"Oikeus tieteelliseen keskusteluun kuuluu kaikille, ei vain Akatemioille"

 

Suomen tiede-elämää seuratessa järkyttyy päivittäin. Luettelo viimeisimmistä järkytyksen aiheista:   

  • Suomalainen Tiedeakatemia on lähtenyt etupoliittisen ja piiloideologisen tutkimuksen  tielle. Ajankohtainen esimerkki on metsien ja ilmaston yhteyksiä koskeva selvitys, erityisesti selvityksen kysymyksenasettelu ja rajaus.
  • Suomen Tiedeseura järjesti luennot suurimmista tieteellisistä löydöistä 100 vuoden ajalta. Yhteiskunnallisen ja humanistisen tutkimuksen luennoissa kummastutti yhteen ”löytöön” tai osa-alueeseen umpioituminen. Yhteiskunnan tutkimuksessa ainoa löytö muka on Max Weber ja kapitalismin henki. Ei yleiskatsauksellisuutta, ei laajempaa näköalaa, ei vertailevuutta muihin löytöihin, ei synteesiä. Tällaista ”huipputiedettä” Suomessa.
  • Tutkimuksen poliittinen ohjailu on Suomessa saanut järkyttävät ja perustuslainvastaiset mitat. Poliittisen ohjailun välineeksi on nostettu Suomen Akatemia (valtion virasto). Poliittisen ohjailun välineenä toimii myös yliopistolaki sekä yliopistokentän muokkaaminen talous- ja politiikkalähtöisesti, esimerkkinä Tampereen säätiöyliopiston perustamisen omavaltaiset ja laittomat menettelyt.
  • Sitrasta käytiin eduskunnassa periaatteessa hyvä sanasota mutta se jäi pinnalliseksi. Sitran toiminnasta tarvitaan sisältöanalyysi, joka koskee myös toiminnan ideologista tavoitteistoa.
  • Suomen Akatemiassa vireillä oleva Media ja yhteiskunta -hanke sekä samansukuiset hankkeet aiemmin.

Kukin näistä vaatii oman tutkiskelunsa. Tällä kertaa rajaudun viimeksi mainittuun eli Akatemian mediatutkimushankkeeseen.

Hankkeen nimi on siis Media ja yhteiskunta. Miksi tällainen hanke ollaan pystyttämässä? Mistä tällaisen hankkeen ideointi on lähtenyt liikkeelle? Mihin hankkeella pyritään? Millä oikeutuksella ja kenen hyväksi hankkeeseen käytetään akatemia-vetoista verorahaa?

Hankkeen pyrkimyksiä tai piilopyrkimyksiä ei joko lausuta julki tai lausutaan osittain tai sopivan abstraktisti niin että ne kuulostavat vastaansanomattomilta.

Aiemmat Akatemian hankkeet heittävät epäilyn varjon. Taannoin Akatemialla oli valtatutkimushanke. Eläkejärjestelmän valtaa koskeva tutkimus annettiin Etlan tehtäväksi. Ei ole vaikea arvata saatuja ”tutkimustuloksia”. Parhaillaan Akatemia rahoittaa ja ohjaa media- ja kultuuritutkijain populismi-tutkimusta, aineistona perussuomalaiset. Tuoreen julkaisun nimi on Jätkät & jytkyt. Hankkeen julkaisua on luonnehdittu Timo Soinin ylistykseksi, ei vähiten Soini itse. Kylläpä suomalainen politiikan ja kulttuurin tutkimus uppoutuukin syvälle, sopisiko vertailukohdaksi Aristoteles, Platon, Montesquieu, Tocqueville, Snellman, Rosanvallon vai kuka? Populismi-hankkeen piilotavoite lie ollut toisaalla: oppia ennakoimaan populismin uusia aaltoja, hallita niitä ja hoidella ne pois. Kirjassa puhutaankin populismin elinkaaresta.

Varovaista osviittaa Media ja yhteiskunta -hankkeen piilotavoitteista saanemme oheisesta kuvasta. Kuva esittää hankkeelle kaavailtuja teemoja. Siinä on yhteenniputettuna ’Some, nationalismi ja pop’ (populismi, populaari). Tiedeväen mielissä populismi ja nationalismi ovat negatiivisia ilmiöitä. Miksi sosiaalinen media (some) on niputettu yhteen negatiivisten ilmiöiden kanssa? Tämä kertonee Akatemian ja tutkijoiden asennoitumisesta, arvomaailmasta ja politikoinnista. Heidän mielissään some on tyhmän kansan, epätietämyksen, totuudenvastaisuuden ja vihapuheen foorumi. Se täytyy pelata marginaaliin tai hävittää. Näin kenttä ja ‘laadukas’ toiminta jää oikean median, mediayhtiöiden, tiedeväen ja portinvartijoiden yksinoikeudeksi. Kyseessä on yhteiskunnallinen ja poliittinen valtataistelu, jonka välineenä käytetään tiedettä ja tutkimusta. Sosiaalinen media (some) on yhteiskunnallisen opposition ja marginaaliin asemoidun uusajattelun foorumi. Sen pohjalta voisi muotoutua uudenlainen yhteiskunta- ja demokratiakäsitys, myös tieteellisessä mielessä. Portinvartijoiden asemia ja etuja tämä saattaisi uhata tavalla tai toisella, siksi he taistelevat kehitystä vastaan, leimaavat somen hötöksi samalla tavalla kuin Petteri Orpo leimaa eduskuntaopposition puheet hötöksi tai kuten maailman köyhien vastarintaliikkeet leimataan terrorismiksi.

Suomalaisen Tiedeakatemian kokouksen 13.11.2017 painavin vaade tai argumentti kuului näin.”Oikeus tieteelliseen keskusteluun kuuluu kaikille, ei vain etabloidulle tiedeväelle.” Tämän lausui Ylen tiedetoimittaja Pasi Toiviainen - kiitos siitä. Tämä totuus tulkoon tieteellisen toiminnan graniittiseksi perustaksi.

Suomalaisen tiedepolitiikan ja Suomen Akatemian menettely tutkimushakkeiden ideoinnissa ja ohjailussa rikkoo kaikille kuuluvaa oikeutta tieteelliseen keskusteluun. Ensinnäkin edellä mainittu epäily piilotavoitteista. Toiseksi ohjausmenettely on erittäin hierarkinen ja rajattu. Akatemian väki asettelee teemat, kutsuu luotetut tutkijat kuulemaan teemoista, johtaa ns. työpajaa, asettaa haettavaksi rahat, tutkijat asemoidaan anelijoiksi. Akatemia käy läpi hakemukset, hyväksyy tai hylkää, on huolella valittu johtoryhmä joka valvoo mitä tutkijat tekee ja miten tekeminen vaikuttaa. Tutkijat ”ymmärtävät” mukailla, onhan heidän elantonsa ja elämisensä riippuvainen rahojen myöntäjistä. Hankkeiden perusteluihin iskostetaan läpinäkymätöntä retoriikkaa. ”Yhteiskunnallinen vaikuttavuus on retorinen heitto kuten me kaikki täällä tiedämme”, lausui eräskin mediatutkija Akatemian työpajassa. Jos joku yritti avata, purkaa tai kysyä mikä se yhteiskunta oikeasti on ja mitä se vaikuttavuus on, vastauksena oli abstraktia mitäänsanomattomuutta tyyliin ”sen pitää olla laadukasta”. Laadukasta! Siinä kaikki, laadukasta. Tuo on höttöisempää puhetta kuin eduskuntaväittely ohuimmillaan.

Suomalaisen Tiedeakatemian tilaisuudessa 13.11. professori Anna-Liisa Laine vaati vaikuttavuus-puheesta irtautumista ja paluuta tieteellisen peruskysymisen äärelle. Tähän voi vain yhtyä. ”Vaikuttavuus” on poliittisen vallankäytön piilokieltä. ”Vaikuttavuutta” voi olla esimerkiksi se että mediayhtiöt kuten Sanoma, Alma, Keskisuomalainen, Lännen media, Suomen Kuvalehti saavat lisää valtaa eli vaikuttavuutta. Oppositio eli some ajetaan alas. Todellista winwin-vaikuttavuutta.

 

Tutkitaanko Akatemian hankkeessa myös mediatutkijoiden some-käyttäytymistä?


Katso oheinen kuva. Mediaprofessori Anu Koivunen ja kaverinsa tykkäävät ja jakavat somessa Kaarina Hazardin tviittiä, jossa  kerrotaan ”loputonta uhriuttaan jollottavista äijistä”.

Kysyn professori Koivuselta sekä Haapalaiselta ja Hazardilta, keitä he tarkoittavat ”loputonta uhriuttaan jollottavilla äijillä”? Miehiä ylipäänsä, meitä, sinua, minua? Syytös on yksilöimätön ja sellaisena se kohdistuu noin puoleen kansakunnasta.

Akateeminen tutkijakunta on ollut hanakas tuomitsemaan leimaavan vihapuheen. Jotkut tiedeväestä kehottavat hyökkäykseen totuudenjälkeisyyksiä vastaan. Näin vaati Kari Enqvist yliopiston avajaispuheessaan syyskuussa 2017. Enqvistin hyökkäyskehotusta kiitteli vuolaasti entinen rehtori ja kansleri Risto Ihamuotila Suomalaisen Tiedeakatemian kokouksessa 13.11.2017.

Ellei puhe ”loputonta uhriuttaan jollottavista äijistä” ole vihapuhetta, niin pyydän professori Koivusta julkisesti määrittelemään mikä on vihapuhetta. Vai onko puhe jollottavista äijistä kiihottamista kansanryhmää kohtaan, jollaisesta on oikeudessa tuomittu rangaistuksia.

 


Lähteitä

Multi-functionality and sustainability in the European Union’s forests. EASAC policy report 32.

Emilia Palonen & Tuija Saresma (toim): Jätkät & jytkyt. Perussuomalaiset ja populismin retoriikka. Vastapaino.

Media ja yhteiskunta. Suomen Akatemian tutkimushanke.

Tiedejulkisuuden ilot ja kirot -teemailta. Suomalaisen Tiedeakatemian tilaisuus 13.11.2017.

Tärkeimmät tieteelliset löydökset ja läpimurrot viimeisten 100 vuoden ajalta. Suomen Tiedeseuran tilaisuus 14.11.2017.

Petri Koikkalainen & Maija Mattila: Hallitus, rehtori ja itsehallinto Tampereen uudessa yliopistossa.