The Darwin Economy - darwinismin yli ja ohi



USAssa keskustellaan Robert Frankin kirjasta The Darwin Economy. Suomessa Stubb ja Katainen ylistävät darwinismia ja liberalismia. Ekonomisti Frank sanoutuu irti Adam Smithistä ja viitoittaa tietä darwinismista eteenpäin. Kuka kulkee edellä, keille syötetään näennäistiedettä?

Poimintoja Frankin kirjasta ja keskustelusta, lähteet jutun lopussa:

Adam Smithin näkymätön käsi ei toimi. Vuosisataisen kehityksen jälkeen on päädytty stagnaatioon, eriarvoisuuksiin ja ympäristövaurioihin. Smithin perusolettamus on kyseenalaistettava ja hylättävä.

Yksilö- ja yrityslähtöinen kilpailu on tuhoisaa yhteisölle pitkällä aikavälillä. Oman edun tavoittelu tekee yhteisöstä haavoittuvan. Yksilön ja yhteisön edut eroavat jopa jyrkästi. Eroa havainnollistaa biologinen analogia: uroshirven sarvien ylikasvu auttaa yksilöä kilpailussa naaraista mutta on lopulta tuhoisaa lajille. Eläimet toimivat näin, mutta ihmisillä on kyky toimia toisin.

Markkinavirheet (market failures) juontuvat kilpailun sisimmästä logiikasta. Kilpailussa merkitseviä ovat suhteelliset asemat, ei absoluuttiset tasot. Voittajat vievät kaiken rapauttaen yhteisen hyvän.

Smithiläisen kilpailun vaihtoehtoa Frank ei vasemmiston tavoin perustele oikeudenmukaisuudella, vaan tehokkuudella ja tuottavuudella. Frank käyttää esimerkkinä yhteistä takapihaa. Lähtien pieni-ja suurituloisten erisuuruisesta maksuhalukkuudesta sekä tiedon vastavuoroisudesta löydetään ‘puolivälin’ ostopäätös, jossa yhteinen hyvä on suurempi kuin smithiläisessä kilpailussa ja kaikki saavat vielä ’kuluttajan ylijäämää’. Menettely pätee talouteen, yhteiskuntaan ja julkiseen valtaan. (tarkemmin: Thoman kirjoitus)

USA:ssa (ja Suomessa) yhteiskunta jakautuu yhä enemmän. Eriarvoistuminen ja kulttuurinen polarisaatio jakaa väestön kilpaileviin ryhmiin, joiden edut erkaantuvat yhä enemmän. Mahdollisuus kaikkia hyödyttäviin ratkaisuihin vähenee.

Kirjan The Darwin Economy kansi

Veroprogression perusteena tehokkuus

Hallitusten tulee ohjata yhteiskuntia pois yksilöiden ja firmojen tuhokäyttäytymisestä. Ihmisillä on, toisin kuin eläimillä, kyky kesyttää Darwin-talous. Keinot Frankin mukaan löytyvät veroista. Rikkaiden progressiivista verottamista perustelee tehokkuus (toisin kuin Ben Zyskowiczin ajattelussa, jossa rikkaiden lisävero on ”vertauskuvallinen ele” / Keskisuomalainen 10.1.2011).

Villi talous kesytetään verottamalla korkeakulutusta ja haittakäyttäytymistä. Amerikkalaiskirjoittajien mukaan näin jopa vältetään julkinen velka, saadaan paremmat palvelut ja isompi kakku.


Kuluttamisen progressiivinen verotus

Nykytaloudessa kuluttamista kiihdyttää suhteellinen kulutuskilpailu. Sellaisesta auttaa eroon progressiivinen kulutusvero, jolla korvataan progressiivinen tulovero.

Progressiivinen kulutusvero ei ole nykyinen arvonlisävero, ei myöskään vihreiden ekologinen tasavero. Progressiivisen kulutusveron laskentaperusteena ovat tulot vähennettynä säästöillä (verotettava  kulutus). Paljonko kulutat vuoden aikana, tulot miinus säästöt, kannattaa siis säästää ja investoida ja vähentää kulutusta. Verotus toimii säästämis- ja investointikannustimena.

Jälleen perusteena on parempi tuottavuus. Nykytalous on tehottomampi kuin Adam Smith oletusten pohjalta väitetään. Nykyverotus tuhoaa talouden tulevaisuuden.

Julkisen talouden (mahdolliset) leikkaukset on  kohdistettava kilpailulliseen kulutukseen. Säätelyn tai verojen vähentäminen ei ole ratkaisu darwinilaisessa nykymaailmassa.


Ovatko talouden tukipaketit virhe

Frankin kirjan pohjalta voidaan päätyä näkemykseen, että nykyiset tukipaketit yrityksille ja pankeille ovat maailmanlaajuinen virhe.

Oma kommentti: Eurooppa tuo jo nyt mieleen latinalais-amerikkalaisen kehitysmaan, jossa suurtilalliset (Euroopan pankit, yritykset ja poliitikot) häätävät asein tiluksiaan lähestyvät (meidät muut) säilyttääkseen omat etunsa ja asemansa (talouden toimijuus. tuloerot). Politiikan rakenteet ja sisältö on Frankin tavoin ajateltava läpeensä uusiksi.


Onko arvonlisäveron tasapaksu nosto hyvä

Frankin kirjan perusteella vastaus on ei. Nykyinen alv on tasavero, ei progressiivinen. Sama koskee vihreiden tyrkyttämiä ekologista verouudistusta ja energiaveroja.


Kannattaako ETLAa kuunnella

ETLAn analyysi ja politiikkasuositukset pohjautuvat smithiläiseen kilpailutalouteen. Arvonlisäveron (tasapaksu) nosto ja yhteisöveron alentaminen eivät käy yksiin frankilaisen politiikan kanssa. ETLAn ehdottama tuloveron alentaminen (esim. tasaprosentilla) supistaisi tuloverotusta, mutta pahentaisi talouden perustavia ongelmia, tuloeroja, yhteiskunnan jakautumista, ylikulutusta. ETLAa ei siis kannata kuunnella.


Mihin muuhun kilpailuspiraali johtaa?

Kilpailu ruokkii voittajaa pidäkkeettä kuten Frank esimerkeillään kuvaa: hirven sarvet, riikinkukon pyrstö. Kilpailulta katoaa pidäke, voittaja vie kaiken ja tuhoaa lopulta lajin, yhteisön, maan ja valtion.

Pidäkkeetön kehitys ei ilmene vain talouden nykykriiseinä vaan monessa muussakin. Poliittinen valta keskittyy pidäkkeettä. Kun väestöä haalitaan pienelle alueelle (Suomessa pääkaupunkiseutu), nykysääntöjen mukaan sen alueen poliittinen valta ylittää muiden vallan lopulta jopa yhteensä. Pieni alue voi tehdä muille mitä tahansa, kierre on pidäkkeetön, voittaja vie kaiken, eduskunta edustaa vain pientä plänttiä Suomessa. Ennen pitkää seurauksena on kriisi kuten taloudessa nyt. Myös ns. kuntauudistusta on tutkailtava tässä valossa.


Suomalaistieteen evolutionäärinen taso

Ei ole hyvää evoluutiota eikä huonoa evoluutiota, on vain evoluutiota (John Whitfield).

Suomessa Tieteenpäivien 2009 aiheena oli evoluutio (Darwin). Mieleen ei jäänyt ainoatakaan esitelmää, jossa Frankin tapaan olisi asetettu kysymys (sosiaali)darwinismin yläpuolelle kohottautumisesta, sivistymisestä, täysi-ikäistymisestä. Päiväkaupalla hoettiin evoluutiota, kilpailua ja luonnonvalintaa sellaisenaan, kaikkiin mahdollisiin asiayhteyksiin ängettynä.

Mikä selittää näin vaatimattoman kysymyksenasettelun Suomessa? Väittäisin, että eläimellisen evoluution suosioon Suomessa vaikuttaa hyväosaisen tiedeväen, tiedeinstituutioiden ja poliitikkojen (Stubb ja muut) oma suhteellinen  etu (Frankin perusargumentteja). Johtava tiedeväki on valmiiksi voittajia, heille nykyevoluutio on  kiva, todiste paremmuudesta. Kannattaa siis olla darwinisti. Sama koskee politiikan toimijoita. Tämä on yhteiskunnan tuhon tie kuten jo näkyy.

Onneksi USA:sta löytyy moraalisia ekonomisteja.

Robert H. Frank on professori Cornellin yliopistossa. Kirja ‘The Darwin Economy: Liberty, Competition and the Common Good’  ilmestyi 2011.


Keskustelua USA:ssa:

Robert H. Frank: Darwin, the Market Whiz, New York Times 17.9.2011.
Robert H. Frank: Charles Darwin, Economist, American Interest Magazine, Nov/Dec 2011.
Mark Thoma: The Great Economic Divide Makes Everyone Poorer, Fiscal Times 20.12.2011.
Belsky & Gilovich: What Darwin Can Tell Us About Black Friday, Time 30.10.2011.
The Darwin Economy and the Hamlet Problem of Economics, Wall Street Journal 12.10.2011.
The Darwin Economy, kirjaesittely
Ezra Klein: Robert Frank on ‘The Darwin Economy’, Washington Post 26.9.2011.
John Whitfield: Robert Frank’s The Darwin Economy, Slate.com 28.9.2011.
Ryan: The Darwin Economy, Swift Economics 9.1.2012.
Starve the Beast, Cornell Alumni Magazine 17.1.2012.
Has America Become an Oligarghy?, Peak Oil.
Ronnie J. Phillips: The Darwin Economy.
Zyskowicz Ben: ”Suurituloiset talkoisiin”, Keskisuomalainen 10.1.2011.