Mitä on Maaria Ylikankaan hysteerinen realismi?

(julkaistu myös: Uusi Suomi Puheenvuoro)


Hysteerinen realismi. Ihmisyyden spektaakkeli. Persoona on kadonnut. Fiktiiviset mielet. Välitteinen tajunta. Reuhtova kiinnittymättömyys. Analyysiparalyysi. Dissonanssi. Paranoia. Transhumanismi. Systeemissä kaipaat roolia mutta roolia myös vihaat. Olet koehenkilö tietämättäsi. Rakenne saa merkitykset liukumaan.

Sanarykelmä on peräisin Maaria Ylikankaan kirjoituksesta Helsingin Sanomissa 17.10.2021, aiheena Miki Liukkosen uusi kirja.

Miksi Helsingin Sanomat levittää mielikuvaa maailman hysteerisyydestä ja lamauttaa ihmisiä?

”En ymmärränyt mitään, lopetin lukemisen parin lauseen jälkeen”. Näin sanoi moni lukija Ylikankaan jutusta. Kiehahdin minäkin, ehkä eri syystä kuin muut. Ylikankaan jutussa tuputetaan yhdenlaista todellisuuskuvaa – hysteeristä realismia – kuin se olisi ainoa tai oikea tapa mieltää maailma.

Yhden totuuden tuputusta on kavahdettava, koskipa se kirjallisuutta, tiedettä, yliopistoa, politiikkaa, mitä vaan. Kuka väittää tietävänsä totuuden, todellisuuden, faktan? Kuka kertoo mikä on aikamme suurin ongelma tai mitä ovat maailman viheliäiset ongelmat. Mitä on totuudellisuus? Professori Sari Kivistö sentään vastaa: totuudellisuus löytyy runoudesta (lähde / SFY kuukausikokous 28.9.2021)).

Älä nöyristy kaikkitietävyyksien edessä.

Yhtäältä yhdyn siihen, että nykymaailma on hysteerinen. Sitähän se maallikkoihmisen tasalta katsottuna on. Maailma näyttäytyy ilmiöiden sekopilvenä. Narunnyppijät – tieteilijät, tutkijat, poliitikot, osa älykköväkeä – ruokkivat tällaista hysteriakuvaa.

Ihmiskunnan älyllisessä ilmastossa on kaksoisjuonne: yhtäältä totuuksien julistajat, toisaalta hysteriakuvan levittäjät. Molempia löydämme Suomesta.

Taannoin filosofiassa tutkittiin ilmiöitä (fenomenologia). Tänään tiede ei muuta teekään kuin nojaa ilmiöihin: ilmiösosiologia, ilmiökasvatus, ilmiöhallitus. Analyysi muuttuu paralyysiksi (mitä liekään). Maailmaa hallitaan ilmiöillä. Hysteerinen realismi – siinä pienen ihmisen totuus ja todellisuus.

Miksi, miten tähän on tultu? Ketkä haluavat esittää maailman hysteerisenä? Miksi he sellaista tuputtavat? Keille? Katsovatko he itse hysteriaa sivusta, virne suupielessä kuin Varman Murrolla? Pahoin pelkään, että näin on.

Jotkut nuoret filosofit, jotka vielä yrittävät ajatella, puhuvat institutionaalisesta tietoteoriasta. Yhtä lailla on institutionaalinen taideteoria. Mitä nämä teoriat sanovat?

Kaikenlaiset instituutiot – jäykistyneet, vallan omaavat, pökkelöityneet, vanhoilliset, ties mitkä – määrittävät mikä on tietoa tai mikä on taidetta, kirjallisuutta, elokuvaa. Kirjoja ja kirjallisuutta on se mitä muutama yhtiö kirjoiksi nimeää. Tietoa, totuutta, tiedettä on se mitä tiedejulkaisut tai ns. tiedyhteisö sellaiseksi valikoi ja nimeää. Alemman tason tutkijoita ohjaamaan on luotu ovelia käytäntöjä: julkaisujen arvoluokitus (jufo), julkaisujen määrävaatimus, apurahojen teemoitus, kilpailutus ja valikointi akatemioissa, rahastoissa ja neuvostoissa. Samuli Reijula ja Petri Ylikoski pohtivat millaisiin vääristymiin nämä käytännöt voivat viedä (lähde) - hyvin tutkittu.

Lähtien Maaria Ylikankaan kirjoitelmasta voimme tehdä tutkielman siitä kuinka instituutioiden verkosto kautta rantain vaikuttaa, ohjaa tai mahdollistaa tietynlaisen kuvan maailmasta. ‘Kautta rantain’ tarkoittaa että tieteen eksaktiudella (skientismillä) tällaiset laajat ilmiökentät eivät avaudu. Tarvitaan ripaus kuvittelun, ihmettelyn ja asioiden yhdistelyn taitoa.

Kuka ja miksi siis levittää mielikuvaa maailman hysteerisyydestä?

Koneen Säätiö rahoittaa kolmivuotista Kritiikki näkyy! -hanketta. Hanketta vetää Maaria Ylikangas. Hankkeessa on mukana myös HS:n taidekriitikko Maria Säkö.

Maaria Ylikankaan kirjoituksen Liukkosen kirjasta julkaisi näyttävästi Helsingin Sanomat.

Sanomakonsernin hallituksen puheenjohtajana vuosien ajan toimi Sanoman (ja Koneen) suuromistaja ja Suomen rikkain henkilö Antti Herlin. Vuonna 2021 rooli siirtyi seuraavalle sukupolvelle, Tiina ja Antti Herlinin säätiön johtajalle. Koneen säätiö ja TAH-säätiö ovat rahallisesti samaa perua, Suomen suurimpien varallisuuksien keskittymää, osakeomistuksia.

Kauppalehti raportoi 16.10.2021:
”Useat Suomen rikkaimmista henkilöistä nauttivat holding-yhtiöidensä kautta erittäin anteliaasta veroedusta. Listaamaton yhtiö voi saada pörssiyhtiön maksamat osingot ilman veroa, jos se omistaa pörssiyhtiöstä vähintään kymmenen prosenttia… Koneen hallituksen puheenjohtajan Antti Herlinin ja tämän perheen enemmistöomistuksessa oleva Holding Manutas Oy on kerännyt vuosina 2019–2021 noin yli 530 miljoonan euron edestä yhteisöverosta vapaita osinkoja. Holding Manutas omistaa Koneesta yli 17 prosenttia. .. Koneen Säätiö omistaa Holding Manutaksen osakkeista 49 prosenttia.”

Kaduntallaajat – HY:n kanslerin meistä käyttämä nimike – maksamme osingoista veroa vähintään 24 %. Paljonko Koneen Säätiölle kiertyy verottomia osinkotuloja? Kymmeniä vai satoja miljoonia?

Nojaako Koneen Säätiön taloustoimi hysteriaan? Tuskin. Verolait, osakekauppojen säännöt, yhtiöiden hallinnot on pilkun tarkkuudella luettu. Siinä ei hysterialla pelata.

Hysteria on muita varten. Mielikuvaa maailman hysteriasta on helppo levittää kirjallisuuskritiikin ja Sanoman sivujen kautta. Raharöykkiöiden ja instituutioiden takaa voi laukoa mitä vaan. Totuutta se on tämäkin. Yliopistojen tutkijoita tällaiset totuudet eivät kiinnosta. He kiittävät ja ylistävät ja tutkivat sitä mitä Säätiö tai Akatemia tai Valtioneuvosto tutkittavaksi antaa. Tieteen ja kulttuurin alisteisuus, riippuvuus ja korruptoituneisuus on peiteltyä ja kauko-ohjattua.

Insitutionaalinen taideteoria on totuus. Totuus löytyy verolaeista, yhtiölaeista, säätiöistä, rahastoista, apurahapolitiikasta, medioiden politiikasta, tutkijakunnan ja taideväen alisteisesta ja nöyryyttävästä asemasta.


Lähteitä

Maaria Ylikangas: Miki Liukkoselle tärkeintä on massa. HS 17.10.2021.

Sari Kivistö: Humanistististen tieteiden flosofiaa. Suomen Filosofisen yhdistyksen kuukausikokous 28.9.2021.

Samuli Reijula & Petri Ylikoski: Tutkijan vapaus institutionaalisen tietoteorian valossa.

Inkeri Koskinen: Miksi tieteilijöiden kannattaa tehdä yhteistyötä taiteilijoiden kanssa. Ajatus (2018). Suomen filosofinen yhdistys.

Koneen Säätiö: Kritiikki näkyy! -hanke
Hankkeen koordinaattori valittu
Hanke käynnistyy. (”kenen ääni on tärkeä”)

Kauppalehti 16.10.2021: Suomen rikkaimmat ihmiset nauttivat etuja, jolla kerätään satoja miljoonia euroja ilman veroa. – Professori: ”Täysin omituista”...