Arkadian sokaistunut idylli

 

Miksi aluetta kutsutaan Arkadiaksi?

Musiikkitalon suunnalta katsottuna alue sijaitsee mäentöyrällä auringonlaskun suuntaan, tuskin kivenheiton päässä. Kivenheitto ei ole tarkka mitta mutta likimain.

Arkadia on myös maakunta Kreikassa, Peloponnesoksen keskiosissa, alueella jossa muinoin sijaitsi Sparta. Sparta oli väkivaltaan ja sotimiseen taipuvainen, ei kulturelli. Runoilija Vergilius kuvasi Arkadiaa paimenelämän idyllisenä kehtona. Oikeasti seutu on karu ja vuoristoinen. Kreikassa oli sanonta Et in Arcadia ego, Arkadiassa minäkin olen. Tässä ego edustaa kuolemaa. Sanonta tarkoittaa että kuolema on läsnä myös paratiisissa.

Mikä sana kuvaisi arkadiaa Helsingin musiikkitalon töyräällä - auringonlasku, kuolema, idylli, väkivalta, ei-kulturelli? Arkadian ulkopuolella elävä barbaarikansa on kotvan aikaa kummastellut menoa kumpareella. Arkadian väki näyttää sokaistuneen. Se on mieltynyt myös itseensä.

Asiaa alettiin tutkia. Onko sokaistuminen psyykkistä? Sameuttavatko hallinnan rakenteet arkadian väkeä? Onko sokeus ohimenevää vai polkuriippuvaa? Eniten barbaarikansaa huolettaa se altistuvatko he itsekin sokaistumiselle. Onko sokaistuminen virus joka leviää salakavalasti.

Havaittiin että arkadian tauti on kaikkea tuota.

Tauti ei ole hetken tuotos. Se on vuosikymmenten kehittämistyön seuraus. Maan hallintoon oli istutettu spartalainen henki. Spartalaisuus oli ajettu ylhäältä alas, läpi hallinnon. Läpiajo pantiin toimeen sen omia oppeja soveltaen, siis käskyttämällä, pakkovalloin. Se verhoiltiin vetoaviin vaikkakin harhauttaviin sanoihin: kannustavuus, suoritus, tulos, arviointi, pisteytys, uusi hallinto, uusliberaali, tulosjohtaminen, tupo-sopimus. Professorina Helsingin yliopistossa toiminut valto-oppinut kuvasi spartalaistamista ruhtinaskuntien luomiseksi valtionhallintoon. Ruhtinaskunnan virallinen nimi on päällikkövirasto. Edes Arkadia itse eli eduskunta ei välttynyt päällikkövirastoilta. Päinvastoin, räikein päällikkövalta löytyy eduskunnan omasta virastosta. Kerrotaan että päällikkönä kyseisessä virastossa toiminut olisi sittemmin ylennetty oikeuskansleriksi.

Barbaarikansan spartalaistamisen jälkeen oli odotettavissa että henki imeytyy politiikan toimijoihin ministereitä ja pääministeriä myöten ja he alkavat kokea spartalaisuuden oikeutettuna ja luonnollisena. Tätä tarkoitamme sokaistumisella.
Henkilöstö vatkautuu ruhtinaan liikkeiden mukaan.

Tapaus Pekka Haavistossa vatkauskulttuuri kimmahti näkyviin. Arkadian valiokunnissa tapauksen syvintä luonnetta ei kuitenkaan tajuttu. Haavisto-keskustelusta katosi tärkein näkökulma: valtion henkilöstön kohtelu. Tämä on ongelman traaginen ydin. Politiikan ja hallinnon eliitti katsoo voivansa kohdella muuta henkilöstöä miten tahansa. Arkadian väestä yksikään ei samastunut henkilöstön asemaan eikä nähnyt sitä pääkysymykseksi. Kyse ei ole vain tästä yksittäistapauksesta (Haavisto) vaan veljeyden kuolemasta koko julkisessa hallinnossa sekä laajemmin työelämässä ja yhteiskunnassa. Veljeyden kuolema vilahtaa arkadian Haavisto-mietinnöissä vain siinä kohtaa kun he sanovat hallintolakia rikotun, mutta tämäkin nähdään mitättömänä pikkurikkeenä lain kuivakkaa pykälää kohtaan, ei ihmisten kohtelun kysymyksenä. Ainoa osapuoli joka nostaa esiin ihmisten kohtelun, on ulkoministeriön henkilöstöyhdistys. Tässä heidän kannanottonsa.

Pääministeri Marin, sisäministeri Ohisalo, muutama kansanedustaja ja lopulta eduskunnan enemmistö (?) antoi siunauksensa veljeyden kuolemalle. Tällaiset ministerit saavat kadota suomalaispolitiikasta.

Jos maan hallitus, ministerit ja arkadia olisivat olleet herkkävaistoisia, ymmärtäväisiä ja kansaa innostavia, he olisivat käynnistäneet uudistustyön, veljeyden palauttamisen toimintakäytäntöihin julkisessa hallinnossa ja kansan elämässä. Nyt kävi päinvastoin. Ministeri saa kohdella ihmistä kuten haluaa. Esimerkki tarttuu muihin. Yksi esimerkki (ennen Haavistoa) on Helsingin yliopiston tekemä irtisanominen minkä hovioikeus on todennut lainvastaiseksi.

Eduskunnan luottamuslauseäänestyksessä 15.12. kiintoisinta oli Keskustan niinsanottu kipuilu. Joko nyt yksi puolue havaihtuisi näkemään spartalaisen hallintokulttuurin turmiollisuuden? Pj Saarikko sanoi että Keskusta ei äänestänyt Haaviston luottamuksen puolesta vaan halusi antaa aikaa hallitukselle. Eikö tämä tarkoita sitä, että Pekka Haavistolla ei ole eduskunnan (enemmistön) luottamusta.

Pekka Haaviston ero olisi pikkuriikkinen uhraus siitä millainen ylhäältä ohjattu, mielivaltaisuuksiin taipuvainen hallintokulttuuri Suomeen on parin kolmen vuosikymmenen aikana luotu.

Miksi Marinin hallitus ei kanna huolta siitä, kuinka toteutuu oikeus Euroopan esimerkillisimmässä oikeusvaltiossa joka vaatii oikeusvaltion viemistä itäisen Euroopan barbaarikansojen keskuuteen.

Ministeri Haavisto lupaa ottaa tapahtuman opiksi ”kaikessa tulevassa toiminnassaan”. Tarkoittaako että tapaus oli hänelle tervetullut mainostemppu tulevaa toimintaa silmälläpitäen.

 

Ulkoministeriön virkamiesten edunvalvoja: Haavisto-tapaus vaarassa johtaa mielivaltaan. Verkkouutiset 14.12.2020.