Maapallokulttuuri kutsuu Suomea

EU tyrkyttää eurooppalaista identiteettiä. Me menemme ohi ja pidemmälle, kohti globaalia identiteettiä. Emme hae "Suomen menestystä", näköalamme on maapallo kaikkine ihmisineen ja kulttuureineen.

Iltalehden blogisti Mikko Saariaho ihmetteli vaalikeskustelun alakuloa. Sellainen kansa, valtio tai yritys, joka vain vaikeroi löytämättä uutta oksaa, kuihtuu pois. On etsittävä uusi toiminta-alue, toimintatapa tai "kasvustrategia".

Suomelle uusi toiminta-alue tarjoutuu palloa vilkaisemalla. Suomi sijaitsee maailman laella. Täältä näkee alaspäin, näkee itään ja länteen, yli navan ja kääntöpiirin.

Ryhdymme maailman yliopistoksi, tieteen ja taiteen kehdoksi. Ei ollaksemme muita viisaampia, ei voittaaksemme muita, vaan antaaksemme, ollaksemme esimerkillisiä. Kutsumme mukaan kaikki. Elämän tehtäväksi koemme ihmiskunnan eri kulttuurien esille nostamisen, näkyväksi tekemisen, vuorovaikutukseen saattamisen, uusien synteesien synnyttämisen.

Ihmiset maailman laidoilta saapuvat kilvan ollakseen mukana tässä jälkimodernissa tietämisen, tuntemisen ja taitamisen uunissa. Lukukausimaksut ovat kielletyt. Heidän intonsa ja tietonsa, kiitollisuutensa on heidän maksunsa.

Suomen tie ei ole Nokia, ei Kone, ei Enso, ei Metso, ei edes ydinsähkö. Suomen tie on taide, kulttuuri ja tiede. Suomi on maailman Sokrates. Suomi lähtee mukaan 'kisaan', josta Cernin johtaja kesällä 2010 puhui: ihmisiä yhdistävä identiteetti syntyi Cernin hengestä. Emme kysy, saatko tulla tai miksi tulet, sen sijaan haluamme kuulla ajatuksesi ja ideasi ja me kerromme sinulle omamme.


Kulttuurien oppimisen portaikko

Miten kansat ja kulttuurit oppivat suhtautumaan toisiinsa? Poimin oheisen asteikon Oulun yliopiston julkaisusta "Interkulttuurinen opettajankoulutus" (2002), sitä hieman mukaillen:

1. Kieltäminen
2. Puolustautuminen
3. Vähättely
4. Hyväksyminen
5. Sopeutuminen
6. Yhdentyminen, lomittuminen

Kohtaamisen taidot kasvavat mitä ylemmäs noustaan. Kieltämisen vaiheessa ihminen asennoituu muihin vain omasta maailmankuvastaan käsin ja kieltää erilaisuudet.

Puolustautumisen vaiheessa erilaisuus nähdään uhkana ja oma kulttuuri muita parempana. Kulttuuristen erojen olemassaolo toki jo havaitaan.

Seuraava aste on kulttuuristen erojen vähättely. Siitä ylemmille tasoille edettäessä kulttuurierot aletaan ymmärtää, erilaisuutta kunnioittaa ja katsoa kutakin kulttuuria sen omista lähtökohdista.

Hyväksymisen tasoon liittyy jo empatiakykyä.

Sopeutumisen tasolla toisen kulttuurin edustajaa ymmärretään, sitä osataan tulkita ja kohdata se.

Integraation tasolla ihminen on välitilassa. Minkään kulttuurin arvot ja normit eivät kahlitse häntä vaan hän pystyy toimimaan muuttuvien tilanteiden mukaan erilaisten ihmisten kanssa. Onko tämä utopiaa? Pystyykö ihminen täysin luopumaan omasta kulttuurisesta kehyksestään?

Mille tasolle Suomi ja Suomen vaalikeskustelu sijoittuu? Mille tasolle voisimme sijoittua?



Tiedon osittaisuus ja näkökulmaluonne

Oulun yliopiston julkaisussa puhutaan kokemustiedon osittaisuudesta, olosuhde- ja näkökulmaluonteesta. Tämä on armollista. Maailma ei ole valmista tietämistä, erehtyä saa. Suomalaisälykköjen tuomiot impivaarasta, ääliöistä, parasiiteista, persuista kertovat älykköjen kehittymättömästä tietokäsityksestä ja ylimielestä.

Marginaaliryhmillä on jopa tiedollinen etu, sanoo Oulun yliopisto. Marginaalista näkee tarkemmin kuin valtavirran keskiöstä (Katajanokalta, Otaniemestä). Marginaali tarjoaa mahdollisuuden avoimuuteen ja valtavirran tietämyksen purkamiseen. Marginaalissa oleminen ei tarkoita osattomuutta. Valtavirran keskiön ulkopuolelle sijoittuneet lakkaavat olemasta uhreja ja näyttäytyvät vapauttavassa valossa sellaisen tiedon haltijoina, joita valtavirrassa pyristelevät tarvitsevat ymmärtääkseen maailman tilaa. Alkakoon siis Oinonen opettaa Kasvia, Soininvaaraa, Tynkkystä ja Karimäkeä.


Suomi-sovellus

Suomi on maailman laella, navalla, marginaalissa. Tässä on Suomen "tilaisuus". Laelta näkee pallon. Näkymänsä oivaltaen Suomessa voidaan oppiutua koko pallon, sen kansojen, kulttuurien, haasteiden ja ongelmien syntetisaattoriksi.

Kuinka hölmöä olisikaan käpertyä sisäänpäin, lukkiutua ajatukseen että "satavuotias suomalaisuus on vaarassa". Kansallisvaltiot, ehkä ne olivat alunperinkin historian tietty vaihe, osin keinotekoisia? 100-vuotias Italia rakoilee. 250-vuotias USA liukuu kohti Rooman kohtaloa. Kehkeytyykö 200-vuotiaasta Meksikosta USAn perillinen kuten kirja 'Seuraavat sata vuotta' arvelee.


Ihminen maailman virrassa - globaalit hybridit?

Lainaan vielä Oulun yliopiston julkaisua:

- Paikallisten minä -rakenteiden sijaan prosessoituu globaaleja identiteettejä.
- Identiteetti ei löydy valmiina jostain ympäristöstä, vaan se on luotava suhteessa siihen, oma paikkansa löytäen. Seurauksena on sekoitusidentiteetti (hybridi), uusi muoto kulttuurien ja sosiaalisten todellisuuksien välissä.
- Elämään mahtuu yllättäviä tienkäänteitä. Yksilö voi koota ja kertoa itseään uudelleen. Itsensä kohtaaminen ja prosessoiminen on tasapainottelua.
- Identiteetissä keskeistä ei ole se mitä ihminen on ja mistä on tullut, vaan mitä hän toivoo olevansa, kuinka hänet on esitetty ja kuinka hän esittää itsensä. Ei puhuta ?juurille paluusta? vaan siitä kuinka yksilö tulee toimeen reittiensä kanssa, joita kulkee ja valitsee.


Maailman tutkimus

Aiemmin ehdotin että Suomi hankkiutusi maailman suurten kriisien (sosiaali, köyhyys, ruoka, nälkä, ekologia, ilmasto, vesi, energia, talous, finanssit) tutkimusfoorumiksi. Tämä olisi jotain muuta kuin nykyinen "menestysstrategia". Enso, UPM, Pöyry jne imevät tuoton köyhien syrjäyttämisestä eri maissa. Kone Oyj surfaa kiinalaisdiktatuurin aallolla, työntää hissiä ja porrasta huojuviin taloihin.

Globaali kysymys täytyy asettaa toisin. Miten köyhyyksiä eri puolilla maailmaa hoidetaan väestölähtöisesti, kansanvaltaisesti, osallistavasti, talouksien kriisialttiuksia ja haavoittuvuuksia välttäen. Tässä on Suomelle eettisen maailman strategia.

Kuinka moni vaaleissa keskustelee globaalivapauden sanomasta? Eikö kukaan?

Siirretäänpä tähän myös keskustelu US-blogista:

Jami Keranen
Ajatella jos sääkin menisit lakkoon. Súomi olis varmaan polvillaan parissa viikossa. Ääni hallituspuolueille on ääni näiden kahelien suojatyöpaikoille!


27.3.2011 14:06 Veikko Kukkonen
?Täältä näkee alaspäin, näkee itään ja länteen, yli navan ja kääntöpiirin?

Nämä varmasti ovat ne näkymät miltä maailma ja hallintoalamaiset näyttävät, kun on liian pitkään työskennellyt eduskuntayhteisössä.


27.3.2011 16:57 Juhani Kahelin
Nuo käsitteet "suojatyöpaikka" ja "yhteisössä työskentely" ovat kohdallani melko huteria. Esimieskunta jo huomautti minua blogikirjoitusteni johdosta, kun eivät kuulemma ole tarpeeksi "asiallisia".

Persoonani kumpuaa omasta synnyintaustastani, joka on syrjäisistä syrjäisin, pohjoissavolainen köyhä maaseutu. Isäni ja äitini eivät olleet käyneet edes kansakoulua eikä isä osannut kirjoittaa. Terveisiä blogisti Reijo Tossavaiselle joka sanoi olevansa samoista maisemista.

Nykyisessä työelämässä olen joutunut sovittamattomiin ristiriitoihin näkemysteni ja virallisten, valtiollisten totuuksien kanssa. Että sellaista suojaa. Minulla ei ole mitään menetettävää.

En tiedä mihin Jami Keranen viittaa "äänellä hallituspuolueelle", mutta itse tulin viime tipassa ehdokkaaksi vaaleihin "Köyhien asialla rp":n listalle. Se ei ainakaan ole hallituspuolue. Köyhien puolueen vaalitekstit vastasivat näkemyksiäni paremmin kuin minkään muun puolueen. Näin vain sattui käymään.

Köyhien asialla puolueessa on yksi lyömätön etu: ei ole vaaraa joutua nauttimaan kansanedustajan palkkaa joka on noin kaksi kertaa oma palkkani.


27.3.2011 17:24 Timo Isosaari
Olet, Juhani, todistanut tekstilläsi jo paljon todeksi. Kulttuurisen oppimisen asteikolla seilaamme vaiheiden 1,2 ja 3 välillä, mikä tuntuu aika turhauttavalta.

Kirjoituksesi sisälsi jälleen paljon viisautta. Porukka vaan katselee liikaa salkkareita ja poliitikkoja ja näkee kaikessa tekemisessä omaan pussiin pelaamista.

Markkinatalous on nyt saavuttanut lakipisteensä, kun vahvasti aivopesty kuluttaja huomaa tulleensa petetyksi lähes joka käänteessä. Hirmuista herätä painajaismaiseen todellisuuteen ja havaita, että minkään tahon tuottamaan tietoon ei voi luottaa.

Tervetuloa open source, vapaa tutkimus ja ihmisten välinen yhteistyö. Ihmisen illuusion vahvuutta voi todella hämmästellä, kun maailma on saatu makaamaan päälaellaan ja sitä väitetään normaaliksi olotilaksi, jopa tavoittelemisen arvoiseksi.


27.3.2011 18:18 Tapio Suhonen
Kulttuurioppiasteikko pitänee sisällään sen, mitä Huxley kuvaili "mukautumisena".
Asteikolla 4-6 lienee tämä sisältö.
Uusi uljas maailma opetti minut pelkäämään tuota neljän ja kuudenvälistä mukautumisprosessia; sen päätepisteenä on teurastamo.


27.3.2011 20:15 Harmaasusi ?
Hieno näkökulma Juhani!
Hyvä että löysit sittenkin paikan ehdolle.
Arktinen runoilija, kotiäiti, Harmaasusi?


28.3.2011 21:15 Pentti Saastamoinen
Mielestäni Juhani kuvailee maailmaa, jossa rahan ylimieli vain on vaihtunut älyn ja oppineisuuden ylimieleen. Noin 99% ihmisistä kokee takuulla jäävänsä tuon tulevaisuudenkuvan raamien ulkopuolelle.


28.3.2011 21:21 Timo Isosaari
Pentti Saastamoinen, näen asian aivan toisin. Äly ja oppineisuus yhtä lailla käden taitojen kanssa pitää saattaa nykyistä paremmin kaikkien yhteiseksi hyödyksi, mitä Kahelin käsittääkseni ajaa. Laittaa vieläpä oman persoonansa peliin, vaikka edustaa organisaatiota, joka sitä ei arvosta. Suoraselkäistä meininkiä, sanoisin.


29.3.2011 19:38 Pentti Saastamoinen uusi
Arvostan Juhanin rohkeutta. En ole kuitenkaan kovin optimistinen tutkimuksen ja oppineisuuden mahdollisuuksien suhteen maailman yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa. Yliopistollinen tiedon ja maistereiden tuotantoprosessi valitettavasti tuottaa sivutuotteenaan runsain määrin Juhanin kammoksumaa ylimieltä, ahneutta, merkityksetöntä meriittitutkimusta, tulosten vääristelyä, koulukuntia. Juhani kuvailee toisessa kirjoituksessaan "Eurooppa on rakennettava täyteen pieniä akatemioita, omia opinahjoja, tiedon pylväikköjä kuin Platonin lehdossa." Historia ei kerro Platonin oppilaiden ylimielestä eikä oppineita ruokkivan tavallisen kansan tuntemuksista. Siksi.


29.3.2011 19:48 Timo Isosaari uusi
Siinä ollaan samaa mieltä, että oppineiston ylimieli olisi aika haudata, koska sille ei mainitsemistasi seikoista johtuen ole mitään perusteita. Eliittihän on se tosiasiallinen vapaamatkustaja, joka hyvin vähäisessä määrin osallistuu ruokansa hankkimiseen, osoittaen vieläpä avointa halveksuntaa ja ylenkatsetta niitä kohtaan, jotka sitä ruokaa tuottavat (tai asuntoja)