Muistiinmerkintöjä ja vaikutelmia Tanskanmaalta

Varoitus: Netissä kun ei ole julkaisutoimittajaa, ei vertaisarviointia, ei kritiikkiä
ja kun tekijälläkään ei ole itsekritiikkiä, voi nettiin laittaa sellaista minkä
poistaa häpeissään seuraavana aamuna.

Piinaan lukijaa

Saari sama, ranta meren
edessäin on ain
miks täällä
niin moni innon sai
ja miksi minun
sama kokemain
mä lukijaa nyt piinaan
kerron siitä vain.


Mikä ihmeen painovoima

Kauhu levis maailmalla
ei taivas vakaa
kohti syöksyy, uusi tähti
rangaistusko jumalain
valoa kuin Venuksella, kymmenkerta
moista nähty, rutto, aalto meren
pyyhkäisevä ihmissuvun
Esiin kaivan kvadraattini
laitteet monet, uudet kasaan
maahan kaivan perustuksen
katseen tahdon lujan vakaan
mietin, vertaan, laskeskelen:
kaukaa tulee valo, säde
taivaantähti ikioma, soma
supernova
olis mulla linssi painovoiman
sanoisin ma etäisyyden, samantien
hyvä näinkin
taivas elää
suuntaa etsii universum
inflaatio, kerroin painovoiman
viisaat tietää
usko meillä, muuta ei
uskalla en ilmisaattaa epäilyä kummaa
mikä ihmeen painovoima
aine musta, energia
maailmalle vauhdin antaa
mene kauas, kas
pakonopeutes ain kasvaa
ei äärtä, rajaa, reunaa, laitaa
mihin päätyy kaikki tämä
kylmyyteen ja rysähdykseen
vastakohdat mahtuvatko
yhteen samaan
maailmaan
aika rientää
suuntaa vaan ei kerro, tiede syvin
näin ja noin, sama se
hiukkaset ne säntäilee
sinne tänne
vailla päätä vailla mieltä
voi onko mieli toinen, toisenlainen.

Rauta hapen tuo

Supernova
hajoava kaasuuntuva
avaruuteen pakeneva
sammuu siellä valo, elonvoima
raaka-aineeks palautuva
hiiltä rautaa synnyttävä
tyytyä ei meidän tarvii, pelkkään vetyyn
heliumiin sittenkään
veri kiertää
rauta hapen tuo
ryhdin antaa.

Meren hämy välissäin

Tanskanmaalla
Ruotsi tuolla
toisiansa lähestyin
meren hämy välissäin
aistin, mietin, ihmettäin:
idän lännen purjehtijat
pohjan valon, syksyn syven
värit lammen, varjot puiden
veden hiekan aaltoavan
liplat meren, vihertävän
tuolla suomi, lordi, leidit
Atlantilta Tyyneenmereen
mantereet käy yhteen eroon
älyn haastaa uuteen eloon
uudet muodot
ilmoille näin putkahtaa
hirmuliskot ravinteiksi
nisät pienet kohonneiksi
hymyt herkät hersyneiksi
kuljeskella vainioilla
kaduilla ja laitureilla
'sinnepä lapseni saatan'

Vuoret rakastain

Liikkuu manner, väistyy meri
vuori nousee, tupruttain
salat vanhat esiin tuo
juonteet kiven, magneettiset
kertoo suunnan paikan
aikaan yksisoluisten
manner, meri
kilpaan käy
toinen toistaan yhdistäin
ja hajoittain
elonvoimat siinä
laskee nousee
sinne tänne heilahtain
eroon yhteen vuorottain
kulttuuri on tuolla toinen
tähän joukkoon kuulu en
vähintäänkin varoen
vuorenhuippu kutsuu mua
- ei huiput akatemiain -
valo siellä kirkastuva
naapurvuori tervehdyksen heittää
hämys illan, laskiessa valon
varjo suojan tuo
ei verta miekka juo
värit oudot häivähtäin
näin kertoi opas Atacaman:
vuoret rakastain.

Elo täällä, mammon päällä

Supernova lohdun kertoi:
elo täällä, mammon päällä
jatkoajan sai
ollut aikamerkki ei
suuntaa etsii elonkehä
väliin sinne kohta tuonne
kertoi Dawkins Helsingissä:
kymmen kertaa silmä
syntynyt on uudestaan
ei sammu täällä elo ihan siitä vaan
silti
kehitykses' ihmiskunnan
vikatikki siellä täällä
useimmiten huipun päällä
huippuja kuin sadesäällä
tieteessä on tulvillaan
ohjelmaa on monenlaista
yksi loppuu, alkaa toinen
akatemiaakin täällä tuolla
tohtoreita pullollaan
ääni varma, vankka, tumma
johtajalla, vallantiellä valitulla
silti kaipaan
Ateenaan
Atacamaan uudestaan
avaruutta kukkulan ja autiomaan
mistä saisin matkaseuran
Lucretius ja Ovidius
matkaliput teille tilaan
leikki pieni, vallan vastus, tuska suuri
kaikki yhteen sulautuva
en kaipaa valtaa markkinain
en kumppanuutta elinkeinon
kilpailut ja suoritukset
pois jääkööt,
ymmärrys ja aatos
tarkoitus on elämäin,
ei siihen anomusta, lupaa akatemiain.

Alle jään ja meren

Sanomani piti
- se aina karkaa mielestäin -
jo salmel' Tanskanmaan
kun uusi tähti lohdun toi
ja elo uuden innon sai
niin koitellessa ison vihan
kiven sisään koteloidu
alle jään ja meren
sitko pidä, elonvoima
piiloisana levähtele
auringon taas esiin tullen
sulaa jää, ryskyy meri
lämpö maahan yltää
uuden tulvahduksen
saa elonkulku päällä maan
näin kertoo dokumentti
tutkijain.
Elämässä ihmisen
sama sääntö on
koitellessa isonvihan
ylimielen huiputtain
sitko pidä
esiin nouse tulvahtain
kun mittas täysi on.

Louisianan pihamaalla

Louisianan pihamaalla
mieli karkas karkaamalla
kertoi opas ideasta
museonsa rakentajan:
yhteen tuoda taide, arkkitehtuuri, luontokin
kaiken kansan käytäväksi
silmin sirein katsovaksi
korvin herkin kuultavaksi
mielin virein mieliväksi
aistein kaikin maistavaksi
tuntein suurin tuntevaksi
aattein uusin lähteväksi
maahan toiseen vietäväksi
kulttuuri näin kiertää kulkee
sido sit ei suorittajat
mittarit ja tarkkailijat
uuden palkan määrittäjät
aatokset sä läpikäyt
- ei tehtävääsi kuulu se, mitä siitä -
teesit kirjaat Mirandellan
aateliset, vallanvahdit
rehtorit ja sihteeritkin
juttuun haastat
hävitä et voi
eihän hävittävää sulla
sivuun sullotulla.

Kaareva on maailmakin

Työkenttä korpi meille on
verraton
ei suuret suvut, paljot puheet
naurahtelut omahyvät
pilkanteot ikiajan
meitä kaada, ryskyy metsä
laiho nousee raivaajalle
oman tiensä kulkijalle
rinta nosta ryhtiin uuteen
mieli saata lentoon kaartoon
kaareva on maailmakin
universum kaikki tyynni
hyllyt täytä aatoksilla
laske kirja kirjan päälle
kuvat ota kameroilla
fotonit ja pikselkennot
sekoat jo laskuissasi
mikä ihmeen valovoima
sen kun painat liipaisinta
otoksilla muita kiusaa
kumman lailla oudonlailla.
- Havaitsitko vihjeen pienen
tekstin väliin kätkeytyvän
fiktiota kaikk' on vaan.


----------

Taustatietoa ja ohjeet esittäjälle:
Naurukuoro esiintyy taustalla.
Lopulta esittäjän ääni peittyy yleisön nauruun.
Runoilija määrättiin loppuiäkseen maanpakoon eteläiseen Ruotsiin pienelle meren saarelle.

palaute tekijälle