Sauli Niinistön opissa: anarkismi demokratian perustana

 

Sana anarkia tulee kreikan kielen sanasta anarkhia. Arkhē tarkoittaa valtaa, an on kielto. Anarkia on hallitsijan (arkhos), hallitsemisen ja käskemisen (arkhein) vastaisuutta.

Nykykielellä anarkia lie jokseenkin sama kuin oppositio. Oppositiota pidetään demokratian olennaisena ehtona.

Sauli Niinistö sanoo puhuvansa demokratian puolesta. Anarkian hän pelkistää katuhuliganismiksi ja antaa ymmärtää ettei sellaiselle ole sijaa demokratiassa. Sattumoisin Yle kertoi että myös Venäjällä oppositio leimataan huligaaneiksi.

Valtiotieteen professori Kimmo Grönlund sanoo Niinistön demokratianäkemystä mustavalkoiseksi (kuva ohessa).

Minna Canth -palkittu Kaarina Hazard perää näyttöä Niinistön anarkistiväittämille.

Kansanedustaja Ozan Yanar vaatii lopettamaan löysien termien heittelyn. Maahanmuuttajat ovat yksilöitä eivätkä ‘omiensa ohjaajia’.  

Yle näytti jouluna Ettore Scolan elokuvan Hyvää yötä majesteetti. Elokuva kertoo Ranskan suuresta vallankumouksesta, 1700-luvun katuanarkisteista. Elokuvassa viitataan Amerikan siirtokuntien itsenäisyysjulistukseen. 1773 Bostonin satamassa viisikymmentä nuorukaista pukeutui mohawk-intiaaneiksi ja heitti brittilaivan teelastin mereen. Mitä eroa on Bostonin mohikaaneilla ja Pariisin keltaliiveillä?

Ranskan ja Amerikan vallankumousten arvot olivat yksilötason arvoja: vapaus, veljeys, tasa-arvo, kaikki ihmiset. Lännen demokratiaperintö on anarkistien luomaa tai pohjustamaa. Sen sijaan Sauli Niinistön arvot ovat valtiotason ja instituutioiden arvoja.

Eurooppalaisen Schuman-säätiön johtaja Eric Maurice sanoo, että keltaliivien mielenilmausten taustalla on vaikeus elää päivittäistä elämää. Takana ei ole suuria teorioita tai politiikkaa. Eri puolilla Eurooppaa voi nousta samanlaista, mutta eri syistä. Yhteistä on heikkouden tunne, tunne sosiaalisesta turvattomuudesta. (HS 2.1.2019)

Mauricen näkemys pyrkii ymmärtämään ja on myötätuntoinen toisin kuin Sauli Niinistön yksioikoinen syyttely. Niinistö kumoaa itsensä: ensin hän vaatii, että muiden mielipiteitä on ymmärrettävä mutta jo samassa lauseessa menettää halun ymmärtää anarkisteiksi tai ääriliikkeiksi kutsumiaan. Pinnallista ja ylenkatsovaa.

Antaumuksellinen ajattelija - olkoon tiedemies, valtiojohtaja, poliitikko, kuka tahansa - asettaisi kysymyksen syvemmän analyysin tarpeesta sen sijaan että alkaa ensi työkseen rajata keillä on sijaa demokratiassa. Kenet rajataan seuraavaksi, mustalaiset, passiiviset vai yli-ikäiset?

Valtiot ja niiden johtajat - Niinistö, Macron, Kiina, Venäjä, Brasilia - tarraavat instituutioihin. Niin teki myös Ranskan kuningasvalta ja Britannian siirtomaavalta 1700-luvulla. Kunnes maailma meni ohi. Siirtokunnat lopettivat veronmaksun, kuninkaan pää tipahti.

Kuka kehittelisi syvempää analyysiä? Äkkiseltään mieleen tulee ranskalaisprofessori Jacques Ranciere: politiikka erimielisyyden näyttämönä, ihmisten älyllinen tasa-arvo, ketkä suljetaan ulos, kenen puhetta kuullaan.  

Sauli Niinistö puhuu me-muodossa ”suuresta tarinastamme”. Keitä ovat Niinistön me? Ovatko he niitä jotka ovat omineet talouden? Ovatko he niitä jotka on heitetty talouden jaloista? Ovatko he kansaneläkkellä tai työkyvyttömyyseläkkeellä poispääsyä odottavia (tai Maria Petterssonin mainitsemia onneksi pian kuolevia stalinisteja)? Ovatko he pakkoaktivoitavia? Tarina kansakunnasta on myytti. Yhteistä tarinaa ei ole, sanoo moni tieteilijä, yliopiston Generalia-luento, vuoden tiedekynä, Historiallinen Aikakauskirja. Poliitikot Pekka Haavistoa myöten puhuvat yhteisestä tarinasta ja nyt uuden tarinan keksimisestä. Keksikää mutta älkää tyrkyttäkö.

Maailmankuvien yhtenäistämistä tyrkytetään sieltä ja täältä. Kollektivointia yritettiin Neuvostoliitossa, se riittää. 

Niinistö harmittelee eurooppalaisten arvojen viennin tukahtumista. ”Eurooppa on maailman demokraattisin, tasa-arvoisin ja vapain maanosa”. ”Voimme hyvillä mielin sanoa, että Suomi on maailman demokraattisin, tasa-arvoisin ja vapain maa.”

Eurosentrismi ei siis olekaan kuollut. Eurooppa, joka tappoi Amerikan alkuperäisväestön, Eurooppa joka katkoi veitsillä Kongon lasten kädet, Eurooppa joka poltti napalmilla vietnamilaistytön, Eurooppa joka mittasi saamelaisten kallot, polttaa öljyn, mustaa ilmakehän, tappaa lohen, maksaa yhdelle 100-kertaisen eläkkeen toiseen nähden.

Arvoasetelmien viljely (”olemme paras”) on vastenmielistä ja sietämätöntä. Arvoasetelma ei koskaan ole tosi (on siis valhe) eikä sen tarvitse olla tosi. Entä jos afrikkalaiskylän tanssi onkin maailman paras. Kuka siis harhauttaa (valehtelee), Trump vai Sauli Niinistö vai molemmat? Löydätkö maailmasta johtajan, joka ei pitäisi maataan maailman parhaana? Johtajia vaivaa pöhötautija tautinen vallan hamu.

’Me olemme paras’ on pahinta rasismia, muiden yläpuolelle asettautumista, toisten alentamista.

Löysien sanontojen heittely (josta Yanar kimpaantui), leimailu ja epämääräinen syyllistäminen osoittaa mitä seuraa kun yhteiskunnan, filosofian, kirjallisuuden, humanismin ja historian tutkimus ajetaan alas ja tiedettä ohjataan poliittisesti. Seuraa älyllinen mahalasku. Tieteen poliittisen ohjailuun on Suomessa luotu Euroopan järein koneisto: OKM, SA, STN, HY, omavaltaiset säätiöt, yliopistojen strategiat, tulosohjaus, rehtorivalta, tutkijoiden omaehtoisen ajattelun estäminen, vaikuttavuuspuhe.

Omavaltaisten, tieteellistä hahmotuskykyä vailla olevien valtiojohtajien määrä maailmalla kasvaa ukkospilven lailla. Grahn-Laasoselle kiitos että lohkaisi 4 miljoonaa euroa johtajien tiedeneuvonnan aloittamiseen. Neuvonnalle on aito tarve. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden takaamiseksi akatemioiden hoitama tiedeneuvonta kannattaa aloittaa tasavallan päämiehestä.

Mikäli Suomessa vielä on herkkiä ajattelijoita ja tieteilijöitä eli elleivät kaikki ole professori Laineen ja professori Hämeen-Anttilan tavoin paenneet Sveitsiin tai Skotlantiin, saattaisi joku heistä kysyä, eikö kulttuurin, yhteiskunnan ja politiikan tutkimukseen tarvita uudenlaisia sisältöjä. Valtiojohtoisen Akatemian ja sen Suuren Neuvoston toimista sellaista on vaikea havaita. Kapea, köykäinen ja kiistanalainen tiedeneuvonta kannattaa jättää tekemättä.

Uudenvuoden lupauksemme onkin yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden armoton kritiikki ja ihmisten älyllistä tasa-arvoa lähtökohtana pitävien tiedesisältöjen etsiminen ja luonti.  

Lupauksemme täyttämisen aloitamme tällä viikolla. Kriittisin ja avoimin mielin käymme yliopiston ovesta sisään kohti Tieteenpäiviä. Päivien ohjelmasta jo etukäteen näemme, että Helsingin kirjamessujen tavoin myös Tieteenpäivät aloittaa Ellun Kanojen tiede-esitys. Meitä odottaa innovatiivinen kanatiede. 

 

7.1.2019
Juhani Kahelin
tätä kirjoitusta ei ole vertaisarvioitu

 


Lukemistoa

Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe

Kansa on taas kaduilla. Mm. Eric Mauricen haastattelu. HS 2.1.2018.

Ari Hirvonen: Anarkismi: Valtion ja lain tuolle puolen (laaja historiakatsaus)

Anarkistinen kirjasto

Pareconin / Antti Jauhiaisen näkemys anarkismista 

Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus (’me ihmiset’)

Jacques Ranciere ja erimielisyyden näyttämöt  (kirja)

Ranciere: Ihmisten älyllinen tasa-arvo (JK)

Samuel Pidgin: Politiikkanne on vitun tylsää

Virpi Kivioja: Kansalliset myytit. Arviointi Sirkka Ahosen kirjasta Suomalaisuuden monet myytit. Historiallinen aikakauskirja 4/2018. Poiminta:
Myytin tärkeys johtuu moraalisesta käyttöarvosta, ei niinkään totuusarvosta. Myytit etnisestä yhtenäisyydestä ja kansallisvaltiosta murtuivat sotien jälkeen. Kansallisissa myyteissä piilee vaara: niiden avulla suljetaan helposti erilaiset vähemmistöt yhteisön ulkopuolelle. Historian opettaminen kansallisin kehyksin pitää yllä kestämätöntä näkemystä kansakunnista historian ratkaisevina toimijoina.
Vertaa Sauli Niinistön "suuri tarinamme".

Kolme poimintaa kansalaisfoorumi twitteristä.
Kolme poimintaa twitteristä