Miten arvioida eduskunnan ja edustajien toimia

Tieteeseen kuuluu epäilyn, vastakysymisen, kritiikin ja argumenttien tasaveroinen kilpa. Tällaista henkeä tarvittaisiin Suomen politiikkaan. Politiikka on käynyt sulkeutuneeksi. Kilpailevat näkemykset torjutaan jo ennalta. Tuorein näyte on Sinnemäen ja vihreiden omaksuma itsekehu. Pelottava on myös tapa, jolla hallitus kieltää eduskuntaa keskustelemasta ns. kolmikannan politiikkaideoista (eduskunnan pöytäkirja 13.4., asiasta tarkemmin).

Vapaa ajattelu pakenee politiikan instanssien ulkopuolelle, kansalaisten, tutkijoiden ja yliopistojen keskuuteen. Eduskunta tivaa yliopistoilta vuorovaikutusta ja innovaatioita. Eduskunta itse vaikenee tärkeimmästä innovaatiosta, kansalaisdemokratian kehittämisestä.

Vaalien alla käydään niukalti läpi edustajien tekoja, ihmetteli Matias Kivikangas (HS 11.2.2010). Vaalit ovat hidas, epäselvä ja toissijaisille vaikutuksille altis. Kansalle tarvitaan parempia välineitä edustajien valvomiseen. Nykyinen demokratian malli ei ole kovin oikeutettu, kirjoitti lääkäri Jarno Ylitalo (HS 20.4.2010). Välillinen demokratia on umpikujassa, sen on luovuttava pöhöttyneestä ja omia etuja ajavasta yksinvallasta. Mikään puolue ei aja kansalaisdemokratian lisäämistä.

Eduskuntavaalien lähestyessä voimme me - blogistit, tutkijat ja muut - käynnistää systemaattisen eduskunnan, puolueiden ja edustajien toimien arvioinnin.


Arvioinnin kohtioita:

  • yksittäisen edustajan teot ja tuotos
  • eduskuntaryhmän tuotos
  • tietyn vaalipiirin tietyn puolueen edustajien tuotos
  • vaalipiirin tuotos
  • puolueen tuotos
  • hallituspuolueiden tuotos
  • opposition tuotos
  • eduskunnan tietyn valiokunnan tuotos
  • valiokuntamenettely
  • täysistuntomenettely
  • eduskunnan tuotos
  • politiikan tuotos
  • tuotokset asiateemoittain, politiikan aloittain


Sisältöesimerkkejä alustavasti

Täysistuntomenettely. Eikö eduskunnan täysistunto ole absurdi? Iso joukko ihmisiä nököttää tuoleillaan, osa on kuuntelevinaan puheita, joista harvoin löytyy kehiteltäviä ajatuksia. Valtaisaa älyn, energian ja rahojen tuhlausta. Työaika (elämä) valuu moisella nököttämisellä hukkaan. Jörn Donnerille riitti yksi kausi. Onkohan tämä sitä valtion tuottavuusohjelmaa? Eikö eduskunta voisi toimia luovemmin suhteessa itseensä, älypotentiaaliinsa sekä suhteessa julkisuuteen, kansalaisiin? 200 ihmisen luova joukko!

Valiokuntamenettely. Valiokuntien esityslistoista löytynee syy politiikan sulkeutuneisuuteen. Samat eturyhmät - SAK, Akava, STTK, EK, yrittäjät, MTK jne - juoksevat valiokunnissa päivästä toiseen. Lukkiutuneen ajattelun ja lukkiutuneiden etujen kehä. Valiokunnat kahvittelevat vuorostaan samaisissa järjestöissä, ystävyyksiä kehittyy, muu kansa alkaa näyttää tyhmältä. Jos valiokuntatyö on - kuten edustajat sanovat - tärkein osa eduskunnan työtä ja jos politiikan on tarkoitus olla läpinäkyvää, niin kaiken työn, myös valiokunnissa tulee olla julkista.

Perustulo ja perusturva. Vaalikauden tuotos näiden suhteen? Perustulo-ideologian vastaisia lakeja: Kela-maksun poisto, kuntouttavan työtoiminnan (aktivoinnin) laki, perusturvan ehdollistus ja perustuslain murentaminen aktivoinnin nimissä, sosiaalitupo. Näitä lakeja hallituspuolueet ovat riemuiten esitelleet, myös perustulolla vaaleissa ratsastaneet vihreät, onko johdonmukaista. STKL:n kokoama Sosiaalibarometri kertoi juuri, että monet viranomaisjohtajatkaan eivät usko aktivointisanktioihin (perusturvan ehdollistus). Ihmisissä sanktiot herättävät aggressioita eli nimenomaan ylhäältä käsin ruokitaan vihayhteiskuntaa, täysin arvattavasti.

Työelämävaliokunnan tuotos. Orjuuttaviksi koetut työelämälait käsiteltiin työelämävaliokunnassa. Hallituspuolueilta tuskin on kuulunut ainoatakaan kriittistä sanaa, pelkkää ihastelua ja ylistelyä, näin myös vihreiden edustajalta valiokunnassa (Sinnemäki, Karimäki). Mitä työelämävaliokunta on neljässä vuodessa tehnyt? Yritti etsiä kadonneita nuoria (mitä nämä ihmiset valiokunnalle kuuluu). Valiokunnan tekemiset on käytävä läpi, tehtävä analyysi sekä arvio, tarvitaanko moista valiokuntaa tai miten muuten se voisi toimia.

Setelipolitiikasta politiikkaseteliin. Hallitus on mieltynyt setelipolitiikkaan: palveluseteli ja työllistämisseteli. Setelialoite tuli Elinkeinoelämän Keskusliitosta ja hallitus oli taipuisaa tyttöä. - Mutta: viedään mallia eteenpäin, otetaan käyttöön politiikkaseteli. Lakkautetaan puoluetuet kaikissa muodoissaan, vastaava rahamäärä jaetaan kansalaisille politiikan edistämiseen kunkin oman valinnan mukaan. Valinnan vapaudella hallitus perusteli palveluseteliäkin, olkaamme johdonmukaisia. Nykyinen puoluetuki on rahan varastamista valtion kassasta.

Politiikan innovativiteetti. Paitsi puoluetuella hallitus monopolisoi politiikkaa myös vaalilaeilla. Valtakunnallinen äänikynnys jähmettää ja monopolisoi politiikkaa enemmän kuin vaalipiireittäiset äänten hukkumiset.

Yksittäisen edustajan tuotos. Arvioitavia riittää, 200 nimeä. Poimimme Jan Vapaavuoren. Alueiden käytön ohjaus on Suomessa harvinaisen keskittynyttä ja tunnotonta kritiikille. Tämä herättää kasvavaa kritiikkiä (esim. Sami Moisio HS 16.4.2010). Espooseen ja Helsinkiin pykätään räjähdekeskuksia (kauppakeskuksia) rajattomasti, niihin ei sovelleta YVAa eikä muita viiväkkeitä (kuten ei vihreiden mukaan tuulivoimaloihinkaan). Vapaavuoren selittely TV:ssä ei vakuuttanut.

Aamulehdessä (su/asiat) 18.4.2010 oli esimerkillinen arviointi eduskunnan ja hallituksen työstä viime vuosilta. Juttuun ei saane linkkiä, mutta ohessa pari kuvaa.