Pico jos kukaan sopii esikuvaksi aatteettomuudesta ja pinnallisuudesta kärsivälle ajallemme. Pico oli aatteiden ja tiedon räjähtävä supernova. Picon elämä oli leimahdus, jonka tähtitaivaalle sinkoama aines levittäytyy oikean supernovan tavoin yhä halki avaruuden. Tähän esikuvalliseen ainekseen kannattaa tutustua.

Kirjan johdannossa Tapio Martikainen kertoo Picon elinympäristöstä ja ajasta. Pohjois-Italia oli oppineisuuteen ja aatteiden pohdintaan suuntautumiselle otollinen. Pohjois-Italiaan oli muodostunut itsenäisten yliopistojen verkosto. Firenzessä toimi 1400-luvulla platonilainen akatemia, oppineiden keskustelupiiri. Sen ylevään henkeen kuului maailman tavoitteleminen taiteen ja filosofian avulla. San Marcon luostariin luotiin laaja kirjasto, joka oli kaupunkilaisten käytössä.

Tiedonnälkäänsä täyttääkseen Pico vaelsi Italian yliopistoissa ja Pariisissa. Hän oli oppinut kirjojen keräilijä ja tiedon systematisoija. Firenzessä hän astui sisään platonilaiseen akatemiaan. Platonin esikuvan mukaan akatemiassa etsittiin kauneutta, totuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Martikainen luonnehtii Picoa kaikenlaisen tiedon ennakkoluulottomaksi systematisoijaksi. Hän pursusi aatteita. Kirjakopioita hankkimalla hän loi oman kirjaston. Vuonna 1486 hän laati 900 teesin kokoelman, jossa hän yhdisteli eri oppisuuntia ja opinkappaleita. Teesejä laatiessaan Picolla oli tarkoitus luoda filosofian rauha saattamalla sopusointuun eri ajattelijoiden tosiasiaväitteitä. Haasteena oli sovittaa yhteen mm. Platonin ja Aristoteleen filosofiat. Martikainen toteaa, että Picon teesejä ja niiden puolustamiseksi kirjoitettua puhetta voidaan pitää renessanssin ohjelmajulistuksena. Hieman yli 20-vuotiaan Pico loi renessanssin ihmiskuvan synteesin, joka on yksi sivistyshistorian ansiokkaimpia saavutuksia.

Picon tarkoitus oli kutsua maanosan oppineet Roomaan keskustelemaan teeseistä. Kirkko ja paavi näki teeseissä kuitenkin kerettiläisyyttä ja Pico joutui pakenemaan Ranskaan. Suunniteltu oppineiden kokous jäi pitämättä.

Puolustuspuheessaan Pico esittelee ihmisen vapautta ja ainutkertaisuutta ylistävää maailmankuvaa. Ihmisellä ei ole valmiiksi annettua elämäntehtävää, hänen on itse löydettävä oleminen ja sen mieli. Antiikista juontui teema mikro- ja makrokosmoksen, ihmisen ja maailman vastaavuudesta. Meillä on mahdollisuus tutkia kaikkeuden luonnetta. Silmillämme voimme katsoa järjen kiertoliikkeitä taivaalla ja soveltaa niitä itsessämme tapahtuvan ajattelun liikkeisiin, jotka ovat sukua taivaan liikkeille. Picon ihmisihanne on mietiskelyyn taipuva. Todellisuus on pohjimmiltaan henkistä. Tämä ei merkitse maailman hylkäämistä, vaan ihmiskuvaan kuuluvat myös aristoteliset poliittiset hyveet.

Intohimot kesytetään moraalifilosofialla.. Dialektiikka rauhoittaa järjen, jonka on sekaannuttanut ja ahdistanut retoriikan kaksintaistelujen ja syllogismien temppuileva sirkus. Luonnonfilosofia tuo rauhan mielipidesotiin ja kiistoihin. Pico halusi luoda julkista tieteellistä keskustelua. Hän tuomitsi saarnaajat, joiden mielestä filosofiaa ei tarvita, koska filosofeille ei ole järjestetty palkkaa tai korvausta. Totuus ansaitsee tulla etsityksi vain sen itsensä vuoksi.

Pico ei asettanut yhtä oppia toisen yläpuolelle, vaan näki kaikkien oppijärjestelmien sisältävän jalokiviä. En halua esittää vain yhden koulukunnan oppeja, vaan kaikkia oppeja, jotta monien hyvien näkemysten vertailulla ja keskustelulla filosofian moninaisuudesta totuuden tuli valaisisi sielujamme. Olen tietääkseni ensimmäisenä moniin vuosisatoihin tuonut platonismin julkisen keskustelun arvioitavaksi. Ja mitä järkeä olisi käsitellä toisten mielipiteitä, ellemme toisi esiin joitakin omia luomuksiamme. On kunniatonta osoittaa viisautensa vain muistikirjansa avulla. En ole tyytynyt vain sovittamaan tavanomaisiin oppeihin tietoa eri opeista vaan olen tuonut esille väittelyä varten teesejä, joita olen itse tutkinut ja suunnitellut.

Tänään?

Pico yritti uudistaa katolisuutta ja kirkkoa älyllisen oppineisuuden kautta. Hän tuli tuomituksi ja karkotetuksi. Sittemmin Luther kävi kirkon kimppuun kansanomaisemmin, ei niinkään oppineisuudesta lähtien. Tästäkö johtui, että hänen ympärilleen syntyi käytännön uudistusliike. Kertooko tämä jotain myös tämän päivän kirkosta? Suuntautuuko kirkollinen harrastus tietämyksen ja viisauden kysymyksiin?

Maailmankuvallisen sekamelskan temppuileva sirkus ahdistaa ajattelua ja elämistä tänäkin päivänä kuten skolastiikka aikanaan. Älyllistä ilmapiiriä johdattelemaan päässyt valtamedia on vuosikaudet ja kymmenet markkinoinut postmodernia sekasoppaa, joka jättää yksittäisen ihmisen alistuneeseen, toivottomaan mielentilaan. Juuri he, valtamedian haltijat julistavat aatteettomuuden, historiattomuuden, alkuperän kuoleman sanomaa. Ihmiselle tarjotaan loputon määrä pirstoutuneita rooleja - kuluttajaa, palkansaajaa, äänestäjää, joutoväkeä, milloin mitäkin - niin että koherenttia elämännäkemystä ei voi syntyä. Tiede on lokeroitunut ja lokeroiden haltijat varjelevat omia reviirejään. Valtioiden johtajat käyvät sotia ja jahtaavat terroristeiksi kutsumiaan. Tiedon, opin, viisauden kehittely ei istu heille.

Kenelle, missä ja miten olisi mahdollista Picon kaltainen toiminta tänä päivänä? Ihmiset ohjataan ja pakotetaan pienestä alkaen pikku lokeroihin, heidät ammatillistetaan, työmarkkinaistetaan, ajankäyttö säännellään, ajattelu ja työ typistetään pikkurutiinien hoitamiseksi. Niissä, pikkurutiineissa, ammateissa on oltava suorittava, tehokas, tuloksekas. Mutta älä kysy, mihin sillä kaikella pyritään ja mihin kaikki ohjautuu. Istu paikallasi ja tee, suorita. Elämä, työ, ajankäyttö, ajatukset - kaikki on mekanisoitu. Filosointi tai maailmankaikkeuden pohdiskelu ei mahdu kuvaan.

Miten Pico ratkaisi vastaavan ongelman? Hän hakeutui oppineiden keskustelupiiriin, platonilaiseen akatemiaan, kiersi yliopistoja, keräsi kirjoja, loi oman kirjaston, mietiskeli, systematisoi tietoa, tutki aatteita, laati teesejä ja synteesejä, kutsui koolle oppineiden kokouksen, kirjoitti puolustuspuheen kirkkoa vastaan, ei antanut periksi eikä alistunut. Näin meidänkin pitää toimia. Internet ja suoraan ihmisten kesken kommunikoivat välineet antavat uusia mahdollisuuksia. On käytävä käsiksi niiden hyödyntämiseen. Virtuaalisen kirjaston ideaa hahmotellut Timo Kuronen ja moni muu on ihmetellyt, missä uusi renessanssi viipyy.

Juhani Kahelin
18.1.2002