Onko kukaan arvioinut Äärioikeisto Suomessa -kirjan sisältöä?


Onko kukaan laatinut tieteellistä tai kirjallista arviota Äärioikeisto-kirjasta? Tekijät kehuvat kirjan tieteellisyyttä. Televisio ja lehdet toistelevat sivukaupalla. 'Julkistamiskierros' on jatkunut jo puoli vuotta.

Tieteeseen kuuluu myös kritiikki. Kritiikillä en tarkoita poliittisia kantoja suuntaan tai toiseen. Kysyn kirjan uskottavuutta enemmän menetelmälliseltä kannalta. Entä  mitä kirja sanoo – tieten tai tietämättään – muista kuin äärioikeistolaisista ihmisistä?


Pinnallisuus ja yleistäminen

Kirjaan on koottu tietoja äärioikeistolaisuudesta Euroopassa. Uusia jäsentelyjä, tiedollisia asetelmia tai eteenpäin avaavia käsitteitä, jollaisia hyvä tieteellinen tutkimus tarjoaa, en kirjasta saanut.

Kirjassa puhutaan populismista. Yksi luku käsittelee perussuomalaisia, SMP:tä ja "vennamolaista populismia". Vennamolaisuus ja perussuomalaisuus rinnastuvat lukijan mielessä äärioikeistolaisuuteen.

Entä ne sadattuhannet, jotka keväällä 2011 äänestivät perussuomalaisia, olivatko he populisteja ja äärioikeistolaisia? Oma näkemykseni on että SMP:n kannatus 1970-luvulla ja perussuomalaisten kannatus 2011 oli pääosin viatonta, äärioikeistosta täysin erillistä sosiaalisen voimattomuuden ja pahanolon ilmausta. Sen leimaaminen äärioikeistolaisuudeksi tai populismiksi on poliittista puoskarointia.


Eliitti

Kirjan mukaan populistisia suuntauksia yhdistää näkemys siitä, että poliittinen eliitti on menettänyt kosketuksensa kansaan (s 217). Populistinen protesti suunnataan eliittiä eikä vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää vastaan (s 247). Työn ja pääoman välinen ristiriita ei ole perussuomalaisille keskeisin, vaan todellinen yhteiskunnallinen ristiriita on kansan ja eliitin välinen (s 248).

Entä jos protesti eliittiä vastaan on aiheellinen? Jospa eliitin ja muun kansan juopa on tosi, todempi kuin työn ja pääoman juopa. Tällaisen tutkimuksen löydämme yllättäen tieteen ylimmältä huipulta vain kahden päivän takaa. World Economic Review'ssa 11.2.2013 kerrotaan amerikkalaistutkijoiden teoksesta "Why Nations fail - the origins of power, prosperity and poverty" Kirjan mukaan eliittien toiminta on kansakuntien tuhon syy:

"The main thesis of the authors is that ?nations fail because their extractive economic institutions do not create the incentives needed for people to save, invest, and innovate?. These institutions are run by elite groups who are exploiting the resources of the country for their own use, leaving little to the population at large."

Eliitit ryöväävät varallisuuden ja jättävät muille muruja, jos niitäkään. Eikö tällainen kuulosta tutulta tämän päivän Suomessa tai Venäjällä tai USAssa? Ovatko perussuomalaiset ainoa tiedepohjainen puolue Suomessa?

Oma arkinen kokemukseni puhuu vahvasti amerikkalaistutkimuksen puolesta. Eliitin ja meidän muiden jako on todempaa kuin mikään muu jako. Elitismi raastaa ja ryöstää joka päivä ja sekunti, työelämän valtasuhteissa, hallinnossa, palkkaerojen rajattomassa kasvattamisessa, johtajat vastaan suorittajat, arvioijat vastaan arvioidut, sosiaalinen osattomuus (tätä pidän pahimpana, erityisesti muualla kuin työelämässä), valikoiva julkisuus, median lemmikit, itsetunnon periytyvyys.

Näillä elitismikriteereillä Li Andersson, Mikael Brunila ja Dan Koivulaakso edustavat ylimmistä ylintä eliittiä, uusaatelistoa, ritaristoa. Katsokaa Li Anderssonin diivamaista olemusta, itsetunnon ja ylemmyydentunnon huokumista. Julkisuus nuolee heitä, joka ilta televisiossa. Siinä on se eliitti, jonka erityisaseman he kieltävät.


Vasemmiston hautajaispuhe

Äärioikeisto-kirjaa voi lukea vasemmiston älyllisenä hautajaispuheena. Aiempina aikoina SKDL oli vähäosaisten liike. Sittemmin ymmärrys vähäosaisuutta kohtaan on kaventunut ja lopulta kadonnut kokonaan. Ensi vaiheessa vasemmisto hylkäsi maaseudun vähäosaiset sisäistyessään ay-ideologiaan palkkojen prosenttikorotuksineen, palkkaerojen tarkoitukselliseen kasvattamiseen. Maaseutuväki löysi hädissään SMP:n vuonna 1970, ja vieläpä vasemmistohallituksen jäljiltä (katso Ville Pernaan kirjoitus). Tänään vasemmistolta kaikkoavat kaupunkien vähäosaiset.

Vasemmisto on haluton ja kyvytön ymmärtämään mitä syvemmässä mielessä tapahtuu. Vasemmiston toimijoista on itsestään tullut "rakennemuutoksesta" hyötyvän eliitin osa. Vasemmiston hyväosaiset betonoivat etunsa palkkojen prosenttikorotusten, kasvavien palkka- ja eläke-erojen, "ansioperiaatteen" ja ay-liikkeen avulla. Tätä on jatkunut 50 vuotta, joka ikinen vuosi. Annika Lapintie kehuu eduskunnassa ensimmäisenä raamisopimuksen prosenttikorotuksia tai "historiallista perusturvauudistusta", johon on leivottu sisään "ansioperiaate" (tuloerojen tietoinen kasvatus). Te murennatte Kelaa, poistitte Kela-maksun (vihreille se vasta riemun aihe oli). Kaikki tekonne – tupo, prosenttilinja, ansioperiaate, työeläke, tasasuuruisen perusturvan halveksunta, lapsilisien jäädytys, kela-maksun poisto – siinä on teidän politiikkanne ja elitisminne.
Äärioikeisto-kirjassa mainitaan perussuomalaisten esittäneen Kela-maksun ja varallisuusveron palauttamista. Mutta sitäkin useammin moititaan, että perussuomalaiset eivät tunnista työn ja pääoman ristiriitaa eivätkä hae siihen ratkaisuja. Ovatko Kela-maksu ja varallisuusvero siis merkityksettömiä, Li Andersson?

Vasemmistolaisuus käpertyy nurkkaan (tai elitismiinsä), sihisee kuin käärme ja heittelee leimakirveitä kaikkoavien ihmisten selkään. Vasemmisto tarvitsisi uudenlaista älyllistä otetta, rohkeutta tulla nurkasta pois, kääntää asioita nurin, sivuraiteille sysättyjen ihmisten (siis meidän) kohtaamista. Kuten piispat Mäkinen ja Askola jouluna opettivat: kohdatkaa heidät. Älkääkä vain syyttäkö populismista tai äärioikeistolaisuudesta.

Kansa juuttuu populismiin, koska politiikan kanavat ovat sulkeutuneet ja politiikan sanasto on lukittu ("ansio"). Tarvitaan käsitteiden avaamista, uusien luomista, kevyistä yleistyksistä irtautumista, politiikan kanavien uudistamista, monopolisoituneen politiikan (eduskunnan) purkamista, koulutuksen ja sivistyksen palauttamista kansalaistasolle.

Mitä ovat historiaan laajat kaaret, joiden ilmentymiä itsestäänselvyyksinä pitämänne "rakennemuutokset" ovat. Mitä ovat ne sosiaaliset olot, jotka Euroopan eri maissa ajavat ihmisiä "vääriin" ryhmiin? Toimeentulon ohella myös elämän tyhjyys ja tarkoituksettomuus, arjen osattomuus. Varsinkaan eksistenssikysymykset eivät kosketa hyväkotien pikkusieviä, vasemmistoliiton anderssoneja ja bruniloita, vihreiden karimäkiä ja sinnemäkiä. Elämänne on siloista. Taas illalla telkkariin tai laulamaan porilaista.


Agraaripopulismi

Äärioikeisto-kirjassa puhutaan väheksyvään sävyyn (totta kai) vennamolaisesta agraaripopulismista (216-217). Vennamolaisuus oli populismin ensimmäinen aalto, kirjoittaa myös Ville Pernaa. Myös eduskunnan Tutkas-seuran nykyisen varapuheenjohtajan Ilkka Ruostetsaaren kerrotaan tieteellisesti todistelleen, kuinka surkeaa vennamolaisten asiatietous oli.

Turkujen, tamperoitten ja helsinkien politiikan tutkijoille vennamolainen agraaripopulismi on hupaisaa kaukaista historiaa, jolla voi ilakoida. Mutta joskus sekin on ollut elettyä elämää. Olen kuullut kerrottavan tositapahtuman, kuinka yksin jäänyt äiti lasten lähdettyä Ruotsiin hyppäsi ja hukuttautui omaan kaivoonsa. Vennamolaista populismia, sanoavat Li Andersson ja Ilkka Ruostetsaari.


Paavo Väyrynen – sulkeutunut oikeistopopulisti

Sivut 17-18: Suomessa useimmat puolueet oikealta vasemmalle edustavat politiikkaa yhteisten asioiden hoitamisena ja sivistyneestä keskustelusta lähtevänä rationaalisena hallinnointina. Sivistyneiden keskustelijoiden vastapuolena on sulkeutunut oikeistopopulismi. Sulkeutuneita oikeistopopulisteja ovat perussuomalaisten ohella keskustalainen Paavo Väyrynen sekä Kari Rajamäki. Näin kirja kertoo.

Siis Paavo Väyrynen – sulkeutunut oikeistopopulisti mutta ei sivistynyt keskustelija. Mikä mahtaa olla tutkimuksen tieteellinen metodi?

Ehdotan että YLE kutsuu Li Anderssonin ja Mikael Brunilan A-studioon kertomaan kaikelle kansalle Paavo Väyrystä koskevat tutkimustuloksensa.

Jos kenet tahansa voidaan tuolla tavalla leimata mielivaltaisesti ja sitä julistetaan ympäri maata, niin mikä takaa ettei minua tai sinua tai ketä tahansa leimata samalla tavalla? Eikö tällainen ole väkivaltaa, henkistä väkivaltaa? Kysyn tätä kaikilta teiltä: Li Andersson, Mikael Brunila, Dan Koivulaakso, Sauli Niinistö, Eero Heinäluoma, Ville Niinistö, Johanna Karimäki.

Tiedän että yksikään teistä ei vastaa. Te tirskutte ja laulatte Porilaisten marssia, shampanjaa suupielessä.


Muita itsestäänselvyyksiä

Äärioikeisto-kirjassa viljellään itsestäänselvyyksiä maailman tilasta. Populismin ja Väyrysen ohella kiistattomia totuuksia ovat mm. "työn ja pääoman välinen ristiriita", "myöhäinen kaupungistuminen" tai "moderni".

Suhteessa mihin kaupungistuminen on myöhäistä? Entä jos toinen tutkija todistelisi: Suomessa väestö ajettiin kaupunkislummeihin juuri ennen globaalia ekokatastrofia, paniikki valtasi maapallon, slummeissa sadat miljoonat menehtyivät ruuan ja lämmön puutteeseen. – Tämä vastavisio ei ole totuusväite vaan tieteellinen testi: millä perusteella tämä tai tuo väite on todempi kuin toinen, olisiko esitettävä edes pieni viittaus tai perustelu.

Tosin kirjassa viittaillaan ahkerasti siihen mitä joku toinen tutkija on sanonut. Tutkijat viittailevat toinen toisiinsa ja uskovat yhdessä.


Moderni

Myös 'moderni' vilahtaa kirjassa. Mitä on moderni? Sanana ei mitään. Jotkut hokevat sitä yhtenään, varsinkin vihreät, viitannevat itseensä: moderni, modernisaatio, sivistys. Kun Ville Niinistö, Anni Sinnemäki tai Li Andersson lausuu sanan moderni, lakoaa vastarinta ja katoaa oppositio. Sana on ase. Impivaara vastaan moderni. Sulkeutunut populisti vastaan sivistynyt keskustelija. Venäjän modernisaatio. Modernismin tulo Suomeen.

Mitä on modernin lupaus Välimeren ja Euroopan kansoille tänään? Sosiaalisesta osallisuudesta sivuun joutumista, julkisuudesta syrjäytymistä, yksinäisyyttä, ilottomuutta, toimeentulon vaikeutta, köyhyyttä, poliittista osattomuutta, pakokauhua, toivottomuutta, elämisentunnon tyhjyyttä. Modernia on moneksi. Rasittava ja katteeton sana.

Yleiskäsitteiden ja sanojen käyttöä eritteli hyvin Seppo Oikkonen blogeissaan (Hiekkalaatikolla, Kansallisen..).


Näinkin olisi voinut kysyä

Suomessa yliopistot on ripoteltu täyteen syyllistävää populismitutkimusta. Missä on vastaava eliittien tutkimus?

Jos populismi on ongelma, niin eikö politiikan sulkeutuneisuus (populismin yksi syy) ole tutkimisen arvoinen?

Jos kansa ei näe populismin läpi, niin pitäisikö kysyä kuinka kansalaisten tietämys ja sivistys on saatettu niin heikoksi? Missä on aikamme Cygnaeus?  – Ville Pernaa, Laura Parkkinen, Ilkka Ruostetsaari, Li Andersson, Mikael Brunila, Dan Koivulaakso, te tanssitte haudalla, todistatte kansan tyhmyyden, luette tuomion.

Ovatko kaduille rynnivät Välimeren maiden nuoret populisteja? Oliko 1960-luvulla kaivoonsa hukuttautunut suomalaisäiti vennamolainen populisti? Tarvitaanko syyllistämisen sijasta maailman uudelleen jäsennystä, tieteellistä mielikuvitusta.


Kirjan taustaa ja tapahtumahistoriaa

Kevään 2011 eduskuntavaalien jälkeen Kristuksen morsian Heini Junkkaala masinoi mielenosoituskulkueen perussuomalaisia vastaan (oliko se samalla demokratiaa vastaan?).

Tarja Halonen leimasi perussuomalaiset äänestäjineen, kannattajineen rasisteiksi.

Halosen esimerkkiä seuraten vihreiden Johanna Karimäki kysyi eduskunnan kyselytunnilla: voi voi, meillä kun on näitä rasisteja, mitä me niille teemme, voi voi. Puhemies Eero Heinäluoma säesti heti: tämä on tärkeä teema, tämän takia jatkamme kyselytuntia yli viiden.

Britannian Demos julkaisi "tutkimuksen" eurooppalaisesta ja suomalaisesta rasismista. Metodiltaan selvitys lienee ollut täyttä soopaa, mutta kelpasi suomalaislehdistölle.

Laura Parkkinen Turun yliopistossa julkaisi tutkielman populismista. Lehdistö toisteli sitä sivu- ja päiväkaupalla.

Nyt siis vasemmistonuorten Andersson, Brunila ja Koivulaakso kirjoittivat oman Äärioikeisto-tutkimuksensa.


Lähteitä ja lukemistoa

Äärioikeisto Suomessa.
World Economic Review. Nro 2, 2013.
Ville Pernaa: Veikko Vennamo ja suomalaisen populismin ensimmäinen aalto.
Seppo Oikkonen: Hiekkalaatikolla. US Puheenvuoro 3.2.2013.
Seppo Oikkonen: Kansallisen ajankohtaistoimituksen rappiotila. US Puheenvuoro 7.2.2013.
JK: Te Kristuksen morsiamet, menkää ja kohdatkaa heidät. US Puheenvuoro 28.4.2011.
JK: Ketkä Suomessa ylistävät väkivaltaa? US Puheenvuoro 6.2.