Helsinki on uusi Kekkonen - vaaleista viis

 

Jari Tervo halveeraa Kekkosta, mutta ei näe malkaa omassa ajassa. Kekkonen meilläkin on. Se on Helsingin kaupunki.

Hyvinvointikansa kiiruhtaa äänestämään. Yksi on joukosta pois – Helsingin hyvinvointialue. Sama piiri jatkaa pokkana vuodesta toiseen. Täällä ei äänestellä. Turha on ääntänne korottaa, aukiot umpeen.

Helsingin yleisvaltuusto on äänestetty yleispoliittisin perustein. Se ei ole sama asia kuin sosiaali- ja terveysperusteet. Pieneltä osin ne voivat olla samat, valtaosin ei. Kenellä on oikeus sanoa että yleisvaltuusto on laillinen sote-elin kuten muilla alueilla? Toteutuuko yhdenvertaisuus helsinkiläisten ja muiden alueiden äänestäjien välillä?

Vastaus molempiin kysymyksiin on ei, ei kenelläkään.

Helsingistä voisi luetella lukuisia sosiaali- ja terveysasioita tai yleispolitiikkaa koskevia kysymyksiä, joihin sote-valtuusto, jos sellainen olisi, voisi ja sen tulisi puuttua toisin kuin yleisvaltuusto nyt.

Yhtenä esimerkkinä voimme tarkastella Helsingin niinsanottua strategiaa. Vapaavuoren kaudella iskusanana oli ‘maailman toimivin kaupunki’. Miksi kaupungin (instituution) tulisi olla toimivin? Miksei ihmisten? Ihmisten oma toimijuus – eikö se ole ainoa luonteva lähtökohta. Kaupungin kontra ihmisten toimivuus tai toimijuus ei joka suhteessa käy yksiin, ne voivat olla ristiriidassakin. Tämän ristiriidan esiinnosto ja sanallistaminen olisi sote-valtuustolle antoisa tehtävä.

Tämän hetken strategian, Juhana Vartiaisen ja Mikko Kiesiläisen iskusana on tehokkuus. Mitä tehokkuus on? Kenties pienten terveysasemien lopettamista ja keskittämistä? Sivukirjastojen riuduttamista. Vanhusten kotiinsulkemista. Mitähän sote-valtuusto tähän sanoisi? Ehkä se tutkituttaisi terveys- ja sosiaalipolitiikan rakenteellisia vaihtoehtoja, myös ihmisten lähinäkökulmasta.

Nyt lehdissä kerrotaan, että työterveyshoidosta ulos joutuneet eivät Helsingissä voi tarkastuttaa terveyttään. Tilanne voi jatkua ties kuinka kauan. Eikö tämä ole lain, perustuslain vastainen tilanne? Jopa kuolemaan johtavia sairauksia voi kehittyä salakavalasti. Eikö valtiojohdon velvollisuus ole puuttua asiaan välittömästi. Oikeusministeri Henriksson? Sosiaali- ja terveysministeri Kiuru? Sisäministeri Mikkonen? Pääministeri Marin?

Jos Helsingin niinsanotulla hyvinvointialueella olisi sote-valtuusto, olisiko sillä oikeutta olla puuttumatta asiaan?

Aikuisväestön – en käytä sanoja iäkäs tai ikääntynyt koska ne ovat ikärasistisia – elämänolot kaipaisi mielikuvituskehittelyä. Siihen ei riitä minuuttiviisastelu kotihoitajan parkkiajoista. Kuvittelun aineksia saattaisi löytyä kulttuureista, joissa ‘ikäihminen’ on yhteiskunnan tukijalka. Helsingin pömpöttäjien ja tehokkuusajurien mieli ei sellaiseen taivu.

Helsingissä sosiaali- ja terveystoimea käytetään paisunta- ja rakentamispolitiikan välineenä. Ihmiset eri puolilta kaupunkia pakotetaan Kalasataman robotin puheille vain jotta satamaan saadaan vilskettä ja rakennusyhtiöille loputtomasti kohteita.

Helsingin johtajia sykähdyttää yksi asia: lisää rakentamista, lisää veronmaksajia ja pömpöösiä itsetehostusta. HS:n sivuiltakin löytyy lukuisa joukko arkkitehtejä, jotka sanoutuvat irti tällaisesta.

Suurkuntien tai valtion johtajisto, yliopisto, akatemia, tiede, mikään ei kysy tukehduttamispolitiikan mielekkyyttä sosiaali- ja terveysnäkökulmasta. Ihmiset ahdetaan valkoisiin koppeihin kuin sairaaloihin konsanaan. Kopeissaan he viruvat toimettomina, yksinäisinä, kuoleman pelastusta odottaen. ”On niin tylsää”, tämän lauseen olen viime aikoina kuullut nuorten suista monta kertaa. Ihmisten mielenterveys pettää, päälleliimatuilla palveluilla se ei hoidu.

Koko yhteiskunta tarvitsee sote-valtuuston. Sosiaali- ja terveysajattelun on saatava uudistua ohi ja yli ekonomistisen ajattelun. On häpeällistä ja ironista, että Helsinki, pääkaupunki estää uudistumisen jo lähtökohtaisesti. Aluevaalien ja eri alueiden ihmisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta tämä on myös laitonta.

Helsingin erillisroolista on tehty ylimielisen leikinlaskun kohde. Ministeriöiden korkeimpia virkamiehiä myöten sivistyneet irvailevat twitterissä ‘äänestettäisiinkö Helsingissä bensan hinnasta’.

Sosiaalisessa mediassa olen muutaman kerran kysynyt helsinkiläisten kaltoinkohtelusta. Yksi tviitti meni jopa kaikille puoluejohtajille. Eivät vastaa. Ainoa vastannut on kauppatieteen tohtori Timo Järvensivu. Kysymykseen onko Helsingin tilanne legitiimi Järvensivu vastasi: ”Tämä on hyvä kysymys. Sote-uudistuksella haettiin tasa-arvoista palvelua kaikille. Toteutuuko tämä?”

Asia ei kiinnosta Helsingin yliopiston dekaani Wassia eikä Tampereen yliopiston tutkija Airaksista. Salaliittouskoisille irvaillaan, mutta eikö joukkovaikeneminen Helsingin erilliskohtelusta näytä salaliitolta.

Kiintoisaa olisi nähdä miten oikeustoimijat – oikeusasiamies, oikeuskansleri, oikeusistuimet, KHO – vastaavat jos niille kannellaan aluevaalien puuttumisesta Helsingissä. Joutuisiko Helsinki järjestämään vaalit erikseen? Mitätöityykö vaalit kautta maan? Entä jos…

 

Jätkäsaaren pulpuntaa

Aitiosta seurasin Jätkäsaaren eloa lauantai-iltana 14.1. Nuoria kokoontui tornitalon eteen, lisää ja lisää, osa vilahteli sisälle. Hoikkajalkainen minihametyttö pisti silmän, ehkä erilaisen asunsa johdosta. Pari tuntia myöhemmin satuin taas vilkaisemaan kadulle. – Oho, nythän ne vyöryvät laumana ulos, ehkä 30-50 nuorta. Joukko kääntyi kohti itää, Atlantinkatua. Minihameinen tyttö ryntäsi miltei juosten lauman ohi, kääntyi toiseen suuntaan, kohti Saukonlaituria. Tyttö vaikutti tuohtuneelta, näytti haluavan porukasta eroon. – Ai, tornitalon edessähän seisoo poliisiauto, vanha kunnon maija, tilaa muillekin kuin poliiseille. Itse poliiseja ei näy. Lopulta yksi kurkistaa talon ovesta. Toinen maija saapuu valot vilkkuen, kooltaan jo isompi. Pian talon eteen ajaa tumma möhkäle, tuo mieleen armeijan maastoautot. Mutta siinähän lukee poliisi. – Ahaa, tuo on se kuuluisa panssariauto, tosikomennuksella Helsingin Jätkäsaaressa, manhattanilla.

Ei nuorissa mitään vikaa. Voisinpa olla mukana.

Jätkäsaari, kaupungin helmi, kaupungin toimivuuden symboli, kujat ja avenjuut, bermudankuja, bahamankuja, atlantinkatu, etuvartio itää vastaan. Täällä nuorten ja muunikäisten mielet ojennetaan poliisimaijoin ja panssariautoin.

Voiko orastavaa ruotsi-ilmiötä, jengiytymistä lähestyä sosiaalisena ja terveydellisenä kysymyksenä? Syyttävää katsetta en sysäisi nuorten, meidän, sinun, minun mieliin. Etsivä katse pitää suunnata siihen, millaista kaupunkia rakennetaan, kuka sitä rakentaa, ketkä ovat sivussa, keiden ‘toimivuus’ löytyy vain tornitalon rapusta, hartelan ja kojamon betonikasaumasta.

Jätkäsaarista tehdään äärikliinisiä. Jätkäsaarten suunnittelu ja rakentaminen on ääriylhäältä johdettua, ääriliike. Täällä hetken asustavat, me havainnoijat koemme itsemme hiekaksi kadulla. Mereen mahtuu, niin loska kuin hiekka.

Jätkäsaaressa panen merkille pikkuruisen vanhan ajan pläntin, alkuperäisluonnon kuten Emma Kari sanoisi. Jääköhän tuo luonnonpuistoksi, mietin pyörän selässä. Eivät toden totta jää, ei ainoakaan. Tämän kertoo Jätkäsaari-twitter. Jokaikisen pläntin rakentaa tämä tai tuo pääomasijoittaja, tämä tai tuo yhtiö. Rakennuslehdestä ja Kauppalehdestä luen kuinka jättimäisiä ovat rakennusyhtiöiden johtajien tulot. Nyt sen tiedämme: toimivan kaupungin rakentamisessa on kyse korruptioluonteisesta toiminnasta. Kadun hiekalle ei ole sijaa, muuten kuin maksajana tai panssariauton täytteenä.

Jos Helsingissä olisi uudenlaisen ajattelun etsintää, tapahtukoon vaikka sosiaali- ja terveysvaltuuston (ei yleisvaltuuston) virittämänä, ehkä osattaisiin nähdä erillisilmiöiden yli, ilmiöiden joiden päälle vaalipuheissa lätkäistään milloin mikäkin palvelulappu.

Etsivä ajattelu ei pesiydy Helsinkiin. Suomen poliittinen ja taloudellinen eliitti antaa Helsingille erioikeuden jättää vaalitkin pitämättä kuten tehtiin Urho Kekkosen kautta jatkettaessa.

Tamminiemi siirtyi Kauppatorin kupeeseen, Helsingin kaupungitalolle.

Näin tienasivat rakennusyhtiöiden johtajat. Kauppalehti 10.11.2021.