Kulttuurien ja ajattelun aaltoilut (alustava työnimi)


Toteutustapana voisi olla näyttely vuoden 2022 kesällä tai loppupuolella.
Paikkana Galleria Maari Porvoossa.
Näyttelyn kesto neljä viikkoa.

Näyttelyn idea ja työnimi on (tässä vaiheessa) muotoiltu niin että se mahdollistaa laajan liikunnon ja moninaiset tarkastelut. Esimerkiksi näin:

  • aikaskaalalla ei ole rajaa taakse- eikä eteenpäin, voi kattaa ihmiskunnan kulttuurisen kehityksen historian hämäristä nykyhetkeen ja haluttaessa ennakointiin saakka

  • teemaa voi lähestyä tietämisen ja tietämyksen kehityskysymyksenä edeten nykypäivän tieto- ja tiedekiistoihin

  • voi risteillä ‘tavallisen ihmisen’ ja arjen tasolla ja samaan aikaan yläkulttuurisella tasolla

  • voi pureutua nykyhetken tai ns. modernin ajan keskustelullisiin kiistoihin

  • mahdollistaa (niin haluttaessa) liikkumisen eri opinalojen ja tieteenalojen sekä taidesuuntausten keskinäismaastoissa, filosofiasta fysiikkaan, kansatieteestä tekoälyyn, miten vain

  • kiinnittää huomion sanojen ja käsitteiden löysään käyttöön, esim. miten määrittyy käsite ääri, ääri suhteessa mihin / politiikassa, fysiikassa, matematiikassa ym

  • luo älyllisesti virittävää ja ehkä myös hauskaa taustaa nykykulttuurin ja yhteiskunnan kiistojen avaamiselle, jäsentämiselle, keskinäisen ymmärryksen kehittymiselle.

  • tieteellinen tieto - tutkittu tieto - skientismi - denialismi - vihapuhe - ...

  • rinnastaa Suomen henkistä ja älyllistä ilmastoa maailmalla putkahteleviin uusajattelun luomuksiin (esimerkkejä alla)

  • mahdollistaa eri ihmisten, ihmisryhmien ja kansojen sosiaalisen ja tiedollisen asemoitumisen tarkastelun: positiot - osallisuus - syrjäytyminen - uusajattelun tavat ja paikat - luovat ympäristöt - portinvartijainstituutiot.


Kaikkea ei tietenkään haukata mutta tuo on se laaja ja rajaamaton alusta josta sopivan kevyellä otteella poimitaan näkökulmia, ajattelun aaltoja ja luodaan hahmotelmaa ihmisen mielen, kuvittelukyvyn, luovuuden, sanalla sanoen elämän sulosta. Näyttelyn mahdollinen katsoja tai kuka vaan saattaa havahtua: mikä onkaan minun asemoitumiseni tähän ihmiskunnan kulttuuriseen matkaan.

Muutama viittaus viime päivien luomuksiin, tutkimuksiin, julkaisuihin avannee mitä tässä hahmotellaan:

  • Irene Vallejo: tietokirja Papyrus. (Itse asiassa JK:n näyttelyvihkosessa Kenen todellisuus kesällä 2021 Vallejon kirjan juoni käytiin läpi yhdellä sivulla, tietämättä Vallejosta mitään).

  • Jonathan Franzen (USA), uusin romaani Crossroads. Ällyllistä risteilyä siis hänelläkin sekä ymmärrystä. Trumpia äänestäneistä hän sanoo: ”En kykene vihaamaan heitä. Kaikilla meillä on historiamme, syyt tehdä niin kuin teemme.” Katso HS 12.12.2021.

  • Graeber & Wegrow: The Dawn of Everything - A New History of Humanity. Ns. valistuksen ihanteet eivät olleet Euroopan sisällä syntynyt ilmiö vaan dialogissa eurooppalaisten ja alkuperäisten amerikkalaisten välillä. Katso HS 18.12.2021.

  • Harari ja Jared Diamond käsittelevät historian pitkiä aaltoja, vaikkakin heidän näkemyksiä moititaan kevyenoloisiksi.

  • McNeill: verkottunut ihmiskunta.

  • Onpa noilla edeltäjäkin: maailman portaikko Danten mukaan. Entä Carlo Rovelli, Lucretius jne.

  • Kävin läpi lehdistössä julkaisuja kulttuurijuttuja, näyttelyselostuksia, kirja-arvosteluja, esseitä muutaman vuosikymmenen takaa. Ero tähän päivään on hämmentävä. Kuinka hyviä näyttelyitä mm. ympäristöteemaan liittyen onkaan ollut. Miksi sellainen on kadonnut. Tänään ympäristökeskustelu (ilmasto) pelkistyy teknis-luonnontieteelliseksi. Taiteellis-sosiaalinen näkökulma on kadonnut. Älyllinen ajattelu, tiedon sfääri ja sosiaalinen asenneilmasto on jäykistynyt, mekanisoitunut, valtaistunut. Ei tällaisesta mitään tule, paitsi ristiriitoja ja tappeluita.


Näyttely sisältäisi jonkin verran tekstejä. Esitystapaa pitää miettiä: tauluna seinällä, fragmentteina, aforismeina, tietolaatikkoina, pieninä vihkosina, kirjana, tai jotain digiä, pod, .... Lisäksi kuvallisempaa ja taiteellislähtöisempää: installaatio, tauluja, ... Tai yhteisöllistä: kiivaita väittelyitä!

Näyttelyn ideoinnista ja rakentelusta voi yrittää luoda sosiaalisen projektin, koukkuja heittelemällä usuttaa halukkaita hakeutumaan mukaan: taidealan väkeä, tieteilijöitä, kirjoittavia ihmisiä, näyttelijöitä, ahdistuneita, masentuneita, keitä vaan.

Näyttelyn lisäksi tai sijaan aihepiiristä voisi ehkä koota kirjan tai sarjan vihkosia.