Haavisto-keskustelusta katosi ydin - henkilöstön kohtelu

 

Haavisto-keskustelusta on kadonnut ydin: henkilöstön kohtelu. Eduskunnassa tuskin yksikään puolue tai edustaja on samaistunut (valtion) henkilöstön asemaan eikä nähnyt tätä pääkysymykseksi.

Tapaus Haavisto nosti esiin poliittisen eliitin yhteiskuntaymmärryksen ohuuden. Pienen valonpilkahduksen saatoimme ehkä nähdä eduskunnan äänestyksessä 15.12.2020.

Haavistoa koskevassa eduskunnan mietinnössä henkilöstön kohtelu vilahtaa kohdassa jossa hallintolakia sanotaan rikotun. Tämäkin nähdään mitättömänä pikkurikkeenä lain pykälää kohtaan, ei ihmisten kohtelun kysymyksenä.

Ainoa osapuoli joka nostaa esiin ihmisten kohtelun, on ulkoministeriön henkilöstöyhdistys. Etsin heidän kannanottoaan ulkoministeriön sivuilta, googlaamalla, ties miten. Ainoa mikä löytyi, oli Verkkouutiset-lehden kirjoitus (linkki). Virallistiedotus vaikuttaa sensuroidulta.

Politiikan ja hallinnon ylätasoille on levinnyt asenneilmasto, että henkilöstöä voi määräillä ja kohdella miten tahansa. Tämä ilmasto ei ole yhden hetken tai yhden ihmisen tekoa, se on usean vuosikymmenen systemaattisen ‘kehittämistyön’ tulos. Maan hallintoon on istutettu spartalainen henki (satunnaisuus, mielivalta, sotaisuus). Tämä henki on ajettu ylhäältä alas, läpi hallinnon ja se on ankkuroitu koviin rakenteisiin. Rakenteet verhoiltiin vetoaviin sanoihin: kannustavuus, suoritus, tulos, arviointi, pisteytys, uusi hallinto, uusliberaali, tulosjohtaminen, tupo-sopimus (mukana työmarkkinajärjestöt, myös ay-liike). Läpiajo oli käskyttävää. Varsinkin yliopistoissa vallan keskitys ja toimintatapojen muutos herätti valtaisaa kritiikkiä. Puolueet ja eduskunta eivät tätä kritiikkiä vähääkään kuunnelleet. Tuloksia nähdään tänä päivänä: hovioikeus totesi Helsingin yliopiston irtisanoneen eräänkin professorin lainvastaisesti. Eduskunta vaikenee yhä, vaikenee yhä. On oikein jos puolueet maksavat kuuntemattomuudestaan nyt hinnan.

Eräs politikan tutkija (sittemmin professori) kutsui valtionhallinnon spartalaistamista pikkuruhtinaskuntien luomiseksi. Ruhtinaskunnan nimi on päällikkövirasto. Edes eduskunta ei välttynyt päällikkövirastoilta. Päinvastoin, räikein päällikkövalta löytyy eduskunnan virastosta. Kerrotaan että päällikkönä kyseisessä virastossa jossain vaiheessa toiminut olisi sittemmin ylennetty oikeuskansleriksi.

Lempeästi ajatellen voi miltei ymmärtää kuinka ylätason yksittäinen toimija – ministeri Haavisto tai kuka tahansa – sokaistuu spartalaiselle toimintatavalle, sen ohessa omille menestyspyrkimyksilleen. Pääministeriä myöten julkishallinnon johtamiskulttuuri alkaa näyttäytyä oikeutettuna ja luonnollisena.

Pääministeri Marin, sisäministeri Ohisalo ja useampikin kansanedustaja ovat kadottaneet näkymänsä syvätason demokratiaan, ihmisten kohteluun, veljeyteen, sisaruuteen. Ehkä asiaa kirkastaa viittaus 1970-luvulle: keskeinen puheenaihe oli työpaikkademokratia. Nykyinen hallintolaki lienee perintöä tuosta ilmapiiristä. Oletteko kuulleet työpaikkademokratia-sanaa Marinin, Ohisalon tai Pitkon suusta? Sokaistuneet ministerit saavat kadota politiikan alttareilta.

Jos maan hallitus, ministerit ja eduskunta olisivat ymmärtäväisiä ja herkkävaistoisia, olisi nyt jo käynnistetty uudistustyö Ranskan vallankumukouksen johtotähden – veljeyden – palauttamiseksi julkisen hallinnon käytäntöihin ja kansan elämään. Nyt kävi päinvastoin. Ministerille annetaan synninpäästö, pääministeri Marinin suulla, sisäministeri Ohisalon suulla, tiestulkoon eduskunnan enemmistön (?) suulla.

Eduskunnan luottamuslauseäänestyksessä 15.12. kiintoisinta oli Keskustan niinsanottu kipuilu. Joko nyt yksi puolue havaihtuisi näkemään spartalaisen hallintokulttuurin turmiollisuuden? Pj Saarikko sanoi että Keskusta ei äänestänyt Haaviston luottamuksen puolesta vaan halusi antaa aikaa hallitukselle. Eikö tämä tarkoita sitä, että Pekka Haavistolla ei ole eduskunnan (enemmistön) luottamusta.

Pekka Haaviston ero olisi pikkuriikkinen uhraus siitä millainen ylhäältä ohjattu, mielivaltaisuuksiin taipuvainen hallintokulttuuri Suomeen on kolmen vuosikymmenen aikana luotu.

Marinin hallitus ei kanna huolta siitä, kuinka oikeus toteutuu Euroopan esimerkillisimmässä oikeusvaltiossa, joka vaatii oikeusvaltion viemistä itäisen Euroopan barbaarikansojen keskuuteen.

Eduskunnan edessä ministeri Haavisto lupaa ottaa tapahtuman opiksi ”kaikessa tulevassa toiminnassaan”. Kokeeko hän että tapaus oli hänelle tervetullut mainostemppu tulevaa toimintaa silmälläpitäen.

 

Ulkoministeriön virkamiesten edunvalvoja: Haavisto-tapaus vaarassa johtaa mielivaltaan. Verkkouutiset 14.12.2020.

( Esseistinen versio aiheesta. )