Marko Kivelän pakkotyö ja Espoon piilokokoomus (vihreät)

Kommentoin vilpittömin mielin espoolaisvihreä Marko Kivelän pakkotyöblogia. Nyt sydämeni huutaa hyvitystä. Kivelä oli saanut kimmokkeensa Kansan Uutisten ja Iltalehden osin harhauttavasta uutisoinnista koskien Teuvo Hakkaraisen eduskunta-aloitetta. Nyt sanoudun Kivelän tyylilajista irti.

Puolueet ylistävät Lauri Ihalaisen yhteiskuntatakuuta. Sen sijaan Hakkaraisen aloitteesta tehdään lokakampanja. Kohtuutonta.

En näe olennaista eroa Ihalaisen yhteiskuntatakuun, Hakkaraisen aloitteen, välttämättä lex Soininvaarankaan välillä. Niissä kaikissa nuoret asemoidaan kohteeksi. Heille "tarjotaan" sitä tai tätä, houkutellaan, kiristetään, leikataan, pakotetaan. Näkemykseni on, että mielenterveysvaikeudet, yhteiskunnasta etääntyminen ja viha kumpuavat pohjimmiltaan siitä, että ihminen asemoidaan kohteeksi. Ihminen ei saa elä itsensä kautta.

Historiassa kansat on kerta toisensa jälkeen pyritty sitomaan johonkin "oikeaan" yhteiskuntamuotoon; tänään se on yritysmaailma, työnantaja, valtio, ely-keskus. Jokainen sitouttaja on ennen pitkää itse murentunut ja sen tilalle on kasvanut uusi maailma. Niin pitää olla myös tänään. Jokaisella on luovuttamaton oikeus ja vapaus luoda maailmaa sellaiseksi kuin tuntuu hyvältä. Ei ulkoisia pakkoja, ei perusturvan leikkausta (lex Soininvaara), ei kiristystä, ei (ihalaismallista) yhteiskuntatakuuta.

Meillä "työssä" olevilla on täsmälleen sama haaste: meidät uhitellaan milloin minkäkin asian suorittajiksi. Henkilökohtaisesti annan uhittelijoille piut paut. Teen mitä teen. Tehkööt he minulle mitä tekevät.

Kuntiin ei sovelleta pakkoa, vakuuttelevat puolueet (paitsi kokoomus). Pakottomuuden on pädettävä myös ihmisiin.


Espoon vihreille, joiden ehdokkaana Marko Kivelä vaaleissa on, Hakkaraisen aloitteella ratsastaminen ei ole kunniaksi seuraavista syistä:

- Vihreät ovat puolueena ja eduskunnassa ylistäneet ja kannattaneet yhteiskuntatakuuta ja lex Soininvaaraa eli jotakuinkin samaa kuin Hakkaraisen aloite.

- Hakkaraisen aloite on paikallislähtöinen: Viitasaari, Pihtipudas ja Kinnula. Siellä aloitteen toimintatapa saatetaan kokea yhteisöllisempänä kuin mekaanistuneessa työelämässä. Naapurin poika otetaan porukkaan ja ties kohta saa palkkaa.

- Kyse on erilaisista puhetavoista: se mikä "kinnulassa" näyttäytyy luonnollisena, muuttaa rajusti luonnettaan kun se nostetaan valtakunnan tason periaatteeksi ja siitä katoaa tuttuusaspekti.

- Jos vertaamme espoolaisvihreiden ja perussuomalaisten toimia eduskunnassa, mitä näemme? Timo Soinia en kehu. Mutta espoolaista Arja Juvosta (ps) kehun sitäkin enemmän. Pakosti panee merkille hänen ihmisläheiset puheensa vanhuksista, hoivasta, etiikasta ym (tässä näyte), aloitteensa saattohoidosta, terveysbisneksen kuriinpanosta ja veronkierrosta sekä hänen järjestämänsä tilaisuudet sähköautoista, vanhushoivasta ym. Jos maailma olisi hänenlaistensa varassa, olisin turvallisella mielellä.

Sen sijaan luottamukseni espoolaisvihreisiin (eduskunnassa heitä on tällä hetkellä yksi, Johanna Karimäki) on ikävä kyllä rapissut. Heidän ajattelunsa tulee ylhäältä, on holhoavaa, ihmistä toimijana alentavaa, esimerkistä käy EU:n ympäristöpolitiikka. He eristäytyvät porukoihinsa, eivät keskustele. Suomeksi sanottuna he ovat koppavia. Jyrki Kasvi vaikenee poliisin kysymysten edessä, suojellakseen hyvää kaveria. Kansanedustajan moraaliako?

Jos olisin espoolainen, äänestäisin miljoona kertaa mieluummin Arja Juvosta kuin Espoon piilokokoomusta, koppavaa Karimäkeä tai impivaara-pilkkaajaa Jyrki Kasvia tai persu-väheksyjää Marko Kivelää.