Pekka Himasen Sininen kirja - viisaiden kartelli ja osattomien huntu

Valtion varoilla tuotettu Sininen kirja on teennäisen itsevarma ja mahtipontinen, retorisella filosofialla kuorrutettu. Kun kuorrutus pyyhitään pois, jäljelle jää kokoomushenkinen kova ydin: hyvinvoivat ja hyvin palkitut osaajat, tulovero alas, arvonlisävero ylös.

Himasen filosofiana on tietämättömyyden huntu: kukaan ei voi ennalta tietää, mihin lokeroon maailmassa tipahtaa. Sovelsivatko Katainen ja maan hallitus tietämättömyyden huntua tilatessaan Sinisen kirjan suoraostona Himaselta ilman julkista tarjousmenettelyä? Miksi vain Himasella oli mahdollisuus kirjoittaa Sininen kirja? Sitäkö tarkoittaa mahdollisuuksien yhtäläisyys (kirjan sivu 32)? Miksei minulla tai sinulla ollut samaa mahdollisuutta?

Onko suoraostomenettely lain, tutkimusrahoituksen kilpailuttamisen, tiedepolitiikan ja rawlsilaisen etiikan mukainen?


Himasen diilit: 1930 ja 2030

Himanen sanoo: Nykytilanne on samankaltainen kuin 1930-luvu Suuressa lamassa. Silloin luotiin 'uusi diili'. Myös tänään tarvitaan uusi kansallinen sopimus.

Tehtiinkö Suomessa tai Euroopassa 1930-luvulla diili? Vasta sotien jälkeen tulvahti hetkellinen demokratian aalto: lapsilisä 1948, kansaneläke 1956, sairausvakuutus 1963, uudet yliopistot, torpasta opintielle.

Noista uudistuksista raoittui hetkeksi ovi sosiaaliseen, demokraattiseen ja sivistykselliseen Suomeen. Entä tänään? Himasen ja hallituksen Sininen kirja sulkee oven, hakee ratkaisua hyvinvoivista osaajista ja luovasta tuhosta. Me, heikompi aines, jäämme osattomuuden hunnun taakse. Lapsilisiäkään emme enää tarvitse.


Depression maailma

Himanen sanoo: Mielenterveyseläköitymisen kustannukset ovat 10 miljardia euroa vuodessa. Työpahoinvointi huomioiden kustannus on 25 miljardia. Joka toinen suomalainen sairastuu psyykkiseen sairauteen elämänsä aikana. Depressio on nousemassa maailman toiseksi yleisimmäksi sairaudeksi vuoteen 2030 mennessä.

Mihin siis katosi 1900-luvun hyvinvointi? Kokonainen vuosisata mennyt hukkaan, vain kukat lakastuvat haudalla.

Himanen tarjoaa retorisia fraaseja: hoidettu mutta haavoitettu, järjestelmäkeskeisestä ihmiskeskeiseen, on vaikutettava elämäntapaan mukaan lukien mielenterveys. Missä on konkretia, miten esimerkiksi määrittyy toimijuuden mahdollisuus, miksi yksi on työnantaja, toinen suorittaja? Ohjaako tietämättömyyden huntu näitäkin?


Elämäntapa - ydinkysymyskö

Himanen sanoo: elämäntapaan liittyvät tekijät ovat hyvinvointiyhteiskunnan kysymyksen ytimessä.

Syyt ja ratkaisut ovat siis elämäntavassa. Vakuuttaako tällainen? Elämäntapaperuste syyllistää ja yksilöllistää. Se sulkee talouden, yhteiskunnan, poliittisen päätännän tai sivistyksen rakenteet pois näköpiiristä. Tuskin maailma näin yksinkertainen on.

Himanen ehdottaa ihmisvelvollisuuksien julistusta. Eikö hyvin palkituilla osaajilla olisi mahdollisuus muuttaa elämäntapaansa jo tässä ja nyt ilman julistuksia? Luopukaa autoista, miljoonapalkoista ja -eläkkeistä, maksakaa tuloveroa älkääkä pääomaveroa. Totelkaa filosofi Himasta tai innostaja Harri Jaskaria.


Valtio ja kunnat - markkinat ilman markkinointia

1900-luvun pääongelma oli järjestää yrityksille kysyntää ja markkinoita. Tätä ongelmaa ratkoivat Keynes, Britannian Beveridge ja Suomen Pekka Kuusi. Heidän opeissaan kansa oli tavalla tai toisella vielä mukana: rahaa kierrätettiin osin ihmisten kautta = sosiaalipolitiikka. Himanen ei enää ihmisiä tarvitse. Julkiset hankinnat ovat 30 miljardia, EU:ssa 2500 miljardia. Mikä markkinapotentiaali, huudahtaa Himanen. Siinä hyvinvointivaltion lopputulema.


Himasen verotusoppi – kuulostaako tutulta

Työtulon vero alas, arvonlisävero ylös. Yhteisöveroon kannustavuutta, innovoinnille verokannustimet (bisnesenkelit, uusveroparatiisit). Painopisteeksi kulutuksen verotus ja ekologiset valmisteverot.

Ekologia on Himaselle keppihevonen, jolla ostetaan ylävihreiden suosio. Sotien jälkeen toimijuuden ja osallisuuden ovia avattiin kaikelle kansalle. Eikö tätä lähtökohtaa voisi soveltaa ekologisiin kysymyksiin tänään?


Kestävän hyvinvoinnin ohjelma

Kasvun lähteet Himasen mukaan: informationaalinen tuottavuuskasvu, työhyvinvointi, mielenterveys, työurat ja työllisyysaste.

Neljä viime mainittua ovat Himasella läpinää. Entä 'informationaalisuus'? Suomen akateeminen älymystö kiiruhti tuomitsemaan Matti Apusen kirjoituksen Maalaisyliopiston loppu (HS 6.11.12). Apusella saattoi kerrankin olla ideaa. Yliopisto-opetus ja -sivistys läväytetään kaikelle maailmalle, siis torpasta opintielle potenssiin kaksi? Onko akateeminen älymystö oman etunsa vartija?

Chilen Codelco-kaivosyhtiön maanalainen louhinta tapahtuu tietokoneohjatusti. Avolouhoksella kuormurit möyrysivät jo 10 vuotta sitten rinteitä ylös satelliittiohjattuina.

Tämä 'informaatioaika' on ehkä ainoa kohta Himasella, missä voisi ainesta tulevaisuusvisioksi. Ihmiskunta on ykseys, tieto on ykseys. Kunpa tämä ymmärrettäisiin myös Suomen digitaalistrategiassa ja viestintäpolitiikassa.


Team Finland - nationalismin ylösnousemus

Ketkä Suomessa ovat nationalisteja? Heitä ovat Matti Alahuhta, Pekka Himanen, Jyrki Katainen sekä läpeensä politiikan ja talouselämän nykykuoro, Team Finland.

Mitä olisi globaali diili vuodelle 2030? Nähdä maailma ykseytenä, ei vanhakantaisena toinen toisensa tönimisenä, suomen voittona muista. Tämähän olisi globaalin hunnun rawlsilaista etiikkaa? Informaatio, vuorovaikutus, viestintä, kaikille avautuva sivistys, maapallo sähköisenä ykseytenä.


Himasen populismi

- Ihminen voisi ajatella puolet ajasta itseään ja puolet toisia eli 50:50 -diili.
- Puolet elämästään voisi osallistua työelämään luoden omaa hyvinvointia ja toisen puolen olla hyvinvoinnin vastaanottavana puolena.
- 1 %:n ajastaan voisi käyttää tulevista sukupolvista välittämiseen ja 99 % itsestä välittämiseen.

Nuo ovat lainauksia Himaselta. En ymmärrä enkä halua ymmärtää. Minun elämäni ei ole tuollaista mekaniikkaa, jakolaskua, maailman jakamista, minä tässä ja nuo tuolla, puolet ja puolet kuin hiekkaa lapioisi. Entä jos olenkin jakojäännös, en sovi enkä mahdu mihinkään (niin muuten olenkin). Ajattelen koko ajan toisia, en malta edes nukkua.

Maailman pätkintä promilleiksi on populismia, alentuvaa ja alentavaa. Populismitutkijat Laura Parkkinen ja Li Andersson, missä te nyt olette?


Arvokas elämä - Himasen dignity

Himasen dignityllä voisi perustella mitä tahansa maailman tilaa tai politiikkaa. Yhden arvokkaan elämän, ehkä arvokkaimman kaikista, eli renessanssiajan Pico. Hän nousi aikansa viisaiden kartelleja vastaan. Kilvoitelkaamme hänen kanssaan.


Viisauksien kartelli Suomessa

Sinisen kirjan tietolähteiksi on valjastettu tiedepolitiikan nykykartelli: valtioneuvosto, Himanen ja kivakaverit, Sitra, Tekes, Akatemia, Demos Helsinki, Etla, EVA, VM, TEM, VNK, Eläketurvakeskus, Tutkimus- ja innovaationeuvosto, Kuopion hyvinvointiprofessori, Jyväskylän innovaatioprofessori, eduskunnan tulevaisuusvaliokunta. Kaikki valtion tai suuryritysten rahoilla.

Valtion tutkimustyö aiotaan siirtää valtioneuvoston tilaustöiksi. Sinisen kirjan tilausmenettely ja sisältö on varoittava esimerkki, helisevään vaskeen ripoteltua eliittipolitiikkaa. Eduskunnan Tutkas-seurassa professori Mickwitz esitti vaihtoehdon: ideoiden ja näkökulmien vapaa kilpailu.

Jos Suomen visiointitehtävä olisi ideoiden vapaan kilpailun pohjalta tai rawlsilaisittain osunut minulle tai sinulle, olisiko Katainen kutsunut Säätytalon täyteen siniverisiä sekä muutaman vihreän viestinviejän (Leo Stranius)?


Tulevaisuusselonteko on sotahuuto

Sinistä kirjaa edelsi PTT:ltä tilattu Globaalitalouden haasteet Suomelle vuoteen 2030. Sen ydinsanoma oli: tuloerojen kasvu on vääjäämätön. Pekka Himanen sanoo saman asian puhumalla hyvinvoivien osaajien korkeasta tuottavuudesta mikä on yhtä kuin huippukorkeat palkat.

Tulevaisuusselonteko on sotahuuto.

Viisauksien kartellille tarvitaan antiviisaiden vastakartelli?

( Kommentointia US-Puheenvuorossa )