Askelmia VTV:n ja valtion kriisin hoidoksi

 

Miksi VTV:llä on strategia? VTV-laki tuntee tarkastussuunnitelman ja työjärjestyksen mutta ei strategiaa.

VTV:n tehtävämäärittely laissa on jokseenkin tarkka: tarkastaa valtion taloudenhoidon laillisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä valtion talousarvion noudattamista. Tarvitseeko tehtäväkuvaa uustulkita strategialla? Onko tehtäväkuvan tulkinta ohi lain oikeutettua?

Sanontaa ’taloudenhoidon tarkoituksenmukaisuus’ voidaan hieman pohtia. Tarkoittaako se valtion varojen käyttöä myönnettyyn tarkoitukseen eli tarkoituksen mukaisesti. Tämän selventämiseen ei strategiaa tarvita. Sanonta voisi ehkä viitata myös varojen säästäväiseen käyttöön, turhien kulujen tai haittojen välttämiseen, tavoiteltujen hyötyjen toteutumisen arviointiin, hyväksyttäväksi koettavuuteen, tms. Strategiaa tähänkään ei tarvita. Muutaman sanan esimerkkilistaus vain.

Strategioista on valtiolla tehty hallinnonsisäisen vallankäytön väline. Strategiointi on ajettu läpi hallinnon, myös yliopistoihin ja tiedemaailmaan. Ehkä juuri yliopistoissa strategioihin vedotaan innokkaimmin. Lapselle on annettu uusi lelu.

Strategian käsite tulee kai sotimisesta. Se on käskyttävä, alistava, valtaa keskittävä, hierarkisesti ylhäältä ohjaava, ajattelua ja toimintaa rajaava. Strategioiden avulla hallinto omii tai kaappaa itselleen poliittisen vallan. Näin on käynyt myös VTV:ssä.

Strategia on sisällöltään venyvä ja epämääräinen. Tässä mielessä se rinnastuu sanaan ’ilmiö’. Epämääräisyyteen on helppo kääriä mitä vaan. Samaa taktiikkaa käytettiin Neuvostoliitossa, kansa ei vallanpitäjien strategioista saanut selvää (linkki).

VTV:n nettisivuilta etsin VTV:n strategiaa. En löytänyt. Lopulta tajusin käyttää hakusanaa.

VTV:n strategia on täynnä seuraavantyyppisiä sanontoja:

Keskiössä on voimakas uudistuminen, kyky reagoida nopeasti ympäröivän maailman muutokseen. Olemme vaikuttavuuden osaajia. Vahvistamme osaamistamme asiantuntijaverkostoilla ja -yhteisöillä. Jaamme näkemyksiämme ja teemme yhteistyötä sidosryhmien kanssa. Meillä ja sidosryhmillämme on yhteinen tavoite. Tarjoilemme tarkastusten tulokset sidosryhmien tarvitsemalla tavalla. Asiakasymmärrys ja vaikuttavuus asiakkaan näkökulmasta.

Käymme dialogia.. erityisesti ylimmän johdon kanssa. Siinä painottuvat johdolle merkitykselliset asiat. Yhteistyö ulkopuolisten tahojen kanssa. Rakennamme aktiivisesti verkostoja hallinnon sisällä toimiviin intressiryhmiin. Valitsemme verkostot. Sidosryhmiemme kanssa käymämme aktiivinen vuorovaikutus.

Tarkastuksissamme korostuvat.. hallinnon uudistaminen, digitalisaatio sekä kestävä kehitys ja Agenda 2030:n kansallinen toimeenpano. Olemme vuorovaikutuksessa tarkastustuloksiamme hyödyntävien kanssa ja.. meille syntyy ymmärrys tarkastustiedon hyödyntäjien yksilöllisistä tarpeista. Raporttikeskeisyys vähenee ja muiden palvelumuotojen osuus kasvaa. Asiantuntijatoiminta on tärkeä osa palveluvalikoimaamme. Valitsemme verkostot siten, että ne tukevat yhteiskunnallisten vaikuttavuustavoitteidemme saavuttamista.

Tarkastussuunnittelussa korostuu.. yhteys yhteiskunnallisiin vaikuttavuustavoitteisiimme. Tunnistamme tavoitteidemme kannalta keskeiset toimijat ja mahdolliset yhteistyökumppanit. Rakennamme ja hyödynnämme aktiivisesti verkostojamme ja yhteyksiämme hallinnon sisällä toimiviin intressiryhmiin. Keskitymme vaikuttavuuteen. Pidämme yllä eheää tilannekuvaa.

 

* * *

Sanat vaikuttavuus ja yhteiskunnalliset vaikuttavuustavoitteet toistuvat strategiassa koko ajan. Mitä ne ovat? Ikäänkuin yhteiskunnallisten vaikutusten tavoittelu olisi VTV:n toiminnan keskeisin, ties ainoa sisältö. Ketkä ovat vaikutusten kohteina? Miten meihin vaikutetaan, miten VTV käskyttää meidät muuttumaan? Miten vaikutuspyrkimys suhtautuu VTV:n lakimääräiseen tehtäväkuvaan? Kysymystä voimme verrata yliopistoihin. Yliopistolakiin säädettiin erityinen pykälä yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Lukuisin seminaarein on yliopistoissa pohdittu mitä lain sanonta tarkoittaa. Edelleen se on epäselvä (vaikkakin piilotavoite lienee tiedossa).

Keitä ovat VTV:n sidosryhmät? Keitä niihin ei kuulu? VTV valitsee sidoksensa itse. Ulkopuolisille ne jäävät epämääräisiksi tai salaisiksi. Sama koskee ilmaisua ’asiantuntijatahot’. Ketkä ovat asiantuntijoita? Edellyttääkö VTV:n lakimääräinen tehtävä sidosryhmien palvelua? Entä kuinka meitä kansalaisia palvellaan, paitsi ylimmän johdon kautta. Valtio on käsitteenä pohjimmiltaan yksilölähtöinen (henkilö ja ääni). Sidosryhmäsiskottelu istuu tähän huonosti.

VTV puhuu intressiryhmistä, hallinnon sisäisistä intressiryhmistä, kumppaneista. Eikö tämä ole mielivaltaista ja ohi lain menevää? VTV-laki ei tällaisia sanoja ja toimijoita tunne. Neuvottelukuntaa koskevan pykälän kohdalla laissa mainitaan yhteistyötahot.

Sana ‘intressi’ tarkoittaa etua. Intressiryhmä on eturyhmä. Sellaisia ovat esim. SAK, EK, STTK, Palta. VTV siis kantaa huolta valitsemiensa intressiryhmien eduista, järjestää niille etua.

Eivätkö ‘uudistaminen’ ja ‘uudistusagenda’ kuulu yhteiskunnallisen keskustelun, poliittisen prosessin ja sitä kautta eduskunnan(kin) asioiksi?

Luontevaa ja toivottavaakin kai on että valtion henkilöstö on älyllisesti aktiivista, pohtii, oppii, keskustelee, ehdottelee. Mutta tuskin yksittäisen viraston johdon, ministeriön, valtioneuvoston, ylipäänsä valtion rooli on yksin tietää (luulla tietävänsä) mikä yhteiskunnassa tai ihmisten elämässä on kulloinkin keskeistä. Sellaista tietämistä kutsutaan pakkovallaksi. Jollekulle keskeistä voi olla oikeusturva tai oma mielenterveys.

Miksi valtion hallinto on täynnä neuvottelukuntia, myös VTV? Ketkä neuvottelee ja jakelee rahoja toinen toisilleen, vuoronperään? VTV kutsuu neuvottelukuntansa jäsenet itse, käytännössä siis pääjohtaja (päällikkövirasto). Miksi VTV:n neuvottelukuntaan on lisäksi nimetty pysyviä asiantuntijajäseniä? Millä perusteella heidät valitaan? VTV-laki ei sellaisia tunne. Yli-Viikarin aikana neuvottelukuntaan on pysyväksi asiantuntijaksi kutsuttu mm. Helsinki Demoksen edustaja. Millä oikeudella ajatuspaja (mikä tahansa) saa pysyvän oikeuden vaikuttaa viranomaisen sisällä?

Toimittajien keräämien tietojen mukaan VTV on parissa vuodessa ostanut konsultointia 132 400 eurolla ainakin Fountain Parkilta, Muutostaito Oy:ltä, Walk the Talkilta ja Demokselta, pelkästään Demokselta 50 000 eurolla. Näistä luvuista puuttuu aiemmat vuodet ja muut, esim Sitra. Jos etsit kokoavaa tietoa konsulteille maksetuista palkkioista, varaa etsimiseen useampi päivä.

Oheinen kuva on Sitran julkaisusta 6.6.2017 (linkki). Sitra ja Demos ehdottavat viranomaisille toimimista “ohi” normaalin lainsäädäntöprosessin. Poliittisen demokratian kyseenalaistaminen on viime aikoina yleistynyt ei vain ajatuspajoissa vaan myös tieteessä, mm. Suomen akatemian strategisen neuvoston Palo- ja Orsi-hankkeissa. VTV:kin on löytänyt ilmiöpaperinsa neuvonantajiksi Orsi-väen, Demoksen ja MDI:n (linkki).

 

Valtionhallinnon salarakas on Demos. Tuskin löytyy virastoa, ministeriötä, valtioneuvostoa, akatemiaa, yliopistoa, joka ei olisi rahoillaan ruokkinut Helsinki Demosta. Demos toimii palatsimaisessa lukaalissa Mechelinkadulla. Tohtoreita vilisee, politiikan tiedeneuvojiksi yleten, valtion rahoilla sekin.

 

VTV on tehnyt itsestään eliittejä ja ilmiöväkeä myötäilevän ajatuspajan. Samaan aikaan VTV:n omaa henkilöstöä on ajettu ja ajetaan sivuraiteille. Kyse on joukkosyrjäyttämisestä viranomaisen toimesta. Valtion henkilöstöä pannaan halvalla. Syrjäytetyt on valittu toimiinsa normaalikäytäntöjen mukaisesti, he ovat opiskelleet yliopistoissa, ottaneet opintolainaa, kehittäneet itseään, saapuneet työhön joka aamu. Kunnes heiltä viedään arvo, oikeusturvan ohella, työnteon ja ajattelun oikeus. Tilalle otetaan ”riippumattomia” ajatuspajaihmisiä. Epäluottamus ja viha kumpuaa vähemmästäkin.

Mistä tässä maassa rangaistaan ja mistä ei?

Voisivatko kansalaiset ryhtyä toimiin? Oikeuskanne VTV:n johtoa vastaan? Oman ajattelun paja? Elon kapina? Vaalitkin on tulossa.

Mikäli VTV:n toimien arvioinnissa rajaudutaan juridisiin pikkuseikkoihin (bonuspisteet, laskujen hyväksyntä) ja suljetaan silmät sisältökysymyksiltä, niin kansalais- ja mediakritiikki voi levitä koskemaan ajatuspajoja sekä säätiöitä, rahastoja, yliopistojen hallintoa, sisarverkostoja ylipäänsä. Vilkaisu ajatuspajojen ja viestintätoimistojen hallitusten kokoonpanoon yllättää: Risto Murto, Jussi Herlin jne. Suomalaisen rahavallan huippu on pesiytynyt ajatuspajoihin ja viestintätoimistoihin.

 

Askelmia VTV:n ja valtion kriisin hoidoksi:

  • VTV:n neuvottelukunta lakkautetaan välittömästi. VTV:n strategia-asiakirja mitätöidään.
  • Harkitaan nykymuotoisen VTV:n tarpeellisuutta ja mahdollista lakkautusta. Rinnastus: Kaipola / Veitsiluoto / turve / VTV. EU:n pehmeän siirtymän varat soveltuvat VTV:n henkilöstön tukemiseen ja siirtokouluttamiseen.
  • Valtiota ja valtion taloutta koskevan ymmärryksen kansalaistaminen. Vertaa Anders Chydenius. VTV:n nykyhenkilöstö koulutetaan kansalaistarkastuksen avantgardeksi.
  • Valtion hallinnon työkäytännöt demokratisoidaan läpikotaisin. Päällikkövirasto-malli lakkautetaan välittömästi.

 

Lähteitä

VTV:n strategia. Tiivistelmä.

Viimeinen sana. Toimittajat Roslund ja Liski kertovat. Yle 16.4.2021.

Työntekijät kertovat. Iltalehti 2.4.2021.

Arto Nyberg. Yli-Viikarin haastattelu 18.4.2021. Yle Areena.

Lari Hokkanen ja Jari Seppänen: Näyttöpohjaisuus ja kokeilut – kohti edistyksellistä politiikkaa? Sitra 6.6.2017.

Havaintoja ilmiöpohjaisesta budjetoinnista. VTV 2020. Tiivistelmä.

Neuvostoliiton uusi taide. Yle Areena.

 

* * * *

 

Samasta aiheesta tulossa tai suunnitteilla, ehkä hyvinkin pian:

Vuonna 2040 Teemu Keskisarja tai oikea historiantutkija – Anu tai Oula – kertoo tarinan mitä Suomessa ja VTV:ssä tapahtui vuonna 2020. Scififiktio.

Ilmiö – moderni taikasana. Ilmiöpohjainen tarkastus. Ilmiöoppiminen. Ilmiöopetus. Ilmiöpohjainen kaupunki. Ilmiömäinen hallitusohjelma. Mutta mitä on ilmiö?

Runoilevasta kansasta valtiokapitalismin ja keskuspankkikapitalismin kautta sivistyksen uusaikaan.