Ihmisten ja mannerten liikunnot -
kuvat ja mielikuvat

kirjan esittelyä ja näytelukuja
kirja ilmestyy maaliskuun alussa 2020


 

 

 


Lyhyt kuvaus kirjasta (myyntiluetteloita varten):

Kirjan virikkeet ja aihepiirit tulevat maailmalla liikkumisesta, omista tai muiden matkoista eri maanosiin, maihin ja paikkoihin: Amerikan mantereen maat, Atacama, Meksiko, Kanada, New York, Kuuba, Britannia, Afrikka, Tansania, Italia, Ostia, Pompeji, Matera, Rooma, Pariisi, Tanska, Viro, Lappi.

Millainen ympäristö virittää luovuutta, kirja kysyy ja tarjoilee vastauksia. Ihmisten ajattelu on altis lukkiutumaan. Maailma on totinen ja vihainen. Lukkiumien avaamiseksi kirja korostaa leikkisyyttä arjessa, työssä, taiteissa ja tieteissä. Mielikuvituksen ja ajattelun on saatava karkailla yli totunnaisten rajojen, tapojen ja käsitteiden. Kuvittelua maailma kaipaa. Totisuutta vierastan, leikkisyyttä halajan, kirjoittaja sanoo. Leikkisästi kirjoittavia on ollut kautta aikain: Ovidius, Boccaccio, Cervantes, Rabelais, More, Montaigne, Swift, Kivi, Viita, Huizinga, Keskiajan syksy ja Leikkivä ihminen.

Pohjavireenä kirjassa samalla on vankka asiakeskeisyys, kaihtamatta tieteen ja tietämyksen syvyyksiin ulottuvia kysymyksiä. Kirjoittaja arvelee olevansa sukua Leonardolle, jonka kiinnostuksella ei ollut rajaa. Hän piirsi ja piirsi, mietti ja mietti, kokeili ja kokeili, syntyi Mona jota miljoonat rientävät katsomaan puoli vuosituhatta myöhemmin. Niin tässäkin kirjassa aiheet ja esittämistapa virtailevat maan syvyyksistä tunturin laelle, ihmisen esi-isistä Jätkäsaaren kalseuteen.

Kirjalle on suunnitteilla jatkoa. Seuraavien osien aihepiireinä tulisivat olemaan 1) tieteen ja yliopiston maailma, 2) kirjallisuuden ja kulttuurin maailma.

 

Lyhyt kuvaus kirjoittajasta (myyntiluetteloita varten):

Juhani Kahelin on suorittanut valtiotieteen tutkintoja Tampereen ja Helsingin yliopistoissa. Hän on kirjastojen suurkäyttäjä sekä tieteellisten ja muiden tapahtumien päivittäinen osallistuja. 15 vuotta hän kuului eduskunnan henkilöstöön. Työelämän luovuuden ja vapauden kaventuessa Juhani löysi pakotiekseen kirjoittamisen. Tiedetoimittajien liiton ryhmämatkoilla ja omatoimisilla matkoilla hän on liikkunut maailman eri puolilla: Chile, Atacama, Kuuba, Egypti, Tansania, Intia, New York, Washington, Florida, Kanada, Italia, muut Euroopan maat. Matkoilta Juhani on kirjoittanut vapaasti hengittäviä kuvauksia ihmiskunnan eri kulttuurien tilasta, niin menneestä kuin tulevasta. Hän on julkaissut matkoiltaan myös valokuvia.

 

Kaksi näytelukua:

 

Millainen ympäristö virittää luovuutta?

 

Tanskanmaalla retkeili tieteen toimittajia samaan aikaan kun Lordi nauratti Eurooppaa. Kuka naurattaisi tieteen maailmaa? Millainen ympäristö ruokkii mielikuvitusta, keksimistä, irrottelua? Mistä kumpuaa älyllinen uteliaisuus, pohdiskelu? Ovatko tietynlaiset luonnonolot tai sosiaaliset olot otollisia?

Aineksia kysymysten pohdintaan antoi matkamme Tanskanmaalle. Kävimme Nils Bohr -instituutissa, Kööpenhaminen yliopiston fysiikan laitoksella, tiedeministeriössä, pohjoismaisessa ministerineuvostossa, medioiden ajatushautomoissa, Louisiana -taidemuseossa, Karen Blixen -museossa ja - ennen kaikkea - Tyko Brahen jäljillä Venin saarella.

Kööpenhaminasta matkasimme merta pitkin tunnin tai pari. Sama saari, Ven, häämötti edessämme ain, meri, salmi, vastarannalla Ruotsi. Valoa, avaruutta, maata, merta, tuulta ja tyyntä, pohjolan taivas, meritie itään ja länteen, luonnon suloa ja aaltojen uhoa. Näissä maisemissa ovat innoittuneet Brahe, Blixen, taidemuseon ideoijat, aineen syvyyksiin syventyjät. Saatko yhtä vauhdikkaan potkun ajatuksillesi, jos olet syntynyt korven kuiskeeseen Suomessa, ehkä et, vähintäänkin erilaisen.

Maisemaa katsellessa mieleen tuli toimittajien matka Egyptiin muutama vuosi aiemmin. Jyrkät vastakohdat, erämaan polttava hiekka ja viheriöivä maa tunkevat siellä toisiinsa. Niilin virta tuo veneen alas, purjeeseen puhaltava tuuli kantaa ylös, virta ja tuuli, energian liikkeet, auringosta peräisin molemmat. Joen vesi nousee laskee rytmissä. Aurinko kaartaa taivaan yli, keskipistettä hipoen, paahtaa pään. Valo ja varjo, taivas ja maa, elämä ja tuoni, myötävirta ja vastavirta, kuuma ja kylmä, hetki ja ikuisuus, vastakohdat syleilevät sinua joka puolelta. Mielikuvituksesi karkaa, ei tottele pohjan jähmeyttä. Pohdit olioiden ja tapahtumien leikkiä. Varjon avulla mittaat maapallon mitan. Vuosituhantinen kulttuuri laskuineen ja nousuineen syntyy synnyttämättä.

Tai menepä Ateenaan. Joka hetki silmäsi kantaa lähelle ja kauas, kukkulalta laaksoon ja laaksosta kukkulalle, huipulta toiselle, vuorille, merelle. Kukkulat kylpevät valossa. Mikä on tämän ja tuon huipun etäisyys, entä rinteen kaltevuus, miksi varjo kulkee näin, miksi taivaan tähdet kiertävät noin, mihin aurinko laskeutuu. Mielesi luo viivoja, syntyy kulmia, lukuja, suhteita, kuvioita, kolmioita, periaatteita, aksioomia, sääntöjä. Kas, kädessäsi on geometria, maan mittaus ja kuvioiden kuvioitu leikki, annos astronomiaa, palatsien ja pylväiden taju, saumojen kohdinko, mielesi kehittelee yhteiskunnan ja valtion periaatteita, puet ihmisten tyhmyyden tai viisauden näytelmiksi, perustat akatemian tai keskustelet kadunkulmassa.

Ei Louisianan taidemuseotakaan ollut annettuna olemassa. Jonkun piti saada idea, kehitellä, valikoida, muotouttaa. Tuoda yhteen taide, arkkitehtuuri ja luonto, avata väen käytäväksi. Maataiteilija loi museolle teoksen, minkä kautta astut varjosta valoon. Avaruus, valo, valon ja varjon leikki - tämän ympärillä askartele tiede ja taide, elämä, ja mielikuvitus. Kyky kuvitella erotti ihmisen eläimestä, sanoo Harari.

Venin saarella professori selostaa, kuinka Tyko Brahe lähestyi häntä askarruttaneita ihmeitä. Tyko ei aloittanut suurista filosofioista. Hän avainnoi, kehitteli laitteita, kirjasi muistiin, laski, laati taulukoita, teki laskelmista päätelmiä. Miksi Marsin rata ei ole sellainen kuin sen oppien mukaan piti olla? Tyko valitsi pienen yksilöidyn ongelman.
Brahen metodiikkaa soisi sovellettavan yhteiskuntaan, kulttuuriin, politiikkaan. Millaisiin kysymyksiin, tutkimusasetelmiin ja metodologioihin silloin päädytään? Jääköön vakausteoriat, kasvuteoriat, tasapainoteoriat.

Ministeriön virkailija kertoi valtion strategioista. Tanskaan luodaan maailmanluokan yliopistoja. Mutta eikö niitä luoda joka maahan. Tämäkin Aalto, muka maailman huippu. Tanskan hallitus oli laatinut globalisaatiostrategian. Ensi kertaa vuosikymmeniin kansa marssi kaduille osoittamaan mieltä hallitusta vastaan.
Vastaavia strategoita rakennellaan Suomessa. Kriittinen ääni yleisön joukossa, sattumoisin ministeriön virkamies hänkin, kommentoi: strategiat ovat ahneen luokan tarve varmistaa tulevaisuutensa.

Strategiat ovat armeijan kieltä, lähtevät ylätason opeista, makrotieteen malleista, ekonomistien teorioista, talouden, yhteiskunnan ja tiedemaailman rakenteista, ovat vallantäyteisiä. Tyko Brahen esikuvaa seuraten hakisimme maanläheisempiä kysymyksiä, emme ottaisi käsitteitä tai näkökulmia annettuina, panisimme merkille ristiriidat ja jännitteet, havainnoisimme ohi vallitsevain teoriain, instituutioiden ja akatemiain. Menisimme lehtoon kuten Platon. Astumme kadulle, teemme matalaa tutkimusta. Tyko Brahe kaivautui maahan, ettei tuulet laitteita heiluta. Siinä kuopassa mekin kävimme.

Huipulla tuulee, kuin euroviisuissa. Kansat valitsivat viisuissa mörön. Mörköily etsii kokemusta, tuntemusta. Tiede strategioituu, huiputtuu.

Tarvitaan irtautumista, vastakohdille avautumista, syrjittyjen akatemiaa kuten Ateenassa. Ei ole valoa ilman varjoa.

Läntinen maailma suorittaa ja suorituttaa. Suorittaminen on ennalta annettua, urauttamista, lokerointia, vailla mielikuvitusta. Egyptin Eratosthenes tai Tanskan Tyko Brahe eivät suostunut suorittajiksi, he mittailivat ja laskeskelivat varjojensa pituutta, kaivon kupeessa tai kuopan pohjalla.

 

Risteilevät kulttuurit

Kymmenet miljoonat ihmiset maailman eri kulttuureista ovat virranneet New Yorkiin, osa on jäänyt, osa jatkanut sisemmälle. Onko New Yorkissa kuultu maahanmuuton vastaisuudesta? Eipä juuri.

Maahanmuutto alueelle alkoi nelisensataa vuotta sitten. Tänään New Yorkissa on alakulttuureja maailman kaikilta kolkilta: kiinalaisia, italialaisia, irlantilaisia, suomalaisia, karibialaisia, meksikolaisia ja muita.

Jos maahanmuutto ei ole ongelma New Yorkissa, miksi se olisi ongelma Suomessa tai Euroopassa?

Eikö ole päinvastoin? Erilaisten kulttuurien edustajat maapallon eri puolilta voidaan ottaa vastaan juhlan tavoin. Mikä visio onkaan olla maailman kulttuurien kohtaamispaikka, kulttuurien risteymä, sulauma, kooste. Kulttuurien kohtaaminen on kehityksen spiraali.

Toki New York kasvoi edukkaista olosuhteista. Sijainti valtameren rannalla kohti Eurooppaa, hyvä paikka satamalle, vettä juotavaksi. Keski-Lännen suurille järville avattiin kanava. Kanava toi käyttöön metsiä, mineraaleja, vettä, energiaa, öljyä, hiiltä ja muuta. Paronit ottivat välistä siivun, sikisi pohattoja, rockefellereitä ja carnegeitä. Välistävedot kohosivat torneina korkeuksiin. Tavallisempi väestö, maahanmuuttajat poimivat murusia joenpenkoilta ja katuvarsilta, kiinatownissa.

New Yorkin Zuccotti-puistossa sadat telttailijat vastustivat rosvoparonien valtaa. Bloomberg tyhjentää puiston kuin Kiina Tiananmeren aukion. Ei pidä ihailla Amerikan auvoa liikaa. Sisällissodasta on aikaa puolitoista vuosisataa. Entä seuraavat sata vuotta?
Kaksi tekijää - onnekkaat olosuhteet ja eri kulttuureista tulleiden ihmisten virta - tuottivat sykkeen. Mihin syke johtaa tulevaisuudessa, on avoin kysymys.

Suomi ei ole oloiltaan yhtä onnekas kuin New York. Mutta onhan täälläkin. Lähellä kiertää Jäämeri. Itämeri avautuu kohti Atlantia. On metsää, vettä, ilmaa, valoa. Mitä olisi enemmän? Ihmisiä, erilaisuutta, kulttuurien tajua, maailmalle avautumista.

Tervetuloa kaikki maahanmuuttajat. Mitä erilaisimmista kulttuureista tulette, sen parempi. Ei työvoimaksi ekonomistien puhunnassa, vaan erilaisten kulttuurien toimijoina. Etelä-Amerikasta, Andeilta, Atacamasta, intiaaneja, Kuubasta, Meksikosta, Indonesiasta, Tasmaniasta, Siperiasta, mantuja tai hantuja.

Suomi maailmankulttuurien kohtaamispaikkana, kulttuurisen sulauman ja kypsymisen uutena maana, New Land.

Kuinka muut eivät ole tätä hoksanneet!