YLEn realismi ja hiljaisen kansan maaginen realismi - eväitä IPCC:lle

 

Helsingin yliopiston työelämäprofessori Pekka Sauri todistaa: kuvasarjan voi tulkita realistiseksi.  

Minkä kuvasarjan?  

Ylen koostaman inhorealistisen kuvaston maaseudusta (linkki).

Suomessa maaseutu on tunnetusti se elämänalue, josta ylehenkiset saavat esittää kuinka alentavan kuvan tahansa. Yle-verosta nauttien toimittaja Elina Kaakinen ja kuvaaja Pasi Takkunen olivat ajelleet ympäri maata kuvastoa luoden. Yle julkaisi sen uutisena. Kuvasarja kertoo säälittävyydestä. Vain yksi maaseudulta puuttuu, elämä.


Rauniot savuaa Ylen kuvastossa.

Itäisen Suomen läpi kulkevan 'matkakirjani' ensi osiossa ounastelin etten ehtisi pellonlaidan lettukahveille. Mutta kuvia ehdin ottaa. Intoni puuskassa osa kuvista epäonnistui mutta ehkä näillä päästään alkuun (ohessa kuvat 2 ja 3). Ruohottuvaa peltoa kierrellessä mietin miksi ihmiset haluavat pukea tämän hiljaisen kansan. Viestivätkö he omia tuntojaan? Onko tuo väki Suomen kuva, nykymaailman kuva. Tuhatmäärin heitä oli.

Hiljainen kansa. Hiljaisten tarina? Ylehenkisille tämä on hupaisaa vitsiä. Ateneumin intendentille tämä on naturalismia. Ranskalaispariskunta kiertelee pellolla hiljaisten seassa, pysähtelee, viipyilee, puhelee hiljaa, tervehtii hymyillen. Mitähän mieltä Reijo Kela on tänään?


Lennokas



Turvepellon hiljainen kansa

Yliopiston kirjastossa törmäsin kirjaan Fantastico! Kirja kertoo Ateneumin taidemuseon Maaginen realismi -näyttelystä (kuva 4). Selasin kirjaa. Viikkojen alakulo kaikkosi kertaryskyllä. Tässä se on, toinen todellisuus, unenomaisuus, räjähtävä todellisuus, hiljaisuus, salaperäinen tunnelma, olemisen näkymätön puoli, arvoituksellisuus, monitulkinta, lumous, traaginen mysteeri, kriittinen kirkkaus, toinen tapa aistia ja havaita, yksityiskohtien hyperrealismi, toisiinsa sulautuvat todellisuus ja fiktio, provosoiva mielen rakennelma, huumaava hiljaisuus, monimielisyys siinä mitä meille kerrotaan, runous ja taikuus, surumielisyys ja uni, keveys ja mielikuvitus, moderni surumielisyys, viisaus, hienosäikeinen kerronta, hämmästys, juhlava ja ylevä, noiduttu, elävinä vaikkei todellisina, alkukantainen kauneus, autuas tai onneton yksinäisyys, mielikuvituksellisen kuvamaailman uusi muotokieli, sadunomainen kerronta läpi Euroopan, alkusysäyksiä täynnä, elämän pyhä demoni.

Kuusamon suuntaan 30 kilometriä Suomussalmelta. Siinä he seisovat, kesän ja talven, Ylen pilkkaamat maaseudun asukkaat. Ei ihme ettei Yle löytänyt elämää maaseudulta koska tännehän kaikki ovat tulleet, tien laitaan Suomussalmen pusikoituvalle pellolle. Tytöllä punainen huivi kaulan ympäri. Pojan solmiota tuuli tuivertaa.

Miksi kansa on hiljainen? Vai onko se hiljainen? Onko sen syytä olla hiljainen.

Puhukaa, pauhatkaa, te punakaulat ja silkkipaidat. Antakaa kuulua. Nyt on pakko. Ottakaa mallia Tiedekulman väestä, vallan mainioista IPCC-tietäjistä (Ilmastopaneeli). Mitä he teistä, Suomussalmen seisojista ajattelevat. Lentäen nämä tietäjät lensivät Genevestä, fossiilivoimalla pilvien yli, eivät unohda mainita genevöintiään yleisölle Tiedekulmassa ja netin äärellä. Eihän turhia olla, hiljaisia ei, salaattia Saksan yllä, valtion tai Veikkauksen päivärahalla, kelpaa meidän. Kaukana etäinen maailma, pellon laita, hiljainen väki, jossain missä lie. Tiedekulman stagella porua, porua, porua: nyt on pakko, nyt on kiire, aikaa ei ole. Ei ole Harkilla aikaa harkita, ei Sinillä sinistellä. Suomussalmen tienvarren seisojaa ei kukaan muista, ei edes tiedä. Päinvastoin, seisojat ovat syyllisiä. Olivat kerran menneet suolle, painaneet lapion, lyöneet kirveen, turvottaneet turpeen, pöllyttäneet mättään, nuo pöljät. Väärin tekivät. Vaiettava on heidän, työnsä heillä on turha, turve turpeeksi, onnellinen ennalliseksi, tukkoon oja, pientareelle paju, maahan maatukaatten, rentukalle ravinnoksi. Miksette jääneet syntymättä, te hiilen heivaajat, mullan muhentajat, pallon puhkaisijat, kurkihirren pystyttäjät. Rehunne roihuksi, maitonne matalaksi, sikanne salaatiksi, mykynne makiaksi, auvinen auvoiseksi, kalkattajiks Kallioiden, twitterin visertäjät, ylitietäjät yliopiston, Koskenkalliot. Uskokaa minua, uskokaa minua, uskokaa minua, hoki tämäkin Koski keväällä Tiedekulman Fönsterissä. Uskovaisiako meidän pitäisi olla, yliopiston herrnhutilaisten edessä.


Maaginen realismi. Vai populisteja?

Yliopistoon ja sen liepeille on pesiytynyt maaseutuvihaajien joukko. Vihasanomaansa he levittävät tieteen nimissä. Tiedettään he kutsuvat riippumattomaksi. Yliopisto on riippumattomien etujärjestö SAK:n ja EK:n lailla. Mediayritykset, Yle ja HS antavat etujärjestölle propagandatukea.

Suomen edessä maailma polvistuu. Ei, kyse ei ole ole perustulosta, tiedättehän, se oli teatteria. Maailman eka on oleva Suomi, hiilineutraali maa vuonna 2050, porua, porua, porua. Ympäristötietämyksen käsitteellistä perustaa ja sosiaalista merkitystä ipcc-tietäjät eivät avaa toisin kuin Tiede & Edistys -lehti 2/2019, erityisesti artikkeli Nähdä metsä puilta, yhteismitallisuus ympäristökysymyksenä.  

Mutta Suomihan oli jo, hiilineutraali siis. Tätä te ette halua kuulla, te vaikenette. Ette muista, ette halua tietää, torjutte tiedon, vaikka kutsutte itseänne tiedon ja tietoperusteisen päätöksenteon lipun kantajiksi. Te valikoitte, te pilkkaatte. Glorifioitte itsenne, harkit ja arkit, asento ylväs. Muut tuomitsette maatumaan, turpeheksi tulemahan.

”Julkaisimme vuonna 2006 tutkimuksen, jota varten analysoimme hiilitaseen vuodesta 1922 lähtien. Tulosten perusteella Suomi oli hiilineutraali vielä 1950-luvulla”, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Jari Liski. Entisajan köyhä maalaisihminen oli ilmastoystävällinen. Vauraus ja kaupungistuminen toivat tullessaan ympäristöä kuormittavia kulutustottumuksia. (medialinkki)

Vaivoin vilahti Tiedekulmassa tieto, että IPCC-raportissa kaupungistuminen mainitaan ilmasto-ongelmana. Mitä tähän vastaa Helsingin rakentamispäällikkö Anni Sinnemäki:

”Kiinnostavia ja myönteisiä uutisia Helsingin asuntotuotannosta! Vuoden ensimmäisellä puoliskolla valmistui 3278 asuntoa, aloitettiin 3379 asunnon rakentaminen, rakennuslupia myönnettiin 4226 asunnolle. Tahti on reipas.”

Tiede & Edistys -lehden 2/2019 teemana on talous ja ympäristö, ympäristötiedon mitallisuus ja syvyydellisyys sekä ekologinen realismi. Ympäristötiedon käsitteiden purkaminen yltää lehdessä syvälle. Tuon numeron sisältöön onkin palattava vielä monta kertaa. Kirjoittajina on kuusi kauppatieteiden tohtoria ja kaksi väitöskirjatutkijaa. Tuskin he populisteja ovat, vaikka Helsingin yliopiston ja Suomen Akatemian väellä on tällaisia syytöksiä tapana viljellä. Poimin tähän otteita kauppatieteiden tohtorien Heikkurinen ja Ruuska sekä väitöskirjatutkija Wilenin artikkelin päätelmistä:

  • Ihmisellä voidaan katsoa olevan oikeus pellon raivaamiseen tullakseen toimeen.
  • Ekologisen realismin näkökulmasta kestävä taloudellinen organisoituminen tarkoittaa suurimmalle osalle ihmisistä paluuta maan äärelle ja omavaraisuuteen pohjautuvien paikallistalouksien kehittämistä.
  • Kahdeksan miljardin ihmisen maailmassa kestävä taloudellinen organisoituminen tarkoittaa paluuta ’mataliin’ teknologioihin sekä lihaksilla tehdyn työn lisääntyvää määrää.
  • Kestävyyteen ja kohtuuteen perustuvan elämän tavoitteena on mielekäs elämä vähäisin resurssipanoksin.
  • Luontoperäiset ihmiskulttuurit ja alkuperäiskansat, ylisukupolvinen ymmärrys ja tieto.
  • Tilanteemme on traaginen, koska ajallemme on tyypillistä luonnollisten elinympäristöjen katoaminen teollisen maanmuokkauksen seurauksena sekä ylisukupolvisen luontotietouden asteittainen häviäminen kaupungistumisen ja luonnosta vieraantumisen seurauksena.


* * *


IPCC-paneelin, niin hallitusten välisen kuin kansallisen muotoilema tietämys ja suodattaminen suomalaisyleisölle - mikä on valikoivuus ja syvällisyys sosiaalisessa katsannossa? Entä helsinkipainotteisen älykköväen suodatuksen valikoivuus? Mitä he eivät halua mainita? Minkä ja ketkä he nimeävät syyllisiksi? Turvepellot vasta pahiksia ovat (siellä Suomussalmella). Metsän hävitys lähiön tieltä - sehän on hyvinvointia ja edistystä, reipasta tahtia Sinnemäen sanoin. Joukkolentely Geneveen - maailma meitä kiittää. Tämä älykköväki pauhaa twitterissä, lehdissä ja Tiedekulmassa. Pakkotoimensa he ulottavat  ihmisten ihon alle tyyliin ”vihaan sanaa painotteisuus, kasvispainotteisuus ei riitä, liharuoka on tyystin kiellettävä”. Eikö tuollaisissa asenteissa ja vaateissa (pakolla ihon alle) liu’uta kohti aiempien aikojen genetiikkaaa, rodun jalostusta. 

Kuva, mielikuva, todellisuus, olemisen näkymätön puoli, arvoituksellisuus, monitulkinta, kriittinen kirkkaus, tapa havaita, toisiinsa sulautuvat todellisuus ja fiktio, keveys ja mielikuvitus, uusi muotokieli, sadunomainen kerronta.

Annammeko Ylen johdatella mielikuviamme siitä mikä on realismia, mikä maagista elämää.

Meidät pakotetaan elättämään Yle pakkoverolla. Sama Yle syöttää meille alentavaa ja pilkkaavaa kuvastoa. Tämän takia joudumme suhtautumaan kriittisesti teidän tietämykseenne, tapaanne harjoittaa tiedettä, valtaanne yhteiskunnassa ja politiikassa IPCC-paneeleita myöten.

 

Lähteitä ja lukemistoa

Maaseudulla on kahdet kasvot. Miten romanttiset mielikuvat ja todellisuus kohtaavat. Elina Kaakinen ja Pasi Takkunen. Yle 2019.

Hiljainen kansa. Reijo Kelan luoma peltonäyttely Suomussalmella.

Fantastico! Ateneumin Maaginen realismi -näyttelyn julkaisu 2018. Kumma kyllä, kirjaa ei löydy Ateneumin nettisivulta eikä muualta netistä.

Maaginen realismi -näyttely Ateneumissa 2018.

IPCC. Ilmastoraportti 2019.

Raportin julkistaminen Tiedekulmassa 8.8.2019.

Tiede & edistys -lehti.
Numeron 2/2019 teemana talous ja ympäristö. Erityisesti artikkelit:
 - Janne Säynäjäkangas: Nähdä metsä puilta. Yhteismitallisuus ympäristökysymyksenä.
 - Toni Ruuska, Kristoffer Wilen & Pasi Heikkurinen: Ihminen osana luontoa. Ekologinen realismi ja kestävä taloudellinen organisoituminen.

Punaisen tuvan mummo eli ympäristöystävällistä elämää - Suomi oli hiilineutraali 1950-luvulla. Maaseudun Tulevaisuus 22.3.2019.

Pekka Sauri: twiitti 5.8.2019.
Anni Sinnemäki: twiitti 9.8.2019.

JK (oma): Matka halki itäisen Suomen 2019 (luku 1).
Nyt käsillä oleva kirjoitelma istuu ‘matkakirjan’ luvuksi 2. Kuten osan 1 lopussa sanoin, työotsikoita olisi vielä kymmenkuntaan lisälukuun. Sopivaa kimmoketta odotellessa.