Venla Hiidensalo, Anu Kantola, Anu Koivunen - kuka syyllistää ketäkin

 

Sananvapauden päiväksi he sitä kutsuivat. Media ja yliopistotutkijat pääsivät kehumaan itseään.

Yliopiston naistutkijat järjestivät Rähinäpäivän. Samaan aikaan Sanomatorilla oli paneeli, sinnekin oli pakko mennä kuullakseen mitä Suomen Penin vetäjä Venla Hiidensalo sanoo. Jaoin nämä tilaisuudet puoliksi, ajattelin katsoa loput videolta mutta eipä näy tallenteita. Siksi tämä kirjoitus jää osin muistinvaraiseksi.

Venla Hiidensalo ei pettänyt. Omaperäisiä, populismitutkijoista poikkeavia näkökulmia, inspiroivia ajatelmia.

Rähinäpäivän videotallenteen puuttuessa nojaudumme Anu Kantolan HS-kirjoitukseen 1.5.2018 (linkki). Jo Kantolan otsikko kertoo kaiken: some on täynnä tolloja. Yliopistoväen tollottelu ei ole uutta. Aiemmin Kari Enqvist kirjoitti rotista, viemärirotista. Politiikan puolella samalle tasolle yltää vain kaikkein kokenein (turkulainen) kansanedustaja: eduskuntaan ei saa päästää hörhöjä, hän vaati muinoin.

Twitterissä ja facessa moni tieteilijä ja kulttuurihenkilö ylisti Anu Kantolan HS-kirjoitusta. Eikö löytynyt aihetta kritiikkiin? Somen tolloutta selittäessään Kantola puhuu ”ihmisistä”. Toisin sanoen hän yksilöllistää ja psykologisoi koko tollouskysymyksen. ”Ihminen on juoruilija”, hän pelkistää. Kantola poimii esiin amerikkalaisia psykologian mikrokokeita ja selittää niistä käsin, kuinka ihmiset heimoutuu, juoruilee, suosii omaa ryhmäänsä, jyrkentää rajoja, luottavat enemmän auktoriteetteihin kuin tietoon, kuinka tämä jyrää kykymme tehdä tarkkoja havaintoja ja kuinka vastapuolen tollot ottavat rajusti päähän.

”.. ei enää ihmettele, miksi sosiaalinen media näyttää kärjistävän mielipiteitä ja kuumentavan tunteita”, Kantola kirjoittaa.

Kantolan mikrotasolle menevä ja psykologisoiva todistelu tuo mieleen taloustieteen. Sielläkin mennään ensin mikrotasolle, luodaan oman mielen mukainen ihmiskuva ja tähän kuvaan istuva todellisuuskuva, siis maailman ontologia ja tästä kaikesta johdetaan talouden tasapainotila. Harhaa, harhaa, epätotta, valhetta, valhetta.

Taloustieteessä (ja talouspolitiikassa) mielivaltainen ihmiskuva johtaa ihmisen alistamiseen. Sosiaalitieteissä mielivaltainen ihmiskuva (tollous) johtaa vieläkin pahempaan: ihmisten syyllistämiseen. Ihmiset ovat tolloja, rottia, populisteja, heimoja, he rähjäävät.

Miten Penin vetäjä Venla Hiidensalo hahmotti nykymaailman, somen ja muun.

Hiidensalo lähti enemmän makrorakenteista. Markkinatalouslogiikka keskittää mediaa. Sosiaaliselle medialle jää yhä vähemmän tilaa. Nurkkaan ahdetussa somessa huomio kiinnittyy ‘huonoihin’ ilmiöihin. Epäanalyyttinen puhunta alkaa luonnehtia somea. Ollaan vajoamassa keskiaikaiseen tietokäsitykseen.

Kirjailijaliiton johtokunnan jäsen Hiidensalo löysi muitakin selittäjiä. Kirjailijat Suomessa eivät ole poliittisia hahmoja. Kirjallisuudessa on vallalla tarinan tyrannia. Tarinalla on oltava onnellinen loppu (tai jotain vastaavaa). Muualla maailmassa, mm. Egyptissä on toisin.

 - Upeaa, hienoa, kiitos Venla.

Suomesta siis löytyy yksi ajattelija joka ei näe pahan alkusyyksi ihmisten tolloutta. Hiidensalo ei pysähdy ilmiön pinnalle, ei hyppää suoraan mikrotasolle vaan etsii yhteiskunnallisia rakenneselityksiä.

Venla Hiidensalo asettaa kysymyksen terävämmin kuin yksikään tohtori, yksikään professori, yksikään Anu, yksikään yliopisto.

Monet kerrat olen yliopistolla kuunnellut terrorismin ja populismin tutkijoita. Joka kerta kuohun vihaa heitä kuunneltuani. He ottavat terrorismin, populismin tai minkä milloinkin erillisena esineenä hyppysiinsä, kiertävät ja pyörittävät, tökkivät ja tunkevat, purkavat ja kasaavat kuin rynnäriä armeijassa. Näin he suuressa tieteellisyydessään löytävät populismin tai terrorismin tunnusmerkit (siis ihmisten tollouden). Mielestäni sellainen tutkimus, sellainen tiede on harhaanjohtavaa. Se sivuuttaa historian, syntyhistorian, ilmiöiden ja tapahtumien juuret.

En tiedä millaiseen analyysiin tai intuitioon Venla Hiidensalon ajattelu nojaa, mutta hän asettaa kysymyksen terävämmin kuin yksikään tiedetutkija. Jatkaisin Hiidensalon näkökulmaa yrittämällä ymmärtää ihmisiä (siis niitä tolloja, rottia, hörhöjä, populisteja, terroristeja) uhreina. Yhteiskunnan ja markkinatalouden (tätä sanaa käytti Hiidensalo) rakenteet heittelevät ihmisiä, ajavat nurkkaan, jättävät osattomiksi, syrjäyttävät. Nurkkaan ahdettu käärme alkaa sihistä. Niin minäkin.

Jos väenväkisin halutaan nimetä ”syyllisiä”, niin Hiidensalon ajattelussa syyllisiä kai olisivat talouden toimijat ja rakenteet, valtamedia, kirjailijat, sivistyneistö. Eilen kuuntelin yliopistolla Peppi Saikun väitöstä pitkäaikaistyöttömien aktivoinnista. Miksi et nimeä roistoja suoraan, tivasi vastaväittäjä Sakari Kainulainen.

Yhteiskuntatieteiden köykäisyys, syyllistävä tollottelu on iso kysymys, joka vaatii erillisen paneutumisen ja johon on palattava. Tässäkään asiassa ei kannattane syyllistää mikrotasoa, yksittäisiä tutkijoita vaan heitä ohjaavia rakenteita, tiede-ja yliopistopolitiikkaa, rahoitusrakenteita, säätiöiden toimintaa, Suomen Akatemian ja siellä erityisesti Strategisen tutkimusneuvoston toimintaa. Näistä kaikista huokuva piilovaikutus on valtaisa. Yhteiskuntatiede Suomessa on ajettu alas, kuilujen ja kuplien penkojiksi. Tieteestä ja tolloustutkijoista on tehty ‘merkonomitason’ apulaisia politiikan ja talouden eliiteille. Tutkailkaa, hyvät ihmiset, Strategisen tutkimusneuvoston teemoja, hankkeita, kysymys- ja tavoiteasetteluja, kuplia ja kuoppia, hallinnan voimaa. Tutkikaa neuvoston sisäistä valtarakennetta, keitä sieltä löydämmekään. Entä mikä aiempi tutkimus ajettiin alas poliittisesti ohjatun Neuvoston tieltä (terveiset Sixten Korkmanille). Tässä valtapelissä yliopistojen tutkijat ovat kauko-ohjattuja tyttösiä.


Anu Kantola: Kun some on täynnä tolloja, yksi piirros auttaa. HS 1.5.2018.

Riitaa, rähinää ja paskapuhetta. Media ja demokratia 2018. Tiedekulma 3.5.2018.

Onko sananvapaus uhattuna? Miten vihapuhe vaikuttaa mediaan? Paneeli Sanomatalossa 3.5.2018.

Peppi Saikun väitös

Kari Enqvistin kolumni

tulkoon tämäkin:  Kertomuksen vaarat (linkin takaa löytyy hauskuutta ja asiaa)