Keitele Forest

 

Mitä Keitele-kiista paljastaa ja mistä vaietaan

Keitele-kiistaa seuratessa mieleni kiihtyy. Kiistan osapuolten rajaaminen ‘työmarkkinoiksi’, syvemmän ja laajemman tarkastelun puute, taustoista vaikeneminen, tiede- ja kulttuuriväen välinpitämättömyys, median pinnallisuus, politiikan piiloutuminen. Mikael Pentikäistä pilkataan kun hän käytti sanaa mafia. Onko sana sittenkään tyhjästä syntynyt, jos ja kun lähestymme asiaa taustoistaan käsin?

Yliopistojen tiedeväki kehuu tutkitun tiedon teemavuotta. Keitele-kiista paljastaa kuinka rajautunutta ja höttöistä heidän tietonsa yhteiskunnan ja kulttuurin syväjuonteista on. Tieteellisluontoinen tutkimus tämäntyyppisten kiistojen taustoista, olemuksesta ja vaikutuksista puuttuu tyystin. Suuri häpeä akatemioille ja tieteelle. Suomi on pinnallisen ajattelun, poliittisesti ohjatun tutkimuksen ja barbarismin maa.

Seuraavassa nostan esiin joitain näkökulmia. Tämä on epäkiitollista sikäli että kiistat elävät päivittäin. Sisältöä joutuisi koko ajan muokkaamaan. Alla oleva on tämänhetkinen versio. Keskeneräisyyksiä ja virheitäkin tekstistä lie helppo poimia mutta pyydän kiinnittämään huomion isoon kuvaan.

Keitele-kiistan näen ja koen myös läheltä sekä Keiteleen että Helsingin päästä. Olen syntynyt Keiteleellä ja lapsuuteni päivätyöt siellä tehnyt, nähnyt edeltävän sukupolven työn ja sen tuhon, torpan ja metsän kasvun tyhjästä. Omistan metsäpalan Keiteleen syövereissä, olen Keitele Forestin asiakas. Koen olevani asianosainen mitä suurimmassa määrin. Tätä eivät työmarkkinapukarit ja poliitikot tunnista eivätkä tunnusta. Ylenkatse meitä muita ja yhteiskuntaa kohtaan on anteeksiantamaton. Tästä kumpuava kiihtymykseni saa näkyä ja kuulua, mitä enemmän sen parempi.

Rinnassa läikähtää

Lähestyn Keitelettä Viitasaaren tai Kuopion suunnasta. Rinnassa läikähtää ylevyyden tunne. Vastaan tulee pari punaista rekkaa. Tiedän mitä niissä on. Keiteleellä tehdyt liimapalkit tai kattotuolit matkaavat japanilaisen puutarhan, Egyptin faaraoiden jälkipolvien tai marokkolaisen nobel-kirjailija Albert Camus’n Sivullisten puutarhojen pieliä koristamaan. Tämän jalommaksi ei ihmisen toiminta ylene. On pyhäinhäväistys että helsinkiläinen pukarius ottaa uhrikseen tällaisen toiminnan. Se on suurempi häpeä kuin se että Taleban tuhoaa patsaita Afganistanissa. Valtausta johtaa Teollisuusliitto, AKT, Rakennusliitto.

Valtauksen uhriksi on joutumassa ääriarvokasta. Syvällä maaseudulla on ollut ja yhä on rippeitä orgaanisesta kulttuurista joka voi tarjota vaihtoehdon henkensä kadottaneelle valta- ja valtiopolitiikalle, työmarkkinavallalle ja niisanotulle hyvinvointivaltiolle. Tärkeä sana on orgaaninen. Sen vastakohta on mekaaninen tai mekanistinen. Uskon että Keitele Forestin synty on kummunnut syvän maaseudun kulttuurin orgaanisesta luonteesta. Siihen ei kuulu ihmisten lähtökohtainen jaottelu ja vastakkainasettelu milloin milläkin perusteella. Toki sellaistakin voi kehittyä, eihän nyky-yhteiskuntaa täysin pakoon pääse. Mutta siitä ei saa tehdä pääasiaa.

Kojamo, Riku Aalto, Varma, Ilmarinen

Helsingissä jyllää kasauma talouselämän järjestöjä, työeläkeyhtiöitä, ammattiliittoja, ajatuspajoiksi itseään kutsuvia EVAa, Etlaa, PTtä, PTTtä, Suomen Pankkia, GSEtä pari luetellakseni. Kauppakorkean poikaset perustavat varainhoitajia, kehittäjiä, enkeleitä ja sijoittajia, syysmoskaa, privanetteja, coneja ja solareita. Yliopistotutkijat on ohjattu jauhamaan populismia, äärioikeistoa, terrorismia ja transpuolia sekä kommentoimaan ministerin kaula-aukkoa jotta pääpopulismille eli poikasten luomuksille jää vapaa kenttä. Kenttä jota mikään moraali ei sido.

Aikamme ay-liike kylpee rahassa. Eikö ainoatakaan tutkijaa, professoria, säätiötä, mediaa kiinnosta kysyä miten tähän on tultu. Rahamassien ja niiden kasvun turvaamiseksi pienet keiteleet pannaan polvilleen.

Tietoa ay-liikkeen kapitalisoitumisesta löytyy tutkimalla nykyisen Kojamon syntyhistoriaa ja sitä mihin temppuihin Kojamoa on käytetty.

1969 ammattiliitot perustivat Valtakunnallisen vuokratalo-osuuskunnan eli VVOn. Ben Grassin aikoina osuuskunta (ei siis oy) lie ollut viattomalla mielellä. Ilman valtion syöttörahaa (ara-lainat) osuuskunta olisi jäänyt autiotaloksi. Sitten johtoon tuli kauppakorkean poikasia. He kertoivat ammattiliitoille millaisen rahavyöryn VVO:n pohjalta voi panna pystyyn. Rikuaallot ja selinit riehaantuivat. Meillä on varallisuusmassa jonka käyttöä valtio ei vahdi. Tähän loppuu yleishyödyllisyys. Varallisuusmassa yhtiöidään, viedään pörssiin, rahastetaan, rahastetaan. Rikuihin iski moraalikato, joka rinnastuu entisen Neuvostoliiton moguulikaappauksiin 1990-luvulla.

Olen koonnut Kojamo-aiheisen lehtileikekokoelman kymmenien vuosien ajalta. Eräskin leike kertoo kuinka valtion pääomittama Helsingin yliopisto sijoitti Kojamoon. Siinä tieteen ja moraalin kehto. Siinä hyvinvointivaltio, tutkijain rakastama.
Ylen laskelmien mukaan ammattiliitot ovat saaneet tuloa Kojamosta 10 vuoden aikana 915 miljoonaa euroa.

Teollisuusliitto on saanut Kojamosta vuosikymmenessä yli 150 miljoonaa euroa. ‘Yleishyödyllisinä’ ammattiliitot saavat luovutusvoittonsa ja osinkonsa verovapaina. Aiheesta tarkemmin Ylen ja Salkunrakentajan jutuissa, suosittelen.

Kauppalehdessä Kojamon Nieminen ja Hjelt hierovat käsiään. Kauppalehti, HS ja muut suoltavat yritysjohtajien ja liittojohtajien itsekehua ja tarinoita kuka ovelimmin lypsää ihmisiä, panee ’pääoman tuottamaan’. Johtajille tämä julkisuus on keskinäisen vertailun ja pätemisen tapa, se kannustaa. Eniten itsekehusta innostuvat nousukkaat. Jouluna HS täytti monta aukeamaa mogulitarinoilla. Koneen Säätiö tutkituttaa yliopistonaisilla yritysjohtajien maailmankuvaa jota HS ja muu media sitten viikkokaupalla messuaa. Siipeileviä tutkijoita en pysty arvostamaan (Anu Kantola ym).

”Työväen edustajana voi päästä koville tuloille. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sai viime vuonna 302 030 euroa verotettavaa ansiotuloa, mikä tarkoittaa kuukausitasolla yli 25 000 euroa. Verotettavia pääomatuloja ei Aallolla ollut. Palkan päälle Aallolle kertyi viime vuonna lisäansioita luottamustehtävistä. Kojamo maksoi vielä viime vuonna hallituksessaan toimineelle Aallolle yli 16 000 euroa ja Varma 25 500 euroa.” – Näin kertoo Kauppalehti, katso kuva kirjoituksen lopussa.

Kiiteistöalalla on tullut tavaksi lypsää tyhjästä – oppi tulee EKP:ltä, quantitative easining, rahaa tyhjästä). Varallisuusarvoja hilataan ylös mm. asuntohintojen ennakoidulla nousulla. Tämä tuloutus jaetaan osinkoina omistajille. Tätä temppua näyttää myös Kojamo käyttäneen. Tyhjästä luotu veravapaa raha kelpaa myös työeläkeyhtiöille. Talouselämä on pyramidihuijaus. Voi vain kuvitella romukasaa kun pyramidi alkaa mureta.

Teollisuusliitto myi 7,4 miljoonalla siivun Kojamo-osakkeistaan. ”Valmistaudumme syksyn (2021) työtaisteluun”, tunnusti Riku Aalto (linkki MT:n juttuun). Helsingissä keinotelluilla varoilla syöksytään nyt Keiteleen kimppuun. Joka nyppy on pihteihin sidottava, varmistettava ammattiliittojen markkinat myös tulevaisuudessa.

Kojamo tai Kojamon kautta liitot ja yhtiöt lypsävät valtiota, kansaa, meitä ainakin seuraavilla tavoilla:
– Ara-lainojen mahdollistaman varallisuusmassan omiminen
– asumistukien juoksuttaminen Kojamolle suoraan tai vuokralaisten kautta (asumistuet yhteensä 2 miljardia, siis valtion rahaa)
– lukuisat verovapaudet, valtion veromenetys miljardiluokkaa vuodessa
– vuokrien nousun hyödyntäminen täysimääräisinä

Vieläkö joku kieltää ettei teoissa ole mafiamaisia piirteitä. Tämän rinnalla Italia kalpenee.

Osinkotulojen verottomuus. Yleishyödyllisyyttä moraalittomasti tai lainvastaisesti tulkiten työmarkkinajärjestöt saavat pörssiosingot verovapaasti. Me ihmiset maksamme veroa 24,5 %. Ammattiliittojen määrittely yleishyödyllisiksi on moraalitonta, lainvastaista. Pikemminkin ne ovat yleishaitallisia. Teollisuusliiton ja AKT:n käynnistämässä saarrossa ja lakossa sivullisille koituu suuria haittoja ilman korvausvelvollisuutta. Tämäkö on yleistä hyötyä? Ei ole. Se on suuren luokan yleistä haittaa. Osinkovero on asetettava kaikille (liitot, työeläkeyhtiöt, säätiöt) samaksi, olkoon 5 % tai 24,5 %. Nykyinen verovapaus on täysimittaista korruptiota.

Jäsenmaksun verovähennys on verotukea työmarkkinajärjestöille. Ammattiliitot voivat hilata jäsenmaksuaan ylemmäksi. VM:n taulukon mukaan verotuki on noin 200 miljoonaa euroa vuodessa, se on valtiolta saamatta jäänyttä tuloa. Tuen poistolla hoituisi rahapelituottojen menetys tieteille, taiteille ja sote-järjestöille. Valtiolle ja poliitikoille on tärkeämpää pitää pystyssä työmarkkinajärjestöjä kuin tieteen ja taiteen tekijöitä. Se että tiede- ja taideväki metelöi vain turpeen tuesta, osoittaa kuinka valikoivaa heidän ‘tutkittu tietonsa’ on. Entä vihreät, onko jäsenmaksun vähenteisyys hyödyllinen vai haitallinen verotuki?

Työeläkeyhtiöiden hallinto. Työmarkkinajärjestöjen johtajiston istuminen työeläkeyhtiöiden hallituksissa on korruption muoto sekin. Virossa työeläkkeet siirrettiin ihmisten itsensä päätettäviksi. Ruotsissa jokseenkin näin on toimittu kautta aikain. Suomi paljastuu Pohjolan, Baltian, ties koko Euroopan johtavaksi korruptiomaaksi. Suomen hallitukset ovat hiljaa ja keskittyvät keimailuun.

Yllä kerrottu tutkittu tai tutkimaton tieto valaisee millaista joukkoa vastaan Keiteleellä taistellaan.

Mekaaninen vai orgaaninen yhteisöllisyys

Jos lukisit sokkona sosiologian isän Emile Durkheimin teoksia, saattaisit luulla että Durkheim kuvaa Keitele-kiistaa ja sen osapuolia.

Durkheim erotti orgaanisen ja mekaanisen solidaarisuuden. ‘Vanhassa’ yhteiskunnassa vallitsi mekaaninen solidaarisuus. Moderni yhteiskunta rakentuu orgaanisesti. Moderniuden ilmentymäksi (kai) yhä ajatellaan myös ammattiliittoja.

Mekaanisen ja orgaanisen erottelu voi istua tähän päivään yllättävän hyvin. Mutta kumpi on kumpaa? Onko asetelma kääntynyt nurin. Tänään mekaanista solidaarisuutta edustavat työmarkkinakäytännöt ammattiliittoineen. Ne pakottavat, estävät, saartavat, sulkevat, plokkaavat, ‘kannustavat’.

Jarkko Eloranta: ”Valtakunnallinen, laajapohjainen ja kattava sopiminen on parempi vaihtoehto kuin pirstaleinen ja epävakaa yrityskohtaisuus”.
– Sopisiko tuo kuvaukseksi mekaanisesta solidaarisuudesta? Keskiajalla vastaavaa kattavuutta edusti katolinen kirkko ja Jumala. Jumala on palannut.

Eloranta jatkaa : ”Iso osa työmarkkinoiden perusrakenteesta pannaan matalaksi”.
– Kenellä on oikeus määritellä yhteiskunnan tai ‘työmarkkinoiden’ perusrakenne? Eikö se olekaan poliittisen demokratian tai ihmisten keskinäinen asia? ‘Työmarkkinain’ väki uskoo että heillä on perusrakenteen määrittelyn yksinomainen valta. Miksei se yhtä hyvin ole perussuomalaisilla tai Savon metsänkävijöillä.

TV-ohjelmassa Ihmisen kaupunki jututettiin kööpenhaminalaista sosiaalitoimijaa. Hyvinvointivaltio on mekaaninen rakennelma, vieraannuttava, ihmisen toimijuutta typistävä – jotenkin näin hän puhui. Tieto syntyy ihmisten kohtaamisessa, ei Siltasaarenkadun tai Fabianinkadun kamareissa.

Durkheimin ajoista (1800-luku) yhteiskuntatieteet ovat mekaanistuneet. Harharetken kärjessä on taloustiede. Se mekanisoi ihmiskuvan, mekanisoi yrityskuvan ja lopulta ns. kansantalouden. Sana ‘kansantalous’ on ironiaa. Herttaiset naistutkijat eivät mekaanista tiedettä enää jaksa, ilonsa ja väitöksensä he löytävät temppareista (Temptaton Finland).

Missä on kansatiede, ihmisen kohtaaminen, sukupolvien kohtalot, joutomaan metsitys, ihmisen syrjäytys, suojeluvimman (30 %) monikulmainen arviointi? Tarja Halosen kädenväännössä Helsingin yliopistolla uitontutkijasta tehtiin vararehtori. Siihen päättyi kansatiede. Nyt yliopistoissa ihmisistä puhutaan trollaavina kaduntallaajina (kansleri Hämerin ja esimies Niemisen kielellä). Tieteenteosta tallaajat pidetään kaukana. Tätäkin paremmin taitaa Lapin yliopisto. Akatemian, säätiön tai Fortumin pyynnöstä yliopisto tutki Pirttikosken tunnelointia, kuinka kosken kivillä leikkineet pojat säikähtivät kun kuohuva koski katosi sekunnissa. Mutta yliopiston huippututkijoille lohen tappo olikin modernisaatiota, edistystä, hyvinvointia, kasvua, kansan onnea. Onni on tunneli. Tunnelin suuta ei näy. Onni ei ole kaarnavene (paitsi Edelfeltin maalauksissa).

Tieteilijöiltä on kadonnut vapaan havainnoinnin kyky ja halu. Heidät on korruptoitu tutkimaan sitä mitä akatemian strateginen neuvosto tai eliitin säätiöt, Koneen säätiö ja muut käskevät. Tieteessä ei olla kiinnostuneita sulkeumista, epä-älyllisyydestä tai barbarismista. Tapaus Keitele on periferinen, juhlapyhien ratoksi seurattava komedia, yhtä merkityksetön kuin Mika Myllylän näytelmät. Twitterissä voi irvailla.

Keitele tarjoaisi kysymyksiä ja aineistoa menneeseen ja tulevaan. Kuinka ‘modernisaatio’ tunkee Pirttikoskelle, Sierilään, Keiteleelle, Jätkäsaareen, yliopistoon. Kuinka ihmisten aatoksia ja käsien töitä pannaan maan poveen. Tiedeväellä olisi otollinen haaste hankkiutua tieteen kunniakkaan historian jatkumolle Durkheim – Westermarck – C.Wright Mills – Suvi Salmenniemi.

Vihreät miehet vai Porthanin ja Lönnrotin henki

Viitasaaren torin reunaa huuhtoo Keitelejärvi. Rannan povessa ihmisten kulkua tarkkaa Henrik Gabriel Porthan, Suomen historian ja kansanrunouden isä (sattumoisin kirjoitan tätä Porthanian ja Helsingin yliopiston seinänaapurina, veljiä olemme). Viitasaaren Henrik sai innoituksen ihmisen olemisesta ja kansan tunnoista.

Keiteleelle tunkevilta barbaareilta (vertaa vihreät miehet Ukrainan aroilla) puuttuu maaseudun elämäntavan, olemisentuntojen, yhteishengen, kekseliäisyyden, runouden, orgaanisen kulttuurin tuntemus. Putinin lailla he kokoavat sotajoukkoja sisarliitoistaan. Barbaareilla ei ole ulkoisia eikä sisäisiä pidäkkeitä. He uskovat että heidän toimintatapansa (yleissitovaa, tessiä) on ainoa oikea ja ainoa oleva. Heidän vallantuntonsa on rajaton. Sopimuksen kaikkien puolesta voi tehdä vain Teollisuusliitto. Toisinolijat, liitottomat, kulakkeja mitä lievät ovat historian väärällä puolella, heidät kuuluu passittaa vienankaivuun.

Avojaloin taivalsi Lönnrot, sammalmättäällä torkahti, savutuvassa kansan tuntoa kuulsi, vihkoon kirjasi, kansiin räknäsi. Sampanjoin te niitä nyt SKS:ssä maiskutte, Hallituskadulla, kaukana kavala maailma. Ihmisen kohtaajiksi, kansatieteeksi teistä ei enää ole. Yksi on äänenne, islamin rukouskutsun lailla virtenne kaikaa: populisteja, impivaaraa, äärioikeistoa keiteleet täys. Ettekö rumempia sanoja keksi, kollegiot ja vararehtorit. Ei ole porthaneja yliopiston saleissa enää.

Meitä ette nujerra. Lapiolla avomme puron, päästämme lähteen veden.

Työsanaston harhakuva. Älä sotke ympyröitäni.

Mekaanisen vallan sanastoa ovat työ, työllistää, työllisyys, työllisyysaste, työsopimus, työehtosopimus, työmarkkinat, työmarkkinaosapuolet, järjestöt, sopimusyhteiskunta, kolmikanta, työn vaativuusluokitus, suoritus ja pisteytys.

Mekaaninen valtakulttuuri on sadan vuoden aikana iskostettu valtion lakeihin, työelämäkäytäntöihin, direktioon, sopimusvaltaan, eläkevaltaan, joukkotiedotukseen. Media suoltaa mieliimme näitä ‘faktoja’. Suoltamisen yli harva jos kukaan osaa enää ajatella.

Työsanaston luonnollistamisessa tieteillä on keskeinen rooli. Tieteissä ei ole kuvittelukykyä kehittää muunlaista maailman kuvastoa ja sanastoa. Pohtiiko yksikään väitöskirja sanan ‘työllistää’ olemusta? Sanahan jo itsessään kertoo että kyseessä on ihmisen objektivointi, kohteeksi alistaminen. Työlähtöinen sanasto on neuvostoliittoa. Se liitto kesti 70 vuotta. Omat liittonne te nyt Keiteleelle ulotatte, murennatte orgaanisen hengen jota onneksi kai on.

Mitä tarkoittaa sana ’työehto’. Sanahan puhuu ehdollistamisesta. Millä ehdoilla saat elää, tehdä ’työtä’. Tieteissä ehdollistaminen tunnetaan Pavlovin koirana. Kannustamalla koira opetetaan toimimaan tietyllä tavalla. Saihan Merja Ylä-Anttilakin juuri 40 000 euron kannustuksen. Herrajumala, mehän ollaan koiria. Koulutuksen nimi on työehtosopimus, tes.

Niin myös valtion työpaikoilla eduskunnan virastoja myöten ‘kannustettiin’. Näennäisperuste tuotiin piilotettuna tupo-sopimuksen sivulauseeseen, mukana siis myös ay-liike, ehkä jopa innokkain. Ay-johtajisto haistoi omien palkkojensa potenssikertoimen. Valtion suuriruhtinaskuntien johtoon levisi mieliala että voivat tehdä mitä tahansa, kiinni eivät jää. Tätä perua on nykytapaus VTV, Tytti Yli-Viikari, hallintojohtaja Mikko Koiranen. Mekaaninen kaikkivaltiuden tunne ampui yli.

Miksi poliitikot, hallitukset eivät puutu kaikkivaltiuteen? Miksi tiedekenttä, yliopistot, politiikan ’tutkijat’ ovat hiljaa? Eikö barbarismi kuulu viheliäisiin ongelmiin (wicked problems) joita tutkimalla te pelastatte ihmiskunnan?

Roomalassotilas lähestyi kolmioita hiekkaan piirtelevää Akhimedesta. Älä sotke ympyröitäni, Arkhimedes sanoi rauhallisesti. Kuka on aikamme arkhimedes? Onko se rikuaalto, teollisuusliitto, hakaniemi, eduskunta vai keiteleläiset? Loogisesti, historiallisesti ja moraalisesti ajatellen rooli kuuluu keiteleläisille.

Arkhimedes elää, Rooma ei.

Oikeusvaltio, suojeleva oikeus

Olemme toista mieltä kuin oikeus, lausui AKT ja kieltäytyi tottelemasta. Oikeaa ‘mieltä’ tuskin onkaan ja olipa lopullinen ‘mieli’ mitä tahansa, AKT:n lausuma pantaneen merkille. Siinähän käveltiin sillä hetkellä voimassaolleen oikeuslaitoksen kannan yli, sekä rahallisesti (miljoona euroa) että toiminnallisesti jatkamalla saartoa satamissa. Keillä kaikilla on vastaava oikeus? Kuusiniemet, Henrikssonit ja HS ovat vaatineet ja vakuutelleet, että oikeuslaitos on suojattava kaikissa olosuhteissa. Keitä vastaan on suojauduttava?

Vieläkö joku puhuu oikeusvaltiosta?

EU käyttää sanaa sosiaalinen suojelu. Suomessa te suojelette kaikkein heikoimpia, suojelette metsää, suojelette ikäihmisiä. Keväällä 2020 Marin suojeli ikäihmisiä, rivien välissä kuulsi loukkaava ajatus että ikäihmiset ovat poliittisia muumioita ja ressukoita. Tänään EU ja Emma Kari suojelee 30 % metsistä.

Suojeluvimma on niin vallantäyteistä sekä tiedollisesti ja tieteellisesti niin höttöistä, että suojelusta, oikeudesta ja valtiosta irtautuminen pulpahtelee siellä ja täällä. Oikeusvaltion ja koko valtion käsite murenee. Hyvä vai paha asia?

HS vertaili demokratiakäsitystä Kiinassa ja länsimaissa. Aluksi vertailu huvitti. Siis aluksi.

Keitele Forest

Vilkaisen Keitele Forestin historiaa – usko tai älä.

Puuteknikko alkoi veistellä kirveellä tukin syrjää – ehkä sai mallin Kymönkosken naapurisahurilta, Brysselin kävijältä. Kirves sahaksi kirposi, liimapalkiksi laveni, kohta orreksi yleni. Yrittäjäpalkinto on orgaanikasvajalle myönnetty, kohta jo vientipalkinto mäntyniemestä. Männystä on moneksi. Lähestyt Keitelettä mistä vaan, punarekka vastaan ajaa, Kotkaa kohti kuin Pietariin muinoin. Ahtaaja satamassa vartoo, Raija Siekkisen niemellä (ei tarvinnut Raijan lakkoilla mutta tuli vei). Kotkassa minunkin keiteleläislähteen vedet mereen yhtyy. Keitele ja meri, sanoi Hemingway.

Samanlaista herkkyyttä kuin Raijan novelleissa täytyy Forestin palkeissa olla. Ei ne muuten Japanin siroihin puutarhoihin kelpaisi. Palkit tulee Keiteleen peruilta mutta Raija ei Jyväskylän pohjanpuolle uskaltanut, siellä pilvetkin roikkuvat maassa.

Vasemmisto-opiskelijain puheenjohtaja, vasemmiston eduskuntaryhmän toimihenkilö Anna Lemström paljastaa totuuden: Keitele Forest on tyranni. Kantsii uskoa. Sotien jälkeen Keiteleen pieneläjät löysivät turvan Suomen Kansan Demokraattisesta Liitosta. Moniko heistä tai heidän jälkeläisistään kokee tänään turvakseen Helsingin nykyvasemmiston, annat ja modigit? Saattaa heitä enemmän olla kuin Helsingin vihreisiin turvaajia. Ei auta Saulin puheet, maa on jaettu ja sellaisena pysyy, ainakin jos helsingin henki jytää. Tulisiko Vennamo takaisin.

Ropsimetsässä suon laidalla

Täällä olen siis syntynyt, lapsuuden päivätyöni tehnyt, päivän ropsia rosmo p karttuselle, toisen heinäkuormaa naapurille, Saarelassa tummatukkaa hivellyt, kauas karkasi tumma – vai minäkö se karkasin. Täällä, syvimmässä perukassa, hoikkasuon laidalla, joka taannoin sangoin sadoin lakkaa kultana lainehti, Pihtiputaan rajaa läheten, Rillankiven tuntumassa, täällä sijaitsee metsikköni, torppani. Puissa humisee historia, 1700-luvun isojaon jakolinja halkaisee metsikköni. Rajassa oli veräjä, siitä pääsivät lehmät valtion ruohoa syömään. Viiden tai 7 vuoden välein teemme puukaupan, metsä kun kasvaa, kerran kilpailutimme, Keitele Forest voitti. Forest kehuu katkovansa puut hyvin – miten lie. Toisen kerran nuutinen piti löytää tehtaan sokkeloista, laittaaksemme nimet riikkiseen puukauppaan. Kovin oli aulat lavenneet. Mistä se kertoo? Täällä tehdään hyviä tuotteita, sellaisia ei riitelyllä synny. Henkeä on oltava, ei vain tyrannia. Näillä kumpareilla henkii paikalliskulttuuri johon Helsingin ymmärrys ei yllä.

Ei ilmaan hiilenä pala metsikkömme puu. Vaietkaa pantsarit ja ahokkaat, plokkaajat, rikkaruohon kitkijät, sitrat ja demokset. Sukupolvi raivasi torpan, metsän yleväksi ylensi, ei päästöjä tuottanut. Rukiin kasvatti sonnalla, ahvenet järvestä nosti, elonpäiviä riitti kun terveesti eli ja luonnon terveenä piti. Vaietkaa, te syyttäjät Helsingin.

Maan ääri

Sivistyneistö on mieltynyt sanaan ääri. Ääri sitä, ääri tätä, ääri mitä, ääri tota. Ylen uutiset ovat pelkkää äärtä, kankaanpääkin on maan ääressä, autiotaloa, impivaaraa. Kaikkia ääriä eivät oulatkaan huomaa. Koska tiede kertoo totuuden, kannattaa meidänkin ääreistyä. Maan ääressä kulkevi lapsosen tie, kohta jo enkeli kotiinkin vie.

Äärelle hamuaa myös Hakaniemen väki. On aaltoa, kokkoa, eloa ja rantaa. Riku ja Ismo pyrähtävät Forestin pihaan. – Kuules Ilkku, nyt loppu ilkku.

Onko Sanna Marin lausunut sanaakaan työelämän äärimielistä? Bulvaani on bulvaani. Marin leipoo kivisen leivän. Kullervo, kannusta ratsusi laukkaan, miekkaan jo tartu.

Millaisen jäljen aikamme jättää. Kylmän lieden.

Alkuperä

Nostalgia ei teitä kiinnosta, opistoissanne te pelaatte tenure trackia, pengotte Kontulaa Kiinasta tienatulla säätiörahalla (mitäpä uiguureista), pelillistätte, arvioitte vertaisianne. Savolainen kulttuuri, henki jolla keiteleet kivensä tasoi ja metsänsä ylensi, suonsa säilöi, kurjen ja teeren kuhertaa, se oli alkuperäluontoa jota kuulemma ei enää ole ja jonka rippeet EU, Emma Kari, Kotiaho ja paneelit kaikki – kuulemma niitä on monta – suojelee, suojelee 30 asteeseen. On meilläkin ahot, kotoisat ahot, sekametsän siellä kasvatamme, ylenee latvus, solisee puro, jänö loisien pomppii, tikka reiän hakkaa. Kotiahoa, karia emme tarvitse. Ei ole partasuusta väinömöiseksi. Aino, me suojelemme sinua.

Viitasaari ja Keitele, astukaa johtoon

Viitasaarella on tehty valtuustoaloite kunnan julistamiseksi tuulivoimavapaaksi alueeksi.
Keitele, julistaudu työmarkkinavapaaksi alueeksi.

Näin innovoiden kuntademokratialle aukeaa uusi huomen. Supercellkuntia en äänestä enkä niihin astu. Pitäkää puistonne ja tuulenne.

Unkari, Puola ja Suomi

Mikä kolmesta maasta – Unkari, Puola, Suomi – harjoittaa tieteen poliittista ohjailua tehokkaimmin ja piiloisimmin? Vihje: akatemian strateginen tutkimusneuvosto Suomessa. Toinen vihje: kansahenkisen yliopiston alasajo joka saa tutkijat kumartamaan ja ylistämään superrikkaiden säätiöitä kuten paimenet muinoin lapseksi syntynyttä Jumalan poikaa.

Hakaniemen ja etelärannan kabineteissa suurin huvituksen aihe on Temptation, yliopistojen tempparitutkijat.

Kavafis, Coetzee, Beckett

Mistä barbaarit tulevat? Tulevatko he tänään vai huomenna? Tätä kysyivät Kavafis, Coetzee ja Beckett.

Barbaarien uskottiin tuovan pelastus. Torilla odottanut kansa palasi pettyneinä koteihinsa. Keiteleellä kansa kokoontuu torin sijasta urheilukentälle.

Työnantajuus on filosofinen ja looginen mahdottomuus

Keitele Forest ei kuulu työantajaliittoon. Tässä piilee tulevaisuuden airut, edelläkävijyys, avantgarde.

Sanaa ‘työnantaja’ on meidät iskostettu pitämään totena ja totuutena. Puhe työnantajuudesta on disinformaatiota, epätotta, filosofinen ja looginen mahdottomuus. Mikään olio, kukaan ihminen ei voi olla elämän (‘työn’) antaja toiselle. Jokainen olio on suvereeni itsessään. Ohuempien instituutioiden on rakennuttava oliosuvereniteetin pohjalle sitä loukkaamatta. Rakentumisen elementti on keskinäisyys ja vuorovaikutus.

Työnantajuuden käsite on ujutettu läpi yhteiskunnan. Se levitettiin myös valtion töihin. Valtion tehtävissä ei oikeastaan muuta ‘työnantajaa’ kuin kansa ja/tai eduskunta voi olla (näin aiemmin ymmärrettiinkin; virkamies toimi eduskunnan säätämien lakien pohjalta ilman ”työnantaja”välikättä). Muita tuomaita ei valtion tehtävissä voi olla eikä sellaisia pidä tunnustaa. Seuraavaksi työnantajuus ympättiin sivistymiseen. Perustettiin Sivistystyönantajat. Oi mikä käsite, mikä ironia, mikä typeryys – sivistyksen antaja. Yleensä kai sivistys omaksutaan, kukin omasta puolestaan. Tällaisten hölmöilyjen rinnalla Keitele Forestin kuulumattomuus työnantajaliittoon näyttäytyy todella edelläkävijyytenä. Se haastaa koko Helsinki-rintaman yliopistoista, valtiosta, eduskunnan virastoista alkaen. Nyt olen Keiteleestä ylpeä.

Jälkeenjääjät

Keitele Forest on tähän asti noudattanut metsäalan yleistä työehtosopimusta. 1.1.2022 jäälkeen sopimusta ei ole eikä tule. On toimittava jotenkin toisin. Mikä keksinnän paikka! Lehtitietoihin nojaten en näe hirveän moitittavaa Keitele Forestin toimissa. Samantapaisesti minäkin ehkä olisin toiminut, ainakin aluksi. Lehtitietojen perusteella Keitele Forest painottaa palkkojen nostoa, ei uusia vapaapäiviä kuten Teollisuusliitto. Ymmärrettävää. Keitele Forest tarjoaa vuotuisiksi palkkanostoiksi 3,1 % ja 3 %, väittämänsä mukaan enemmän kuin Teollisuusliitto.

Itse asiassa noistakin prosenteista voi närkästyä jos niitä vertaillaan muihin tuloihin. Työeläkkeet nousevat 2,28 % vuodelle 2022. Eläkeläisväestö on oikeasti jäämässä jälkeen. Kimmo Kiljunen on siis oikeassa! Sosaaliturvassa jälkeenjäänti lienee paljon suurempi.

Teollisuusliiton tunku väliin ja erilaisen kombinaation tyrkyttäminen tuntuu kummalta ja kyseenalaiselta. Entä jos motiivina onkin 1) hämärtää muiden työssäkäyvien tietoa sopimuksen sisällöstä, 2) Kimmo Kiljusen pelko? Palkkaprosenttien ehkä halutaan näyttävän pieniltä jotta muut alat tai eläkeväestö eivät nouse elokapinaan ja jotta päivälliset eläkeyhtiöissä voivat jatkua auvoiseen tapaan.

Toivotan Keitele Forestin väelle keskinäistä ymmärrystä. Älkää unohtako meitä pieleisiä. Ehkä vielä tapaamme, ties mottikaupassa.

… pääkysymyksemme oli

Mistä maaperästä kasvaa orgaaninen kulttuuri?

Kasvaako se Keiteleeltä? Hoidetun metsän kauneudesta? Periferian peruuksista? Camus’n sivullisista? Savosta? Virtaavien vesien, jokien ja jokilaaksokulttuurien ennallistamisesta? Barbaarien sivistymisestä? Eletyn elämän ja tehdyn työn kunnioituksesta? Autiotalojen kiveyksistä? Maan äärestä?

Yksi on varmaa: Helsingin hengestä se ei kasva.

LUKEMISTOA (linkitys tulossa)

Ay-liikkeen toiminta. Teollisuusliitto. Kojamo :

MOT selvitti: Kojamo ollut todellinen kultakaivos. Yle.
Ammattiliitot kahmivat pörssiyhtiö Kojamolta muhkeat osingot. Salkunrakentaja.
Teollisuusliitto myi Kojamo-osakkeitaan… ”Valmistaudumme syksyn tes-kierrokseen”. Maaseudun tulevaisuus.
Näin työmarkkinajohtajat tienasivat. Kärjessä Riku Aalto. Kauppalehti.
Jarkko Eloranta: Mitä pelikirjaa työnantaja lukee?
Valtiovarainministeriö: Verotuet.
Ihmisen kaupunki: Kööpenhamina.
Lappi palaa sodasta – Mielen hiljainen jälleenrakennus. Vastapaino 2018.
Keitele Forestin historiaa

Yhteiskuntatieteen kunniakas historia. Durkheim ym:

Muuttuva työ ja muuttuvan työelämän sosiaalinen luonne – durkheimilainen tulkinta.
Orgaaninen solidaarisuus
Yhteiskunnallinen turhautuminen ja anominen paine.
Anomia ja epäyhtenäisyys.
Anomia