Nadja.

Puolueista ei siihen ole. Ei myöskään Touko Aallon vihreistä.