Apua! meitä ahdistellaan.


Luova tutkimus ajetaan maanpakoon, sanoo Helsingin yliopiston
tutkijakollegiumin jäsen, akatemiatutkija Susanne Dahlgren Helsingin Sanomissa 11.4.2009.

Hyvin sanottu. Vapaa tutkimus on Suomessa systemaattisen ahdistelun kohde, se ajetaan maan pakoon ja maan alle.

Akatemialakiesitys luo edellytykset poistaa kriittinen tutkijapotentiaali yliopistojen piiristä, sanoo Susanne. Uudistus pönkittää tutkimushierarkioita. Tutkijoiden hankkimat projektimäärärahat viedään yliopistojen laitosten päätösvallan alle. OPM:n ajama malli työajan seurantoineen ja palkkajärjestelmineen tuo yliopistoihin valtion tulosohjelman rakenteet. Vaihtoehtoisia tutkimuskysymyksiä asettavat tutkijat joutuvat epäedulliseen asemaan. Tutkijat voidaan nimetä professorien perässähiihtäjistä.

Metsäpolitiikassa objektiivinen taloudellinen analyysi loistaa poissaolollaan. Se korvataan selvityksillä, jotka tukevat eturyhmien lyhytnäköisiä etuja ja vanhentuneita pinttymiä. Suomessa ei ole tehty yhtään taloudellista tutkimusta, jossa metsänhoidon nykyistä vaihtoehdottomuutta olisi edes yritetty osoittaa. Näin sanoo Metlan professori Olli Tahvonen (HS 9.4.2009).

Sosiaalioikeutta koskeva tietämys laiminlyödään tietoisesti, sanoi Sakari Hänninen sosiaalioikeuksien aprillipäivässä 1.4.09 (aiheesta tarkemmin). Sosiaalioikeus on lamauttava keksintö, kertoi Sakari VM:n lausuneen. Eikö nykyinen lama ole seurausta sosiaalioikeuksien ylenkatsomisesta ja talousoppien ylivallasta, kysyttiin aprillipäivässä. Kriisi on mahdollisuus nostaa sosiaaliset oikeudet uudelleen yhteiskunnan lähtökohdaksi.

Eduskunnassa oleva yliopistolakiesitys on piilotetun ahdistelun laki. Yliopistojen rahoitus riippuu myöhemmin siitä onko toiminta (strategia, ‘laatu’) opetusministeriön ja sen lobbaajien mielen ja etujen mukaista.

Valtion sektoritutkimusta on uudelleenorganisoitu vuosikausia. Olennaista on tutkimuksen muuttaminen tilausperusteiseksi. Kuka on tilaaja? Olli Tahvosen sanoin: eturyhmien lyhytnäköiset edut ja vanhentuneet pinttymät.

Suomeen on luotava muutama innovaatiokeskittymä, sanoo hallituksen (TEM) innovaatioselonteko 2008. Sitra on vuosikausia julistanut että Suomeen riittää 4-5 huippuyliopistoa. Jokainen “keskittymä” leikkaa muuta yhteiskuntaa ulkopuolelleen. Meitä ulkopuolelle ‘päässeitä’ on jo melkoinen joukko. Löydämmekö toisemme?

Ei ole kovinkaan kauaa siitä kun valtio aidosti koettiin yhteiskunnan ja tulevaisuuden rakentamisen katto-orgaaniksi. Tänään valtio on enemmänkin ahdisteluorgaani. Ihmisten arviointi, pisteytys, ‘palkinta’ ja rangaistus loukkaa ihmisarvoa, estää ajattelun, ideoinnin, luovuuden, jähmettää työelämän, urauttaa yhteiskunnan, vie yöunet, ahdistaa. Tuposopimuksilla, kolmikannan toimesta demariministereiden johtaessa maata ahdistelukäytännöt luotiin. Tänään kolmikannan nimeen vannovat myös vihreät. “Välit työmarkkinajärjestöihin voisivat olla paremmat” (Anni Sinnemäki KU 3.4.2009).

Mitä tekee eduskunnan työelämävaliokunta? Juoksee konjakeilla valtakunnan ahdistelijoiden toimistoissa, SAK:ssa, Akavassa ja muualla.

Feministit tietävät ahdistelun. He näkevät yhden ahdistelun lajin, hyvä niin. Saman tien nämä ahdistetut kirkkain silmin julistavat kannattavansa ahdistelun muita käytäntöjä: yliopistolaki, akatemialaki, tilaustutkimus, valtion työnantajuus, kolmikanta.

Älä välitä, on kansanedustajan piiloviisaus. Kokoomuksen Raija Vahasalo blogissaan: älä selitä, älä valita, älä välitä.

Älä välitä.

Meitä ahdistaa. Apua!

On muutoksen aika. Vapaa ajattelu. Vapaa tutkimus. Vapaa toiminta.

14.4.2009
Juhani Kahelin