Helsingin yliopisto - oopiumia kansalle

 

Illansuussa kuuntelin Helsingin yliopistolla studia generaliaa maailmankuvista. Puhujina Eurooppaverkoston tutkimusjohtaja Juhana Aunesluoma ja Tutkijacollegiumin johtaja Sami Pihlström. Vanhoillisia tyyppejä, eivät ymmärtäneet yleisön kriittisiä kysymyksiä. Kun joku kysyi, miksi ihminen radikalisoituu (turhautuu, vihastuu, joku jihadisoituu), niin nämä viisaat alkoivat höpöttää uskonnosta tai nationalismista. Ylätason käsitteillä selittelyä. Minä en sellaisiin usko. Radikalisoituminen poikii arkikokemuksesta: syrjään joutuminen, elämisen vaikeus, materia- ja kokemustaso. Näinhän sanoi myös Karl Marx.

Yleisöstä joku kysyi EU-nationalismista. Se oli hyvä kysymys. Mitä teki Aunesluoma? Väisti kysymyksen, ehkä ei ymmärtänytkään. Puhui vain kansallisesta nationalismista. Tuli mieleen EU:n komission ja Jyrki Kataisen investointirahasto, jota ajetaan väen väkisin. Se on EU-tason pakkomiellettä, EU-tason uusnationalismia.  Tällaiselta Helsingin yliopiston tutkijat ja johtajat sulkevat silmänsä.

Aiemmin päivällä Sakari Hankamäki sanoi blogissaan, että "Eurooppa-tutkimusverkosto ja Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvosto ovat tiedepoliittisia käsikassaroita, joissa valtaideologioista poikkeaminen ja esimerkiksi Euroopan unionin arvosteleminen ovat täysin mahdottomia". - Näin näyttää olevan.

 

* * *

Voisiko nämä tieteen kollegistit herkistää tunnistamaan ihmisten arkisen selviytymisen vaikeuksia, selviytymisen etukamppailuja sekä yläkäsitteiden - nationalismit, uskonnot, isänmaat, perhe - kumpuamista noista etukamppailuista?

Ehdotan että kollegistit velvoitetaan katsomaan seuraavat teatteriesitykset: Maxim Gorkin Pohjalla, Juha Hurmeen Daniel Europeus tai Jaakko Juteini (arvon mekin ansaitsemme), Dream team, Tsehovin Vanja-eno. Teatterissa näkemänsä pohjalta kollegistien tulee kirjoittaa pakollinen essee maailman ymmärtämisestä.

Turha toive. Tieteilijöiden maailma on siiloutunut omalle mukavuusalueelleen siinä määrin että kollegistit eivät näe pohjalle.