Miten uskaltaisi kentälle?


Kun on mukana piskuisimmassa, ei ole rekvisiittaa: ei telttaa, ei pöytää, ei teekeitintä. Tästäpä tuleekin ongelma. Kun tekisi mieli mennä kentälle, kansan joukkoon. Tänäänkin olisi ollut impivaaramarkkinat Espoossa ja Vantaalla. Miten teet itsesi tykö?

Saunassa sen keksin. Liimaan julisteemme pahvinpalalle, panen roikkumaan kaulasta etu-ja takapuolelle ja sitten kävelemään markkinaväen joukkoon. Liimasin jo pahvit, mutta siihen rohkeus petti. Ajattelin huvittuneita hymyjä, piileviä katseita, säälinsekaisia ilmeitä, puoli-ikeitä kysymyksiä joihin hädissään yrittäisi jotain sanoa. Yksin en rohjennut.

Asian myönteinen puoli? Vaalitouhu on itse asiassa hauskaa, se imee mukaansa. Jos tekee jotain, niin tekee mieli tehdä enemmän. Näinhän sen pitäisi olla muillakin, tuntea osalliseksi, tuntea tekevänsä jotain. Minä en kestäisi toimettomuutta, työttömyyttä, turhuutta. Ihminen on luotu toimimaan, ihminen on energiaristeymä.

Kokemuksesta tiedän, että kirjoitus (esim. blogiin) syntyy vain kun alkaa jostain nurkasta kirjoittaa. Samoin on elämässä, jostain täytyy alkaa. Harvoin tietää mihin se johtaa, mutta sepä juuri hauskaa onkin, yllätyksellisyys, keksiminen, laulun sanoin "maailmassa monta on ihmeellistä asiaa". Eilen keksin ehdottaa, että vaalien jälkeen pannaan pystyyn kansanrintama. Kun astuu yhden polun päähän, niin kohta on jo rintamassa!

Moni asia ennen pitkää huvittaa, näin arvelen. Silti: meistä vielä kuulette.

Mutta se kenttä, miten sinne uskaltaa.

Kommentit:

3.4.2011 15:00 Timo Isosaari
Kyllä valtamedia on yksilön itsetunnon murskaamisessa onnistunut, kun omia arvojaan ei uskalla, eikä usein edes pääse esittämään.

Halpa sadekatos ja fläppitaulu voisivat olla köyhän valinta, avustavalla mehupojalla höystettynä. Jos onnistuu edes muutaman prinsessa ruususen herättämään ennen vaaleja, voi laskea onnistuneensa.


3.4.2011 16:28 Harmaasusi
Ota mallia Kokomustasta, miellyttävä naamari
pilailuvälinepuodista ja ei kun vaalikentille.

Kokomustalla on samat temput, mainostoimisto
asettaa hymyilevälle Kataiselle sanat suuhun,
joita tämä toistelee pellenaamari kasvoillaan
toistelemasta päästyäänkin.

Kuten olet varmaan huomannut pötypuheella on
tämä fantastinen pelle päässyt pitkälle.


3.4.2011 16:29 Mirjami Parant
Älä huoli! Vaikka olen itse Kristillisdemokraattien leirissä, niin silti väliin uskallus on koetuksella. Aion kuitenkin laittaa vanhan autoni takalasiin tarran (hinta 25 euroa), jossa on numeroni ja kotisivuni osoite. Rohkeutta vaatii nää kisailut, demokratia voittakoon!


3.4.2011 16:58 Juhani Kahelin
Kiitos teille, kommentoijat.

Pitkään mietin, arvaako tällaista kirjoitusta laittaa. Tuleeko pahanilkisiä kommentteja tyyliin "voi sinä ressukka".

Tällä menolla vaaleistakin tulee myönteinen kokemus, itse kullekin.

Ja vaalien jälkeen me vasta näytämmekin...


3.4.2011 17:32 Lasse Ryti
Itse olin lauantaina hämmästynyt, kun Sello oli ihmisiä täynnä ja ainoastaan Perussuomalaisilla oli uudella puolella vaalikoju. Jos itse olisin noissa touhuissa mukana, olisi itsestään selvää, että koska lauantaina ihmiset käyvät shoppailemassa, ja jos haluaa omaa näkemystään tuoda esille, kannattaa mennä ihmisten luo.

Eikä kannata pelätä poikkipuoleisia lausahduksia, kuuleehan niitä mm. töissäkin ja ei niihin maailma lopu.


3.4.2011 19:14 Ros-Britt Kangas
Jatka rohkeasti pahvien työskennellyn. Ensin tuntuu ehkä takkuiselta siellä kentällä mutta heti kun pääset vauhtiin helpottaa, tunnet että oletkin toiminut ja tärkein on silti päästä ihmisten kanssa tavalla tai toisella juttelemaan. Joo, itsekin epäiröin alkumetrillä kun en koskaan ole ollut tottunut kehumaan itseäni tai tuomaan esiin vahvuuksiani. Pikku potku omaan takapuoleen ja ítseänsä huijaaminen että "tämähän on ihan normi-juttu minulle"....


3.4.2011 19:48 Arto Lehkamo
Vaaalikampanjaa pystyy tekemään myös pienellä budjetilla. Tietokoneella voi itse suunnitella esitteet joita jakaa toreilla ja turuilla. Blogit ja yleisönosastoon kirjoittaminen on ilmaista.
Tarjouksia kadunvarsijulisteista kannattaa ottaa muutamalta taholta ja loppujen lopuksi ne eivät niin paljoa maksa.
Autoteippauksen pystyy saamaan suht. edullisesti ja se näkyy aina kun autolla liikkuu. Siis liikkuva ja huomiota herättävä vaalimainos.
Väitän, että itsetehdyt jaettavat esitteet, autoteippauksen ja 20-30 kylttiä kadunvarteen = 500 euroa.

Mutta mikä sitten maksaa?

Lehtimainonta, radiomainonta ja etenkin TV -mainonta on kallista.

Kahta ensimmäistä minulla on - viimeksimainittuun ei ollut varaa. Ja silti koitan pitää markkinointibudjettini kurissa, vaikka lievää repeämistä on tässä loppumetreillä päässyt tapahtumaan. Alunperin päätin, että 2.000 euroa on maksimi, mutta valitettavasti se ei riittänyt. Silti olen vielä TODELLA kaukana keskimääräisestä vaalibudjetista ( siis sellaisesta, joilla yleensä päästään sisään eduskuntaan ) so. kahdestakymmenestä tuhannesta eurosta.


3.4.2011 22:28 Vilhelm Junnila
Pop up -telttoja löytyy "kohtuulliseen hintaan". Tämä on noin 500 euroa kuitenkin. Jos Teitä löytyy esimerkiksi viisi niin sadan euron uhraus hyvän asian puolesta voi kannattaa, ellei nyt niin tulevaisuudessa, jos olet politiikassa pitkään.

Arvostan kirjoituksiasi kun ne ovat jotenkin niin rehellisiä.